Poliisejakin maalitetaan kohteiksi – vihan lietsominen vaarantaa yhteiskuntarauhan
Vihaviestinnän kohde voi joutua kokonaisen trolliarmeijan maalitauluksi sosiaalisessa mediassa. Vihapuhe ruokkii myös tekoja.

Vihaviestinnän kohde voi joutua kokonaisen trolliarmeijan maalitauluksi sosiaalisessa mediassa. Vihapuhe ruokkii myös tekoja.

Poliisejakin maalitetaan kohteiksi – vihan lietsominen vaarantaa yhteiskuntarauhan

Tutkijat, toimittajat, poliitikot, kansalaisaktivistit ja viimeksi kuluneen vuoden aikana myös poliisit ovat joutuneet systemaattisten vihakampanjoiden kohteiksi.

Varsinkin turvapaikanhakijoiden puolesta puhuvat, ihmisarvoa puolustavat ja rasismia vastustavat kansalaisaktivistit, tutkijat ja poliitikot ja toimittajat ovat viime vuosina joutuneet vihapuheen kohteeksi. Toimintaan valjastetaan valemedioita, kuten MV-lehti, ja maahanmuuttokriittisiä sosiaalisen median sivustoja.

Erityisen voimakasta ja ikävää kielenkäyttö ja uhkailu, jossa vihjataan tappamiseen tai raiskaamiseen, on, jos kohteena on nainen. Esimerkiksi turvapaikanhakijoita auttava pastori Marjaana Toiviainen ja piispa Irja Askola ovat usein viharyöpyn kohteena.

Uutta on nyt se, että kohteeksi on otettu myös työtään tekevät poliisit. Heitä videoidaan, valokuvataan ja heidän yksityiselämäänsä kaivellaan ja linkitetään näille sivustoille. Tarkoitus on kyseenalaistaa heidän viestinsä ja toimintansa.

Vihapuheen avulla pyritään luomaan jakolinjoja ja vastakkainasettelua. Sillä luodaan keinotekoista totuuskäsitystä.
– Mikko Eränen

Vihapuheilla horjutetaan yhteiskuntaa

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Mikko Eränen toteaa, että suoranaisesta vihan lietsomisesta on tullut viime vuosina huolestuttava ilmiö. Se eskaloi myös vihasta ja vihan vallassa tehtyjä tekoja.

– On erittäin tärkeää, että ongelma tiedostetaan ja siihen puututaan, sillä pitkään jatkuessaan tällainen voi vaarantaa jopa yhteiskuntarauhaa. Vihapuheen avulla pyritään luomaan jakolinjoja ja vastakkainasettelua. Sillä luodaan keinotekoista totuuskäsitystä, joka on omiaan väärentämään oikean tiedon. Totuudella ei ole merkitystä – tärkeintä on tarina. Mitä kovempi, sitä paremmin se leviää.

Eräsen mukaan vihan lietsonta ammentaa käyttövoimansa yhteiskunnassa jo olemassa olevista ilmiöistä: maahanmuutosta, rasismista, ääriliikkeistä ja yksittäisistä rikoksista. Vihan lietsonta on systemaattista ja sillä pyritään rakentamaan epäluottamusta instituutiota ja viranomaisia kohtaan, vaikuttamaan päätöksentekijöihin ja vaientamaan eri mieltä olevat.

Viha leviää sosiaalisessa mediassa ja valemediassa

Eräsen mukaan vihan levittämisen taustalla saattaa olla jopa ihan vakavasti otettavia toimijoita, joilla voi olla laajempi strateginen suunnitelma. Tätä sitten jotkut toiset toimijat tukevat tahtomattaan tai jopa tietämättään. Vihaviestejä levittävät ihmiset voivat olla taustalla oleville toimijoille "hyödyllisiä idiootteja".

– Viha leviää erityisesti sosiaalisissa medioissa ja niin sanotuissa valemedioissa. Siellä ei pohdita journalismin etiikkaa tai lähdekritiikkiä, vaan tuodaan asiat esiin omasta tulokulmasta ja otetaan kohteeksi ne, joita pidetään oman asian vastustajina, kiteyttää Eränen.

Tästä voisi päätellä, että usein kyse on äärioikeistolaisesta liikehdinnästä ja niin sanotusta maahanmuuttokritiikistä.

– Varmaan myös siitä, mutta kyllä tässä voi olla muunkinlaisia motiiveja. Esimerkiksi sellaisia, että ylipäätään halutaan vastustaa tietyntyyppistä kehitystä yhteiskunnassa tai olemassa olevia yhteiskuntarakenteita.

Monessa länsimaassa äärioikeistolaisten ryhmien takana on nähty esimerkiksi Venäjä-yhteyksiä ja siihen liittyvää informaatiovaikuttamista. Mikko Eränen sanoo, ettei hän halua vetää mitään johtopäätöksiä tiettyyn valtioon.

– Sanotaan niin, että globaalisti informaatiovaikuttamisen taustalla saattaa olla myös valtiollisia toimijoita.

Eränen toteaa, että sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ei informaatiovaikuttamisen aikana voi tiukasti erottaa toisistaan. Monenlaiset vaikutteet kulkevat yli rajojen ja ulkoisen turvallisuuden uhka voi ilmetä ensin poliisille sisäiseen turvallisuuteen liittyvänä asiana. Ääriliikkeillä on kytköksiä yli rajojen.

Poliiseja maalitetaan vihaviestinnän kohteiksi

Joka tapauksessa tilanne Suomessa on Eräsen mielestä viime vuoden aikana entisestään kärjistynyt. Uutta on muun muassa se, että nyt maalitetaan vihan kohteeksi nyt myös poliiseja.

– Muun muassa Rautatientorilla yksittäisten poliisien toimintaa on kuvattu ja viety sosiaaliseen mediaan ja höystetty viestiä vaikka poliisin omalta Facebook-sivulta tai muualta julkisesta lähteestä löydetyillä tiedoilla. Tämä ei ole henkilökohtaista, mutta se henkilöityy. Kohteeksi joutuu yksittäinen vastustajaksi koettu viranomainen ja tavoitteena on kyseenalaistaa hänen ja koko instituution toiminta.

Kun poliisi tai joku muu kohde maalitetaan, hänet otetaan negatiivisen julkisuuden kohteeksi. Esille kaivetaan monenlaista tietoa, jota muokataan ja vääristellään ja saadaan ihmisestä luotua haluttu kuva.

Usein toimintaa puolustetaan sananvapaudella. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen varjolla voitaisiin tehdä rikoksia. Vihapuhe ei ole rikosoikeudellinen termi, mutta kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat. Sananvapauden turvin ei sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkauksia.

Rasismia itsessään ei ole laissa kielletty.

– Ei suoraan. En nyt sano, että meillä olisi lainsäädännöllinen ongelma, mutta vihan lietsonnasta ja kriminalisointien riittävyydestä olisi syytä käydä keskustelua. Onko lainsäädäntömme nyt täysin valmis tähän uuteen ilmiöön?

Eräsen mukaan nykyisiäkin lakeja kuitenkin voitaisiin käyttää tehokkaammin, laskea kynnystä puuttua asioihin ja ottaa puheesta teoiksi muuttuneessa toiminnassa viha koventamisperusteeksi entistä useammin. Nettiläsnäoloon ja viharikosten torjuntaan on panostettu lisää voimavaroja, mutta niitä ei ole perinteisissäkään tehtävissä yhtään liikaa.

Ilmiötä ruokkii pelko ja epävarmuus

Sitten on vielä kaksi isoa kysymystä, eli mistä ilmiö johtuu ja mitä asialle pitäisi tehdä?

Mikko Eräsen mielestä kaiken taustalla on pelko ja epävarmuus, maailman ja median murros. Globalisaatio tulee Suomessa jo perämetsiinkin ja ihmisillä on huoli siitä, miten heidän käy, onko enää työtä ja toimeentuloa. Tuli Brexit, EU:n liitoksissa natinaa ja voimaa korostavia valtiomiehiä. Vanha media on horjunut ja digitaalisesta maailmasta löytyy omia maailmoja ja kuplia, joihin ihmiset hakeutuvat.

Vastalääkkeeksi tarvittaisiin ihmisistä huolehtimista ja medialukutaitoa. Kannattaa myös miettiä, mitä tietoja itsestään jakaa ja millä tavalla asioita sosiaalisessa mediassa kommentoi. Netissä kaikki tulee myöhemmin vastaan.

Sitä hän ei toivo, että rehellinen media tai yksittäiset viranomaisten edustajat vaikenisivat uhkailujen edessä. Viestinnällinen tyhjiö täyttyisi silloin valemedioilla. Oikean tiedon levittämisellä poliisi ja tosiasioihin keskittyvä media saivat torjuttua esimerkiksi Imatran ampumisesta levitetyn huhun, että naiset olisivat olleet venäläisiä ja tappaja suomalainen upseeri. Mitä jos se huhu olisi jäänyt totuudeksi?

 

Mustamaalauskampanjan kohteina usein naiset

Puolustusvoimien tutkijan Saara Juntusen Sotilasaikauslehdessä 10/2016 julkaistu artikkeli "PsyOppia Suomessa – kuinka rasismista tuli strategia" tuo kiinnostavaa lisävaloa vihapuheeseen.

Artikkelissa käydään läpi Venäjän some-vaikuttamiskampanjoita, joissa käytetyt keinot ovat samantapaisia kuin poliisitarkastaja Mikko Eräsen kertomus vihakampanjoihin liittyvästä maalittamisesta.

Juntunen kirjoittaa disinformaatiosta, joka keskittyy erityisesti kohteeksi valitun henkilön häpäisyyn. Keinoina ovat seksualisointi, ulkonäön kommentoiminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja mielenterveyden kyseenalaistaminen.

Hänen työstään ja henkilöhistoriastaan levitetään väärää tai vääristävää, harhaanjohtavaa ja vihjailevaa tietoa. Kampanjoihin liittyy usein kuvamanipulaatioiden tekemistä ja henkilöä saatetaan seurata ja kuvata.

Psykologisen häirinnän tavoitteena on luoda pelote, joka aiheuttaa kohteen vetäytymisen pois toiminnasta, johon halutaan vaikuttaa.

Juntusen mukaan suomalaisten vihasivustojen aktiivinen yleisö on usein rasistista, yhteiskuntavastaista ja naisvihamielistä. Siksi aivan erityisesti naiset, jotka sivustoilla kävijöitä ärsyttävät, joutuvat vihaviestien kohteeksi.

Hämmentävää tässä on se, että usein samat henkilöt väittävät toimivansa naisten suojelemiseksi esimerkiksi muslimeilta ja islamisaatiolta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: