Rakkaus voi parantaa paremmin kuin terapia – traumasta toipuminen vaatii kolme askelta
Traumaattinen kokemus voi muuttua osaksi ehjää elämäntarinaa, kun suhde on turvallinen ja myötätuntoinen.

Traumaattinen kokemus voi muuttua osaksi ehjää elämäntarinaa, kun suhde on turvallinen ja myötätuntoinen.

Rakkaus voi parantaa paremmin kuin terapia – traumasta toipuminen vaatii kolme askelta

Jos ihminen tuhoaa tiedostamattaan rakkaussuhdettaan, syynä on usein aikaisempi traumaattinen kokemus. ”Jospa ajattelisimme parisuhdetta tienä itseksi tulemiseen.”

Traumaattiset kokemukset vaikuttavat parisuhteisiin enemmän kuin uskomme. Näin sanoo terapeutti Harri Virtanen, jonka traumoja ja niistä toipumista käsittelevä kirja Trauma ja rakkaus ilmestyi vuoden alussa.

Virtasen mukaan luultua useampi meistä on traumaselviytyjä, eli olemme selviytyneet hengissä mieltä kuormittaneista kipeistä tapahtumista tai olosuhteista. Kokemukset ovat kuitenkin jääneet varjostamaan elämäämme.

Virtasen mukaan trauma voi synnyttää meissä käyttäytymismekanismin, jolla tuhoamme rakkaussuhdettamme. Kun tämä mekanismi aktivoituu, alamme reagoida automaattisesti tietyllä tavalla. Emme enää valitse sanojamme, tekojamme emmekä tunteitamme, vaan toimimme tiedostamattomien mallien ohjaamana.

Mieli yrittää tällä tavalla suojella ihmistä, jotta hän ei joutuisi kohtaamaan satuttavaa kokemusta uudelleen.

– Kyseessä voi olla välttämätön suojamekanismi, jonka avulla ihminen on selviytynyt lapsena kokemastaan traumaattisesta tilanteesta. Ajan myötä siitä on kuitenkin tullut elämän vihollinen, Virtanen sanoo.

Kärsimys ei ole mielen sairautta

Käsittelemättömästä traumasta voi kertoa esimerkiksi ahdistusoire tai selittämättömäksi jäävä masennus. Myös riippuvuuden, syömishäiriön, pelkotilan tai unettomuuden taustalta voi löytyä traumaattinen kokemus.

– Jos kärsit esimerkiksi unettomuudesta, jota on tuloksetta ratkottu monella tavalla, on hyvä kysyä, onko elämänhistoriassa tapahtunut jotakin, mikä voisi liittyä ongelmaan, Virtanen sanoo.

Traumatausta saattaa altistaa myös psykoosille tai aiheuttaa oireita, jotka muistuttavat epävakaan persoonallisuushäiriön kriteereitä.

Kaikkein syvimmät traumat syntyvät varhaisessa lapsuudessa läheisimpien ihmisten aiheuttamina. Aikuisena koettu trauma voi rikkoa luottamuksen elämän jatkumiseen.

Moni elää puolella liekillä, ikään kuin käsijarru päällä, eikä uskalla lähteä tavoittelemaan sitä, mikä olisi itselle mahdollista.
– Harri Virtanen

Virtanen korostaa, ettei trauman tuoma kärsimys ole mielen sairautta, vaan osa elämää. Yli puolet lapsista kokee ennen kuudettatoista ikävuottaan jonkin traumautisoivan tapahtuman.

Ihmiset kokevat traumaattiset tilanteet eri tavoilla: jotkut selviytyvät hyvin, mutta noin kolmannes traumatisoituu ja saa oireita. Eroa selitetään synnynnäisellä joustavuudella eli resilienssillä sekä opituilla tunteiden käsittelyn malleilla.

– Traumat ovat yleisiä, mutta niiden vaikutuksista tiedetään vähän. Emme osaa tulkita tunne-elämän vaikeuksia traumoista johtuviksi, vaan traumojen seurauksia hoidetaan usein erillisinä ongelmina, Virtanen sanoo.

Erityisesti suomalaisille ominainen trauman seuraus on Virtasen mukaan se, että ihminen tuntee itsensä vieraaksi omassa elämässään.

– Moni elää puolella liekillä, ikään kuin käsijarru päällä, eikä uskalla lähteä tavoittelemaan sitä, mikä olisi itselle mahdollista. Usein pohjalla on kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne, joka on lahja lapsuuden lähipiiriltä.

Rakastuminen ja ero voivat nostaa trauman pintaan

Parisuhteessa trauman vaikutus voi näkyä esimerkiksi samanlaisina toistuvina riitoina, joissa riidellään suhteen loppumisesta. Myös perusteeton mustasukkaisuus ja kyvyttömyys uskoa suhteen kantamiseen saattavat Virtasen mukaan kertoa traumataustasta.

– Tällaisten riitojen taustalla on perustavanlaatuinen epäluottamus siihen, voiko minua rakastaa. Kun tätä epäluottamuksen pesäkettä sohaistaan, traumaselviytyjä alkaa toimia autopilotilla. Tuloksena on voimakas hyökkäys, jossa hän syyttää toista, eikä näe sillä hetkellä vikaa itsessään.

Trauman vaikutus voi tulla pintaan myös dramaattisissa rakastumisissa ja eroissa, joissa tunteet ovat suhteettoman voimakkaita. Virtanen ei halua torjua tunteita, mutta epärealistinen tunnemaisema suhteen alussa tai lopussa saa hänen hälytyskellonsa soimaan.

– Mitä upeammalta toinen tuntuu suhteen alussa, sitä enemmän hänen hyväksyntänsä paikkaa omaa surkeutta, pienuutta ja vähäpätöisyyttä. Suhteen arkipäiväistyessä voi sitten tulla tarve saada toinen pois jalustalta.

Vastakkainen esimerkki on erotilanne, jossa kymmenen tai kaksikymmentä vuotta yhdessä elänyt ja asioita jakanut pari muuttuu suhteen päättyessä toistensa vihollisiksi.

En enää syytä muita omista toimintamalleistani enkä itsekään syyllisty niistä.

Virtasen mukaan se, mikä on suhteessa rikottu, voi myös suhteessa parantua.

– Hyvä uutinen on se, että trauman läpi voi päästä. Turvattomien vuorovaikutusmallien ei tarvitse jatkua samanlaisina hautaan asti. Myötätuntoisessa ja turvallisessa suhteessa traumaattinen kokemus voi muuttua osaksi ehjää elämäntarinaa.

Kolme askelta irti traumasta

Terapiasta voi olla apua silloin, kun omat voimat eivät riitä. Virtasen mukaan rakkaussuhteen parantava voima voi olla jopa terapiasuhdetta voimakkaampi.

– Jospa ajattelisimme parisuhdetta tienä itseksi tulemiseen, emmekä vain jonakin, johon liittyy lasten kasvattamista, onnelliseksi pyrkimistä ja vaurauden keräämistä, Virtanen ehdottaa.

Traumakokemuksesta toipumisessa on Virtasen mukaan kolme askelta. Ne ovat tietoiseksi tuleminen, vastuun ottaminen ja riskin hyväksyminen.

Ainoa vaihtoehtomme on ottaa riski yhä uudelleen ja tehdä tekoja rakkauden maailmassa.

Virtanen tähdentää, että tietoiseksi tuleminen ei tarkoita traumaattisen tilanteen yksityiskohtaista muistamista. Olennaisempaa on tunnistaa elämässään trauman vaikutukset, kuten vahingolliset uskomukset ja käyttäytymismallit.

Vastuun ottaminen voi tarkoittaa esimerkiksi omien tunteiden ja ajatusten suoraa ilmaisua.

– Muutos edellyttää sen tiedostamista, mitä minulle on tapahtunut ja miksi toimin näin, ja sen jälkeen vastuun ottamista omasta käyttäytymisestä. En enää syytä muita omista toimintamalleistani enkä itsekään syyllisty niistä, vaan lähden tietoisesti rakentamaan yhteyttä toiseen ihmiseen.

Lumikki ottaa rakastamisen riskin

Riskin ottamisella Virtanen tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa kurottautua kohti toisia, vaikka ymmärtää, että siihen liittyy riski torjutuksi tulemisesta.

Rakkaussuhteet tarjoavat yhteyttä, jakamista ja läheisyyttä, mutta myös kipeitä tunteita. Kaikissa ihmissuhteissa voi tulla haavoitetuksi. Tahtomattammekin petämme, hylkäämme ja loukkaamme toisiamme.

Tätä ristiriitaa traumaselviytyjän on Virtasen mukaan vaikea kestää. Siksi hän saattaa vetäytyä suhteesta tai eristäytyä. Psyykkinen suojamekanismi, joka on aikaisemmin mahdollistanut selviytymisen, on kääntynyt häntä vastaan.

Virtanen kuvaa traumasta kärsivän ihmisen tilannetta tunnettujen satujen avulla.

– Jokin osa traumaselviytyjän sisimmästä on koteloitunut eikä ole enää yhteydessä maailmaan. Se on kuin Prinsessa Ruusunen, joka nukkuu satavuotista unta linnassaan, tai Lumikki lasiarkun suojassa.

Virtanen muistuttaa, että unelma ikuisesta, paratiisimaisesta rakkaudesta on epärealistinen. Luopuminen kuuluu väistämättä kaikkiin suhteisiin. Jokainen rakkaussuhde päättyy lopulta, joko eroon tai viimeistään toisen osapuolen kuolemaan.

– Ainoa vaihtoehtomme on ottaa riski yhä uudelleen ja tehdä tekoja rakkauden maailmassa. Se, että ihminen joutuu lopulta luopumaan rakkaudesta tavalla tai toisella, luo rakkaudelle arvon.

Jungilainen terapeutti ja kirjailija

Terapeutti ja kirjailija Harri Virtanen on suorittanut kuusivuotisen jungilaisen psykoterapiakoulutuksen Kööpenhaminan Jung-instituutissa. Aikaisemmin Virtanen on toiminut näytelmäkirjailijana, käsikirjoittajana ja ohjaajana.

Sveitsiläinen psykiatri ja psykoanalyytikko Carl Gustav Jung (1875-1961) kutsui yksilön elämänmittaista kasvua omaksi itsekseen individuaatioksi. Siinä ihminen kasvaa kokonaisemmaksi, kun tiedostamattomat mielen sisällöt tulevat yhä enemmän tietoisiksi.

Jungin ihmiskäsityksessä uskonto, myytit, sadut ja unet ovat tärkeässä osassa. Jung kehitti muun muassa tunnetun teorian kollektiivisesta piilotajunnasta ja arkkityypeistä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi