– Kuolema on nykyään painettu näkymättömiin, mutta vielä sata vuotta sitten se oli näkyvästi mukana ihmisten elämässä ja taiteessa, sanoo Ville Ranta.
Pilapiirtäjä Ville Ranta piirtää kuolemasta kirkon seinälle: ”Haluan tehdä piirroskonsertteja pohdiskelevista aiheista, en niinkään kertoa tarinoita”
Pyhäinpäivän piirroskonsertissa Tikkurilan kirkossa muusikot soittavat virsiä ja heviä.
Pilapiirtäjä ja sarjakuvataiteilija Ville Ranta rakastaa piirtämistä. Se on hänelle jokapäiväinen intohimo. Ranta käyttää piirtäessään perinteisiä välineitä: paperia, tusseja ja vesivärejä. Pilapiirrosten lisäksi häneltä syntyy sarjakuvaa koko ajan.
– Jo 10-vuotiaana minulla oli vahva päätös siitä, että minusta tulee sarjakuvapiirtäjä. Olen lähtöisin Oulusta ja viettänyt siellä melkein koko elämäni. Nyt olen asunut perheeni kanssa viisi vuotta Helsingissä.
Ranta toimii Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä. Tätä ennen hän piirsi pilakuvia Iltalehteen, Kirkko ja kaupunkiin ja Ilta-Sanomiin.
Syyskuussa ilmestyi Rannan sarjakuvakirja Viininjuojat (WSOY 2024). Se on hänen yhdeksäs sarjakuvaromaaninsa.
Pilapiirros näyttää uuden näkökulman
Suuri osa pilapiirroksen tekemisestä on ideointia. Mielipiteellinen ja moraalisesti latautunut pilapiirrosidea ei välttämättä synny hetkessä. Varsinainen piirtäminen vie Ville Rannalta vähemmän aikaa.
– Pilapiirroksessa kaikkein tärkeintä on ajankohtaisuus ja se, että sillä on jotain sanottavaa. Sen tarkoitus on tuoda uusi näkökulma asioihin, Ranta sanoo.
– Ylipäänsä pilapiirros on aina vähän erilainen näkökulma jo sen vuoksi, että se on satiirinen tai huumoripiirros asioista, joista yleensä puhutaan vakavissaan uutisissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Ranta käsittelee pilapiirroksissaan usein kotimaahan liittyviä asioita, mutta viime vuosina hän on piirtänyt yhä enemmän myös ulkopoliittisista aiheista.
– Suomalaisia kiinnostaa, mitä tapahtuu USA:ssa, Lähi-idässä, Venäjällä ja Ukrainassa tai muualla Euroopassa. Niihin liittyy paljon polttavia kysymyksiä.
Kuva koskettaa suodattamatta
Pilapiirroksia ei voi tehdä mistä tahansa. Ville Ranta tietää intuitiivisesti, mihin vetää rajat, mutta ideoinnin pitää tapahtua mahdollisimman vapaasti. Rajaa hän miettii siinä vaiheessa, kun on tarkoitus piirtää – tai joskus vasta piirtämisen jälkeen.
– Sitä paitsi myös päätoimittajan tehtävä on miettiä, mikä on hänen edustamansa median raja. Siksi pilapiirtäminen vaatii sitä, että meillä on päätoimittajan kanssa suurimmaksi osaksi yhteneväinen näkemys siitä, mitkä ne rajat ovat.
Ville Ranta käyttää piirtäessään perinteisiä välineitä: paperia, tusseja ja vesivärejä.
Rannan mukaan parhaimmillaan pilapiirros saa ihmiset ajattelemaan asioita. Kuvalla on erilainen vaikutus ihmiseen kuin sanoilla. Kuva koskettaa suodattamatta.
– Pilapiirros ei perustele näkemyksiään. Lukijan omalla vastuulla on miettiä, mitä mieltä hän on kuvatusta asiasta. Huumori, piikikkyys ja tietynlainen epäkorrektius palvelevat sitä, että kun ihminen näkee pilapiirroksen, hän saattaa tuohtua, yllättyä tai nauraa.
Huumoripiirroksessa ei näy asiayhteyttä. Sitä ei ymmärrä, ellei ole perillä piirroksen aihepiiristä. Lukijoiden hoksaamista Ranta miettii paljon piirrosta tehdessään.
– Pilapiirroksen täytyy tulla aiheesta, josta ainakin suurin osa ihmisistä on kuullut ja tietää. Pilapiirroksen heikkous on se, ettei se oikein pysty esittelemään uusia aiheita.
Luurangot tanssivat ja houkuttelevat
Kuvataiteessa Ville Rantaa kiinnostaa erityisesti kuoleman kuvasto, jolla on pitkät perinteet esimerkiksi eurooppalaisessa taiteessa. Kuolema-aiheet ovat olleet aikaisempina vuosisatoina konkreettisia.
– Kuolema on nykyään painettu näkymättömiin, mutta vielä sata vuotta sitten se oli näkyvästi mukana ihmisten elämässä ja taiteessa. Minua on aina kiehtonut myöhäiskeskiajan kirkkotaiteen aihe kuolemantanssi, La Danse macabre.
– Kuolemantanssi-aiheisissa maalauksissa luurangot tanssivat ja houkuttelevat eläviä ihmisiä mukaan tanssiin. Taiteen kautta kuolemaa voi kuvata jopa karnevalistisesti, Ranta kertoo.
Kuoleman käsittelyä taiteen tai huumorin kautta Ranta pitää hienona ja tärkeänä, koska siten asiat ovat helpommin lähestyttäviä kuin kaikessa kauheudessaan.
– Eihän kuolema ole kokonaan selitettävissäkään. Huumori auttaa siinä, että pystyy etenemään vaikeita asioita kohti vähän niin kuin pintaa pitkin, ettei joudu upoksiin tai ahdistuksen valtaan.
– Esimerkiksi piirroskonsertti, jossa piirrän kuolema-aiheita Tikkurilan kirkon salissa, on vakava ja humanistinen. Kuolema tulee yhtä aikaa lähelle ja pysyy silti etäällä.
Ensimmäinen piirroskonsertti Ranskassa
15 vuoden ajan Ville Ranta on tehnyt piirroskonsertteja harmonikkataiteilija Niko Kumpuvaaran ja säveltäjä-kitaristi Aleksi Rannan kanssa. He ovat käyneet festivaaleilla ja kiertäneet maailmalla.
Idean piirroskonsertteihin Ville Ranta sai jo kauan sitten, kun hänet pyydettiin piirtämään Ranskaan Angoulêmen sarjakuvafestivaaleille. Hän oli niillä mukana muutaman vuoden.
– Angoulêmessa oli orkesteri, ja meitä piirtäjiä oli useita. Piirsimme orkesterin musiikkiin sarjakuvaa niin, että seuraava piirtäjä jatkoi tarinaa edellisen jälkeen.
– Itse haluan ennemmin tehdä piirroskonsertteja pohdiskelevista aiheista, en niinkään halua kertoa tarinoita.
Ville Ranta ja muusikot pitävät piirroskonsertin Tikkurilan kirkossa.
Pyhäinpäivän piirroskonsertissa Tikkurilan kirkossa Ranta piirtää kuolema-aiheita salin seinälle. Piirros syntyy kynillä ja siveltimillä paperille, josta se kuvataan ja heijastetaan kirkkosalin seinälle reaaliaikaisesti muusikoiden soittaessa ja laulaessa.
– Musiikki vaikuttaa piirtämisen rytmiin ja piirtämisen rytmi vaikuttaa musiikkiin. Teemme konserttia muusikoiden kanssa yhdessä ja seuraamme toisiamme. Kun ihmiset näkevät piirroksen syntyvän seinälle, musiikki ja piirros alkavat keskustella.
Pyhäinpäivän piirroskonsertti la 2.11. klo 19–20 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Ville Ranta, piirtäminen, Taru Hailin, laulu, Niko Kumpuvaara, harmonikka, ja Aleksi Ranta, kitara. Musiikkityyli: virsistä heavy metalliin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kristillinen elämänkäsitys on muotoutunut pandemian olosuhteissa – keskiajan kirkkotaiteessa jokainen kulkee käsi kädessä oman kuolemansa kanssa
Hyvä elämäKuolemantanssimaalauksissa kaikki tanssivat samassa piirileikissä.
