Kolmannen polven tikkurilalainen menee jouluyönä Pyhän Laurin kirkkoon
– Uskon, että jotain kautta hyvä palaa minulle. Monesti se on jo palannutkin, sanoo Sara Hallikainen.

– Uskon, että jotain kautta hyvä palaa minulle. Monesti se on jo palannutkin, sanoo Sara Hallikainen.

Kolmannen polven tikkurilalainen menee jouluyönä Pyhän Laurin kirkkoon

Sara Hallikainen tietää, että Pyhän Laurin kirkon jouluyön messuun kannattaa mennä etuajassa.

Aiempina vuosina Sara Hallikainen, 22, on käynyt jouluyön messuissa siskon kanssa, mutta tänä jouluna hän toimii ehtoollisavustajana Pyhän Laurin kirkossa.

– Jouluyön messu on tosi tunnelmallinen. Se on kirkkovuoden kauneimpia messuja. Pyhän Laurin kirkkoon pitää mennä ainakin puoli tuntia ennen kuin jouluyön messu alkaa, jos aikoo päästä istumaan. Siellä on aina tosi paljon väkeä ja oikea seurakuntatunnelma, kun kaikki ovat puristettuina penkkeihin. Ihmiset hymyilevät vatsa täynnä jouluruokaa ja kirkkosalissa on hämärää.

Hallikainen odottaa jouluyön pestiään hiukan hermostuneena, vaikka aiemmin hän on ollut usein konfirmaatiomessuissa avustamassa.

– Nyt on ihan erilainen fiilis mennä kirkkoon, kun ketään ei konfirmoida. Totta kai vähän jännittää olla töissä siihen aikaan illasta – että lentävätkö viinit jonkun päälle, Hallikainen miettii hymyillen.

Harrastuksena isoisostoiminta

Sara Hallikainen on kolmannen polven tikkurilalainen. Hän on asunut Tikkurilassa koko ikänsä lukuun ottamatta vuotta, jolloin hän toimi au pairina Yhdysvalloissa. Hän hoiti perheessä erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Siellä nuorelle naiselle valkeni, että hän haluaa isona tehdä hoitotyötä.

– Opiskelen ensimmäistä vuotta terveydenhoitajaksi. Suuntaudun neuvolatyöhön, mutta nyt olen työharjoittelussa vanhusten dementiayksikössä.

Ihmiset hymyilevät vatsa täynnä jouluruokaa ja kirkkosalissa on hämärää.

Tikkurilan seurakunta on Hallikaiselle tuttu paikka. Hän kävi rippikoulun, ja sen jälkeen hän meni isoskoulutukseen. Nykyisin Hallikainen käy nuorten aikuisten illoissa ja kertoo olevansa koukussa seurakunnan vapaaehtoistyöhön.

– Seurakunta on turvallinen paikka. Olen mukana isostoiminnassa ja isoisostoiminnassa. Isoisostoiminta tarkoittaa sitä, että tuen isosia, kun olen heitä jo vanhempi ja minulla on toiminnasta kokemusta. Työskentelen myös Walkers-kahvilassa. Keitän siellä kahvia ja juttelen nuorten kanssa.

Hallikaisesta olisi kiva, että nuoria tulisi lisää nuorteniltoihin ja Walkers-kahvilaan.

– Haluamme nuorten tuntevan, että on joku, joka välittää ja että aikuisella on aikaa heille. Minulla on vanhemmat, jotka välittävät, mutta kaikilla nuorilla ei ole.

Jouluna kaikki ovat kotona

Joulun Sara Hallikainen viettää perheen ja sukulaisten kesken – Tikkurilan keskustassa tietenkin. Tänä vuonna perheessä pohdittiin, että uskaltavatko he tuoda joulukuusen sisälle.

– Hankin koiranpennun ja mietimme, että meneekö meillä kuusi nurin. Mutta totesimme, että kokeillaan ainakin, ja kannamme kuusen sisarusvoimin kotiin. Siskoni on muuttanut Lappeenrantaan ja on mukavaa, että hänkin tulee jouluksi kotiin.

Hallikaisen perheen joulu on stressivapaa, mutta perinteiset jouluruoat tehdään itse. Aattona televisiosta katsotaan joulurauhan julistus.

– Meillä on tapana avata televisio jo aamulla, kun sieltä tulee Joulupukin Kuuma linja. Kukaan ei sitä yleensä katso, mutta siellä se soi taustalla. Raamatunjakeita meillä ei jouluna lueta, sillä perheeni ei ole uskonnollinen.

Nykyisin Hallikaiselle joulussa tärkeintä on se, että kaikki ovat kotona. Lapsuuden joulun aikaan liittyy hauskoja muistoja.

– Enää joulun odotus ei ole sellaista, ettei yöllä malttaisi nukkua tai että avaisi joulukalenterin takakautta. Lapsena keksin avata kalenterin päädyn ja sieltä sisällön pystyi vetämään ulos, eivätkä luukut näyttäneet avatuilta. Se aukesi kuin karkkirasia sieltä päädystä, Hallikainen kertoo nauraen.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi