#Totuusvapauttaa-kampanjan tarkoitus on tuoda julki kirkossa tapahtuva seksuaalinen häirintä. Sen esikuvina ovat maailmanlaajuinen #MeToo-kampanja ja Ruotsin kirkon #Vardeljus-kampanja.
"Joukossa on edelleen virassa olevia pappeja" – #Totuusvapauttaa-kampanja nostaa esiin kirkossa tapahtuvan seksuaalisen häirinnän
Kirkon piirissä seksuaalista häirintää kokeneet voivat lähettää kertomuksensa kampanjan vetäjille. Osa kertomuksista julkaistaan nimettöminä blogissa.
Pieni joukko kirkon aktivisteja on aloittanut kampanjan, jonka tarkoitus on tuoda esiin kirkon piirissä tapahtuva seksuaalinen häirintä ja laittaa sille piste. Kolmekielinen kampanja on nimeltään #Totuusvapauttaa #Sanningenbefriar #Duohtavuohtadahkáfriidjan.
Yksi kampanjan taustahenkilöistä on pappi ja kuvataiteilija Ilkka Sariola. Sariola kertoo kyllästyneensä kirkossa vallitsevaan vaikenemisen kulttuuriin.
– Olin turhautunut siihen, että maailmanlaajuisesta #MeToo-kampanjasta huolimatta kirkossa ei ollut ainuttakaan isoa ulostuloa. Tämä on kuitenkin ongelma, joka koskee myös Suomen luterilaista kirkkoa.
Kampanjan vetäjät kirjoittivat julkilausuman, johon he alkoivat kerätä allekirjoituksia henkilöiltä, jotka joko ovat kokeneet kirkon sisällä seksuaalista häirintää tai haluavat osoittaa tukensa häirityille. Lisäksi he perustivat sähköpostitilin, johon kirkon piirissä seksuaalista häirintää kokeneet henkilöt voivat lähettää omia kertomuksiaan. Osa kertomuksista julkaistaan nimettöminä myöhemmin perustatavassa blogissa.
Suomenkielisistä häirintäkertomuksia käsittelevä Satu Lapinlampi kertoo, että sähköposteja on tullut kymmenkunta.
– Tähän mennessä saapuneet kertomukset ovat kaikki naisten lähettämiä. Niitä yhdistää ahdistelijan harjoittama valta-aseman väärinkäyttö. Ahdistelija on esimerkiksi esimiesasemassa tai sielunhoitosuhteessa kohteeseensa, tai sitten hän on selvästi vanhempi ja kokeneempi ja kohde pätkätyössä tai vapaaehtoinen, esimerkiksi isonen, Lapinlampi sanoo.
Pappi kuulee tapauksia, jotka eivät päädy otsikoihin
Ilkka Sariola työskenteli viisi vuotta pappina Kallion seurakunnassa. Sinä aikana hän näki, että seksuaalinen häirintä on kirkossa ongelma.
– Pappina kuulin tapauksista, jotka eivät tulleet otsikoihin. Pappeja joutui puhutteluihin. Jotkut olivat jopa menettäneet pappisoikeutensa. Usein nämä liittyivät sielunhoitotilanteisiin.
Vaikka #MeToo-kampanja levisi Suomessa laajalle, häiritsijöiden nimiä ei juuri esitetty julkisuudessa. Sariola kertoo tietävänsä kirkon piiristä muutamia nimiä.
Jos ei pappina selviä niiden tunteiden kanssa, joita läheisyydestä syntyy, se on hirvittävän vaarallista.
– Ilkka Sariola
– Yksi heistä on kuollut, mutta joukossa on valitettavasti edelleen virassa olevia pappeja.
Tapausten luonnetta Sariola ei sen tarkemmin halua avata, mutta hänen mukaansa ainakin yhdestä tapauksesta on tehty kantelu. Sariola ei usko, että kirkossa tapahtuu seksuaalista häirintää enempää kuin muuallakaan yhteiskunnassa, mutta kirkossa tapahtuva häirintä on erityisen vakavaa.
– Hengellisyys ja uskonnollisuus ovat intiimejä asioita, joissa ihminen on haavoittuvainen. Ihmisen olemuksessa hengellinen ja seksuaalinen maasto ovat sen verran lähekkäin, että kirkon täytyy olla aivan erityisen hereillä.
Sariola huomasi asian itsekin, kun aloitti papintyöt. Sielunhoitotilanteet ovat intiimejä tilanteita, joissa papilla on valta-asema.
– Jos ei pappina selviä niiden tunteiden kanssa, joita läheisyydestä syntyy, se on hirvittävän vaarallista. Kun tiedostin tämän, otin lisää opintoja muun muassa pastoraalipsykologiasta ja ampaisin saman tien hakemaan terapiaa ymmärtääkseni paremmin omaa pimeää puoltani.
Teologisen tiedekunnan koulutus ei Sariolan mukaan varusta tulevia pappeja ymmärtämään valta-asemiin ja intiimeihin suhteisiin liittyviä sudenkuoppia.
Luterilainen kirkko on tuudittautunut siihen, että ongelma on toisaalla
Ilkka Sariolan mielestä Suomen luterilaisessa kirkossa vallitsee vaikenemisen kulttuuri. Vaikka seksuaalisesta häirinnästä tiedettäisiin, suut pidetään supussa.
Miksi?
– Pelätään jäsenkatoa, Sariola toteaa.
– Ja tämä on nyt vähän provosoivasti sanottu, mutta minusta on hetkittäin tuntunut, että joillekin ihmisille on tärkeämpää rakastaa kirkkoa kuin lähimmäistä.
Ihmisen olemuksessa hengellinen ja seksuaalinen maasto ovat lähekkäin.
– Ilkka Sariola
Sariola uskoo, että monet ihmiset kirkon sisällä haluavat uskoa mieluummin häirinnästä syytettyjä kuin sen uhreja.
– Meidän luterilainen kirkkomme on tuudittautunut sellaiseen, että tällaiset hyväksikäyttötapaukset ovat katolisen kirkon ongelmia, tai jos meillä on ongelmia, niin ne ovat lestadiolaisten ongelmia.
Luterilaisessa kirkossakin on kuitenkin tartuttu toimeen. Porvoon ruotsinkielinen hiippakunta laati vuonna 2014 toimintaohjeet häirintätapauksia varten, ja Helsingissä asia on työn alla. Sariola kuitenkin toivoo, että kirkon väki aina ylintä johtoa myöten myöntäisi, että meillä on ongelma.
– Tiedän, että se siivu [jolla on ongelma] on aivan pienen pieni, mutta tapaukset ovat vakavia.
Yksi #Totuusvapauttaa-kampanjan tavoite on, että jokaiseen hiippakuntaan tulisi sekä mies- että naispuolinen yhdyshenkilö, jolle seksuaalisesta häirinnästä voisi ilmoittaa. Lisäksi työntekijöitä "vahtimestareista kirkkoherroihin" pitäisi kouluttaa, miten häirintätapauksissa tulee toimia.
– Pallo on kuitenkin kirkolla. Vapaaehtoisporukkamme voi vain herätellä.
Oman häirintäkokemuskertomuksen voi lähettää osoitteeseen omakokemukseni ät gmail.com.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kaksi poikaa raiskasi rippileirillä” – kolme kokemusta seksuaalisesta väkivallasta uskonnollisessa yhteisössä
Hyvä elämäToimi näin, jos kohtaat ahdistelua seurakunnassa.
.jpg)
.jpg)
Suonpää: #MeToo on sosiaalipornoa
Puheenvuorot
