Pappi Jaana Kivekäs innostui virkkaamaan isoäidinneliöitä viime kesänä. Nykyään virkkaustyö kulkee mukana kokouksissa ja lomalla.
Pappi Jaana Kivekäs hurahti virkattuihin isoäidinneliöihin – ”Oman elämäni itkut ja naurut kulkevat mukana stolan silmukoissa”
Stola on pitkä huivimainen asuste, jonka pappi pukee päälleen jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin. Pappi Jaana Kivekäs virkkaa niitä isoäidinneliöistä.
Ensimmäinen isoäidinneliö valmistui viime kesänä. Se oli virkattu valkoisesta ja pinkistä villalangasta. Neliön valmistuttua Haminan seurakunnan pappi Jaana Kivekäs julkaisi siitä kuvan omalla @pappijaana-Instagram-tilillään. Eräs kollega kommentoi kuvaa ja ehdotti, että Kivekäs voisi tehdä isoäidinneliöistä stolan eli pitkän nauhamaisen, alban päälle puettavan, kirkollisen asusteen.
Siitä se lähti.
– En ollut virkannut sitten koulun käsityötuntien, ja hurahdin ihan täysillä. Virkkauksen rytmi on minusta ihanan rauhoittavaa. Lisäksi näiden neliöiden virkaaminen on riittävän helppoa, jotta samalla voi kuunnella vaikka äänikirjaa tai katsoa elokuvaa.
Virkkuutöitä on helppo kuljettaa mukana. Kivekäs on virkannut isoäidinneliöitä muun muassa lentokoneessa, Normandian rannoilla Ranskassa, palavereissa ja neulemessussa. Stolia on nyt valmiina kahdeksan. Lisäksi hän on virkannut kolme stolaa työkavereilleen.
Virkkuutyö kulkee helposti mukana. Virkkaaminen auttaa pappi Jaana Kivekästä keskittymään muun muassa palavereissa.
Jokaiseen stolaan Jaana Kivekäs on halunnut tallettaa pienen yksityiskohdan, joka muistuttaa häntä siitä hetkestä tai paikasta, jossa stola on syntynyt. Esimerkiksi punaisen stolan hän virkkasi rippikoululeirillä. Palat on yhdistetty kultaisella langalla, joka symboloi meidät kaikki yhdistävää Jumalan lankaa.
Musta stola taas syntyi vanhempien mökillä Joensuussa. Mustan villalangan sekaan Kivekäs virkkasi tummansinistä lankaa, joka valosta riippuen piiloutuu tai pilkahtaa esiin. Mustaa stolaa käytetään hautajaisissa ja pitkäperjantaina.
– Huomaan, että minua vähän surettaa vanhempieni ikääntyminen, joten halusin tallettaa mukaan taivastoivon, jota sininen minulle symboloi. Se muistuttaa myös mustikoista, joita isäni poimii minulle joka kesä.
Stola symboloi Jeesuksen iestä
Stola on noin 2,5 metriä pitkä ja leveydeltään muutaman senttimetrin levyinen suorakaiteenmuotoinen asuste, jonka pappi pukee valkoisen albansa päälle liturgisia tehtäviä suorittaessaan. Luterilaisten lisäksi katolilaiset ja anglikaanit pukevat stolan usein niin, että se laskeutuu niskan takaa symmetrisesti alban etupuolelle. Stola voidaan myös asettaa edestä ristiin. Tämä tapa on käytössä etenkin Ruotsin luterilaisessa kirkossa.
Myös diakonit käyttävät stolaa, ja tällöin se kulkee vasemmalta olkapäältä oikealle kyljelle. Stola valmistetaan usein villasta, ja siinä voi olla erilaisia koristeluja.
Stolan värit noudattavat kirkkovuoden liturgisia värejä, joita on viisi: valkoinen, musta, punainen, vihreä ja violetti. Jokainen väri korostaa kirkkovuoden sisältöjä. Lisäksi on olemassa esimerkiksi sateenkaaristolia.
Stolan alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta se saattaa perustua roomalaisissa juhlissa käytettyyn nauhaan. Stolan on ajateltu tarkoittavan kutsua suostua Kristuksen ohjattavaksi, ja se on viittaus Jeesuksen ikeeseen eli taakkaan (Matt.11:29).
Näin luterilaisen kirkkovuoden liturgiset värit osuvat kalenteriin kirkkovuonna, joka alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista eli 30.11.2025. Kuva: Mari Aarnio.
Jokaisella stolalla on nimi
Kun Jaana Kivekäs oli saanut muutaman stolan valmiiksi, hän alkoi nimetä niitä. Nimet tulevat Raamatusta. Ensimmäisenä nimen sai vihreä stola, jossa on keltaisia ja punaisia kukkia ja päissä hapsut. Sen nimeksi tuli Pyhä huolettomuus.
– Nimi tuli kohdasta, jossa Jeesus puhuu kedon kukkasista ja kehottaa olemaan huolehtimatta huomispäivästä. Olen itse todella kova murehtimaan, joten kaipasin viestiä, ettei ihan koko ajan tarvitse olla huolissaan.
Mustan stolan nimi on Älköön sydämenne olko levoton. Valkoinen stola, jossa on mukana kultalankaa on nimeltään En pelkäisi mitään pahaa. Rippikoululeirillä syntynyt punainen stola sai nimekseen Minä olen ihme ja violetti kukkastola Älä pelkää.
Vain sateenkaaristola on nimetty virren mukaan. Sen nimi on Jumalan kämmenellä.
– Nimi tulee kohdasta ”kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on”.
Virkattuja stoliaan Kivekäs on käyttänyt esimerkiksi ristiäisissä, hautajaisissa ja sateenkaarimessussa.
– Moni on tullut sanomaan, että virkattu stola tekee papista helposti lähestyttävämmän. Oman elämäni itkut ja naurut kulkevat mukana stolan silmukoissa, ja ehkä juuri se muistuttaa, että vaikka olenkin papin roolissa, minäkin olen vain ihminen.
Isoäidinneliön historiaa
Virkatut isoäidinneliöt (granny square) ovat lähtöisin Yhdysvalloista.
Isoäidinneliöiden ensimmäinen virkkausohje, Crazy Afghan Pattern, julkaistiin yhdysvaltalaisessa Prairie Farmer -lehdessä vuonna 1885. Ohjeen oli suunnitellut eräs Mrs. Phelps, jonka etunimestä ei ole tietoa. Mallin inspiraationa oli toiminut tilkkutäkin blokki, jossa oli värikkäitä kuvioita ja musta reunus.
Ensimmäisessä mallissa neliön kulmat olivat pyöreämmät kuin nykyaikaisessa isoäidinneliössä. Lähempänä nykyistä isoäidinneliötä on Eva Marie Nielsin suunnittelema virkattu neliö, joka julkaistiin kolme vuotta myöhemmin The Boston Globe -lehdessä.
Kuva molemmista isoäidinneliöistä löytyy täältä.
Lähde: Piece Work Magazine.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taiteilija Hannu Sillanpää haluaa antaa katsojalle meditatiivisen kokemuksen – värit liittyvät minuuteen ja pyhyyteen
Ajankohtaista HengellisyysTaiteilija tavoittelee sitä, että maalattujen väripintojen raja-alueille syntyy väreilevää liikettä, joka pysäyttää katsojan mielen.
.jpg)
