Pelipöytäpuhetta-podcast: Kun kukaan ei näe, kosketa tai edes tunnista – aiheena näkymättömät ihmiset

Pelipöytäpuhetta-podcast: Kun kukaan ei näe, kosketa tai edes tunnista – aiheena näkymättömät ihmiset

Pelipöytäpuhetta-podcastissa professori Juho Saari ja kansanedustaja Ilkka Kantola kertovat, keitä ovat yhteiskuntamme näkymättömät ihmiset, joita kohtaamme lähes päivittäin.

Yksi esimerkki yhteiskuntamme näkymättömistä ihmisistä ovat työpaikkojen siistijät, joita kukaan ei huomaa.

– Heitä ei välttämättä kukaan muista nimeltä, vaikka he olisivat kymmenen vuotta siivonneet samaa käytävää. Ihmiset ovat näkymättömiä, kun heidän kanssaan ei synny vuorovaikutusta, vaan he jäävät sosiaalisen kentän ulkopuolelle. He tietävät, miltä tuntuu, kun kukaan ei näe, kosketa tai tunnista, hyvinvointisosiologian professori Juho Saari toteaa.

Saari oli mukana tutkimuksessa, johon koottiin melkein kuusisataa tarinaa siistijöiltä ja muilta näkymättömiltä. Siinä kerrotut näkymättömyyden kokemukset ovat monille niin kipeitä, että ne raskauttavat elämää vielä vuosikymmenien jälkeen.

– Ihmiset saattavat kertoa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kuinka he viettivät koulussa välituntinsa yksin. Kukaan ei tullut ruokatunnilla syömään heidän kanssaan tai halunnut istua samassa pulpetissa, Saari kuvailee.

Saaren mukaan kaikkein viheliäisin ja kerta toisensa jälkeen esiin tullut muisto koski liikuntatuntien joukkuejakoa.

– Luokan kaksi parasta ovat valitsemassa, ja lopulta ne, jotka eivät ole sosiaalisesti suosittuja tai hyviä pelaajia, jäävät kerta toisensa jälkeen viimeisiksi valittaviksi.

Niin kansanedustaja Ilkka Kantola (sd.) kuin tutkija Juho Saarikin ovat varsinkin edellisissä viroissaan – Kantola seurakuntapappina ja piispana ja Saari sosiaalijohtajana – kohdanneet arjessaan näkymättömiä.

Saaren kokemuksista havahduttavimpia oli toimia saattomiehenä vainajalle, jolla ei ollut ainoatakaan omaista, ystävää tai tuttavaa saattajaksi viimeiselle matkalle.

Näkymättömyyteen liittyy usein yksinäisyys.

Näkymättömiä on kaikissa ikäryhmissä sekä maalla että kaupungeissa. Tutkimusten mukaan myös jokaiselta koululuokalta löytyy vähintään yksi näkymätön lapsi.

– Kun pyydetään opettajia ja luokkatovereita arvioimaan oppilaita, jää vastauksissa melko säännöllisesti pois tiettyjä lapsia. Heidän olemassaoloaan ei yksinkertaisesti tiedosteta, Saari sanoo.

Näkymättömiä löytyy yhä enemmän myös ikääntyvästä väestöstä.

– Nyt pyritään siihen, että kotona asutaan mahdollisimman pitkään. Se voi toisinaan olla hyvin yksinäistä olemista, Kantola muistuttaa.

Hän on tuoreeltaan joutunut pohtimaan asiaa myös omien vanhempiensa tilanteen vuoksi.

Vaikka näkymättömyys on ilmiönä huolestuttava, Kantola ja Saari ovat sitä mieltä, että huolissaan olemisesta ei ole hyötyä. Heidän mielestään suomalaisten paras perusturva ovat toiset ihmiset.

– Jokainen meistä voi kantaa vastuuta esimerkiksi siitä, että huomaa ja tervehtii kaikkia työpaikalla näkemiään ihmisiä riippumatta heidän roolistaan tai tehtävästään. Se vaatii hoksaamista, ehkä asennemuutostakin, mutta on pieni vaiva ja sillä voi olla todella iso merkitys, Kantola sanoo.


Kuuntele aihetta koskeva Pelipöytäpuhetta-jakso tästä:

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi