Pääkirjoitus: Sotilasvalasta voisi poistaa kirkollisen kuorrutuksen

Pääkirjoitus: Sotilasvalasta voisi poistaa kirkollisen kuorrutuksen

Omaantuntoon vetoaminen sopii kristilliseen arvomaailmaan paremmin kuin Jumalan nimeen vannominen.

Varusmiehet vannovat alokaskoulutuksensa loppuvaiheessa sotilasvalan. He lupaavat ”kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä” puolustaa isänmaansa koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä ja laillista esivaltaa.

Ne, jotka eivät syystä tai toisesta halua vannoa valaa Jumalan nimeen, antavat sotilasvakuutuksen. Sen sisältö on täsmälleen sama kuin sotilasvalassa, mutta sen, minkä valan vannoja lupaa kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä, vakuuttaja lupaa kunnian ja omantuntonsa kautta.

Varusmiehiä on aivan turha jakaa kahteen leiriin sen perusteella, kokevatko he Jumalan nimeen vannomisen kiusalliseksi vai kohottavaksi. Sotilasvalan sanamuodoksi voisi ihan hyvin vaihtaa nykyisen sotilasvakuutuksen muotoilun.

Sotilaallisen valatilaisuuden ylevöittäminen kristillisellä kuorrutuksella ei palvele sen paremmin sotaväen kuin kirkonkaan asiaa. Jeesus sitä paitsi suhtautui epäilevästi aseisiin tarttumiseen. Vannomista hän ei sietänyt ollenkaan.

Jumala ei poistu sotilasvalasta sillä, että hänen nimeään ei mainita.

Sen, minkä kristitty ihminen tekee, hän tekee joka tapauksessa kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä, ei sitä tarvitse erikseen alleviivata.

Jumala ei poistu sotilasvalasta sillä, että hänen nimeään ei mainita. Nimen mainitseminen sen sijaan vaikuttaa jonkinlaiselta sanamagialta. Ei veroilmoitustakaan allekirjoiteta kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Tai siis uskoakseni allekirjoitetaan, mutta sen mainitseminen ei toisi allekirjoitukseen mitään lisää.

Sitä paitsi omaantuntoon vetoaminen juhlallisessa vakuutuksessa sopii kristilliseen arvomaailmaan paremmin kuin Jumalan nimen lausuminen.

Ensinnäkin kymmenen käskyn kielto lausua Jumalan nimeä turhaan liittyi alun perin juuri vannomiseen. Toiseksi omaatuntoa on luterilaisuudessa arvostettu alusta alkaen.

Kun Lutheria vaadittiin Wormsin valtiopäivillä irtisanoutumaan teeseistään, hän totesi aikansa suurimmille auktoriteeteille, ettei ole oikein eikä hyödyllistä toimia omaatuntoaan vastaan. Jos omaantuntoon vetoaminen riitti Wormsissa, kyllä sen pitää riittää Santahaminassakin.
 

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja

jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi