Paha Pastori: Miehiä suurempi uhka naisille on media

Paha Pastori: Miehiä suurempi uhka naisille on media

Stringikuvia levittelevien viihdetoimittajien pitäisi ymmärtää, että heillä on vastuu siitä, miten ihmiset näkevät itsensä.

Jos olisin nainen, mediaa seuratessani menettäisin järkeni. Kuka minä olen? Millainen minun pitäisi olla?

Kulunut vuosi, varsinkin viimeiset kuukaudet, on ollut todellinen muutoksen vuosi naisen asemaa ajatellen. Kaikki alkoi yksittäisestä lumipallosta, näyttelijätär Alyssa Milanon twiitistä. Loppujen lopuksi yhdestä twiitistä kasvoi lumivyöry, joka paljasti useita vuosikymmeniä jatkuneita ahdistelutapauksia alalla kuin alalla. Pahimmillaan vuosikymmeniä jatkuneet väärinkäytökset ja -kohtelut pompahtivat esiin yksi toisensa jälkeen. #Metoo-kampanja osoitti toteen taas sen, että muutokseen tarvitaan yksi rohkea ihminen. Yksi ihminen VOI muuttaa maailmaa.

Näistä useiden naisten rohkeista ulostuloista huolimatta uskallan väittää, että naisen asemalle suurempi uhka kuin muutama pepusta puristeleva tai typerää alapääläppää heittävä mies on juurikin näistä paljastuksista raportoiva media. Median mielipuolinen kahden paikan pelaaminen on räikeää kaksoisstandardismia.

Milloin ja kuka nostaa pöydälle viihdemedian harjoittaman kaksoisstandardismin?

Samat lehdet, joskus jopa samat toimittajat, kirjoittelevat kirkkain silmin #Metoo-paljastuksista ja tuomitsevat kaikenlaisen naisen esineellistämisen omissa some-kanavissaan, mutta samaan aikaan toisella välilehdellä on auki kesken oleva juttu, jossa kerrotaan sen ja sen julkkisnaisen tuoreimmasta Instagram-päivityksestä ja ”seksikkäästi tarjolla olevasta stringipepusta”. Kiinnostaisikin tietää, millä muun muassa viihdetoimittajat, jotka jännää kyllä koostuvat suurimmaksi osaksi naisista, tai oikeammin heidän pomonsa, perustelevat itselleen jälkimmäisten juttujen tekemisen tärkeyden?

Medialla on nais- ja myös mieskuvan rakentamisessa suuri rooli varsinkin silloin, kun puhutaan milleniaaleista. Medialla on voima, valta ja vastuu siitä, kuinka ihmiset näkevät itsensä. Se muokkaa mielikuvaamme siitä, millainen ihminen on haluttava, seksikäs, fiksu – ylipäätään hyväksytty. Ei ihme, että nuoret ovat hukassa omakuvansa kanssa, kun toisessa jutussa kerrotaan, kuinka pitää rohkeasti olla itsensä, kun seuraavassa jutussa ylistetään neiti X:n ottamia uusia, jättikokoisia silikoni-implantteja, huulitäytteitä tai treenattua peppua. Kun päälle lisätään sosiaalisen median filtteröityjen kuvavirtojen luoma paine, kuka vielä kummastelee nuorten naisten ja miesten kokemaa riittämättömyyttä ja sen mukanaan tuomaa masennusta? Eikä edes nuorten naisten ja miesten, sillä samaa kohtelua saavat myös vanhemmat julkkisnaiset ja -miehet. ”Ohhoh, näin paljon XX on muuttunut vuosien varrella – katso pysäyttävät kuvat!” Nuoremmille toimittajanplantuille tiedoksi: ihmiset ikääntyvät, ryppyjä tulee, mutta se on luonnollista.

#Metoo-kampanjassa esille on tuotu yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat harjoittaneet seksuaalista häirintää, laukoneet sopimattomia kommentteja ja kourineet alaisiaan tai kollegoitaan, mutta milloin ja kuka nostaa pöydälle viihdemedian harjoittaman kaksoisstandardismin? Milloin päätoimittajat ja toimituspäälliköt katsovat itseään peiliin ja myöntävät, että ”nyt näkyvät nännit” -jutuilla lehdet vain edesauttavat naisten alistamista?

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi