Uusperheen lomalla räiskyy, jos etälasten hoito sysätään nyksälle
Etenkin loma-aikana uusperheen haasteet saattavat kärjistyä.

Etenkin loma-aikana uusperheen haasteet saattavat kärjistyä.

Uusperheen lomalla räiskyy, jos etälasten hoito sysätään nyksälle

Hoitovastuuta ex-liiton lapsista ei pidä heivata kysymättä äiti- tai isäpuolelle.

Lasten hoitojärjestelyt kesällä voivat olla etenkin uusperheissä kiperä kysymys. Aiheesta on virinnyt kiivas keskustelu Vauva.fi -sivuston Aihe vapaa -palstalla, jossa uusperheen äiti valittaa, että hänen nykyinen kumppaninsa on itse töissä, mutta halusi ex-liiton kolme lasta mukaan yhdistetylle työ- ja mökkilomareissulle ”äidin viikolla”.

”Mies väen vängällä halusi lapsensa mukaan, mutta on järjestänyt omat lomakuvionsa niin, että maksimoi lapsivapaan ajan”, uusperheen äiti valittaa.

Uusperheessä on yksi yhteinen lapsi, joka on vasta vauva. Eniten närää aiheuttaa se, että uusperheen isä on päivät töissä, mutta vihjailee kumppanilleen, että tämän pitäisi viihdyttää yksin koko lapsikatrasta lähtemällä ainoana aikuisena seikkailupuistoon kolmen 6–10-vuotiaan lapsen ja sylivauvan kanssa.

Täytyy olla rehellinen sen suhteen, missä omat rajat kulkevat ja pitää omia puoliaan.

Lopputuloksena on, että kolme lasta pitkästyy mökillä, kun vauvaa hoitavasta äitipuolesta ei ole seremoniamestariksi:

”Lapsilla on supertylsää ja tyyliin kiikkuvat iltapäivisin jo seiniä pitkin, mulla kiristää hermoja tuo jatkuva meteli ja huuto ja kitinä ja mies lepäilee töissä neljään”, uusperheen äiti kuvailee mökkeilytunnelmia.

Viestistä käy ilmi, että kyseinen uusperheen äiti hoitaa kumppaninsa aiemman liiton lapsia arjessa. Viestiketjuun vastanneista valtaosa on sitä mieltä, että lasten isä on ensisijaisesti vastuussa jälkikasvunsa viihdyttämisestä tässä tilanteessa, jos kohta äitipuolta syyllistäviäkin kommentteja esiintyy.

"Itse en ottaisi tuosta stressiä, vaan tekisin miehelle vaan selväksi, ettei hän voi vaatia sinulta sellaista, mitä ei itsekään jaksa/viitsi”, kuuluu yksi näkemys.

Jos on vastuuta, täytyy saada myös päättää

Töölön seurakunnan perheneuvoja Juha Petterson myöntää, että kesäloma saattaa nostattaa esiin parisuhteen ja perheen kipupisteitä.

– Kesälomaan saattaa kohdistua paljon odotuksia yhteisen ajan suhteen. Kun muu häly vaimenee, parisuhteen tilaan voi tulla kiinnittäneeksi tavallista enemmän huomiota, Petterson sanoo.

Sekä uusperheessä että ydinperheissä saattaa lasten hoitovastuu ja etenkin sen epäoikeudenmukaiseksi koettu jakautuminen johtaa räjähdykseen.

– Uusperheissä lasten hoito on tavallinen riidanaihe, mutta sitä se on myös ydinperheissä, jos puolisoilla on hoitovastuusta ja sen jakamisesta ihan eri näkemykset. Samoin eri kasvatusnormit uusperheessä ja aiemmassa ydinperheessä luovat ristiriitoja. On aikuisten vastuulla puhua selväksi se, mitä itse haluaa, odottaa ja tarvitsee, Petterson sanoo.

– Täytyy olla rehellinen sen suhteen, missä omat rajat kulkevat ja pitää omia puoliaan. Jos jompikumpi uusperheen vanhempi kokee, että hänellä on lapsista vain vastuuta, muttei päätösvaltaa, se johtaa hyvin helposti turhautumiseen – ja ehkä antipatiaan ex-liiton lapsia kohtaan. Tämä ei kuitenkaan ole lasten syy eikä heidän pidä joutua siitä kärsimään. Tilanne täytyy selvittää aikuisten kesken, hän sanoo.

Elämä ei ole, eikä sen tarvitse olla jatkuvaa Linnanmäkeä.

Närää saattaa synnyttää myös jako sinun, minun ja yhteisiin lapsiin, ja sen myötä lasten erilainen kohtelu.

– Avioero nostattaa vanhemmassa helposti syyllisyydentunteita suhteessa omiin lapsiin. Eronnut vanhempi voi paikata syyllisyyttään järjestämällä lapsilleen superlaatuaikaa, vaikka lapset eivät sellaista kaipaa. Elämä ei ole, eikä sen tarvitse olla jatkuvaa Linnanmäkeä sen paremmin uusperheessä kuin ydinperheessäkään, Petterson sanoo.

Usein käy niin, että uusperhekuvion aikuisten väliset ongelmat muuntautuvat aikuisten ja lasten välisiksi ongelmiksi.

– Lasten hoitaminen ei aina ole supersiistiä, ei omien eikä varsinkaan toisen lapsien. Tunteitaan ei voi valita, mutta aikuinen voi valita sen, miten käyttäytyy. Lähtökohtana on, että kaikkien kanssa on tultava toimeen. Aikuisten vastuulla on selvittää uusperheen ristiriidat, ei lasten.

Uusperheen arki voi yllättää

Riidan aiheita saattaa aiheuttaa myös se, että uusperheen jäsenillä on eri käsitys siitä, ketkä kuuluvat ”meidän perheeseen” tai millaista uusperheenä eläminen oikeasti on tai millaista sen pitäisi olla. Monelle saattaa tulla yllätyksenä se kaikki, mikä seuraa uuden perheen ja parisuhteen myötä – niin käytännön arjessa kuin emotionaalisella tasolla.

– Nykyinen kumppani saattaa olla mustasukkainen siitä, että toisella on menneisyys ex-puolisonsa kanssa. Lapset ovat jatkuva muistutus ex-liiton olemassaolosta ja siitä, että perhe-elämä ei olekaan toiselle uutta ja ennen kokematonta – vaikka jokainen parisuhde on toki erilainen ja siinä mielessä ainutlaatuinen.

Petterson kannustaa uusperheiden äiti- ja isäpuolia olemaan rehellisiä siitä, missä heidän rajansa kulkevat. Omat tarpeet voi ilmaista jämäkästi, mutta ystävällisesti.

– Kun ihminen on rakastunut, hän haluaa miellyttää toista ja tulee ehkä siinä huumassa luvanneeksi ja yrittäneeksi suoriutua enemmästä kuin mihin omat voimavarat oikeasti riittäisivät. Etenkin äitipuolilla on usein taakkanaan yhä sitkeästi elävä äitimyytti, jolloin äitipuolelta odotetaan enemmän kuin isäpuolelta. Jos äitipuoli kieltäytyisi hoitamasta kumppaninsa lapsia, niin en usko, että isä jättäisi lapsiaan heitteille.

Tärkeää on, että ex-kumppaneilla ja uusilla kumppaneilla on olemassa keskenään selvät pelisäännöt siitä, miten lasten asiat, tapaamiset ja lomat hoidetaan. Uusperheen on myös vedettävä omat rajansa suhteessa ex-kumppaneihin.

Äitipuolilla on usein taakkanaan yhä sitkeästi elävä äitimyytti, jolloin äitipuolelta odotetaan enemmän kuin isäpuolelta.

– Ex-kumppanin elämästä voi varmasti tehdä helvetillistä, mutta lapset kärsivät tällaisesta tilanteesta suunnattomasti. On syytä harkita tarkkaan, haluaako aiheuttaa omille lapsilleen kärsimystä. Lapsille on katastrofi, jos he joutuvat valitsemaan puoliaan tai olemaan sovittelijoina vanhempiensa välissä, Petterson muistuttaa.

Kaiken kaikkiaan avainsanoja tuntuvat olevan avoimuus, keskustelu ja omista rajoista kiinni pitäminen. Tällä tavalla niin arjen kuin loma-aikojen sujuminen ovat suhteellisen ennakoitavissa kaikille osapuolille - eikä kukaan joudu pinnistelemään yli voimavarojensa.

Seurakunnissa erityisesti perheasiain neuvottelukeskukset tarjoavat apua parisuhteen ja perheen ongelmissa. Lisäksi kuuntelu- ja keskusteluapua voi saada myös diakoniatyöntekijältä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi