Prinssi Jusuf ja Pijall ovat poikkeuksia – useimmat suomalaiset räppärit suosivat uskontojen sijaan "diippeilyä"
Aina kun Iyouseyas Belaynehilla on vapaa sunnuntai, hän menee Hakaniemessä sijaitsevaan Saalem-helluntaiseurakuntaan.

Aina kun Iyouseyas Belaynehilla on vapaa sunnuntai, hän menee Hakaniemessä sijaitsevaan Saalem-helluntaiseurakuntaan.

Prinssi Jusuf ja Pijall ovat poikkeuksia – useimmat suomalaiset räppärit suosivat uskontojen sijaan "diippeilyä"

Tutkija Inka Rantakallion mukaan räppiä analysoimalla voidaan selvittää, miten uskonnollisuus kehittyy. Suomalaisessa räpissä kuuluu vapaasti napsittu hengellisyys, mutta myös herätyskristillisyys ja islam ovat tulleet valtavirtaan.

"Kannan mun ristini, kuulen ilkeet kielet. Via Dolorosa, mä tuun jäämään sille tielle." Suomen suosituin rap-artisti Cheek ei ole vain rap-artisti. Hän taitaa olla myös messias. "Kivittäkää, kietokaa mun päähän orjantappuraa, valtakunnan vihatuin, se ei voi olla sattumaa."

Tai ei ehkä sittenkään.

– Cheek ei ole kristillinen räppäri, mutta hän käyttää kristinuskon kuvastoa resurssina siinä, että tuo esille artistipersoonaansa ja sitä, miten vihattu hän on, selittää rap-tutkija Inka Rantakallio.

– Ja tämä on mielestäni laajempi ilmiö.

Rantakallio on taustaltaan uskontotieteilijä. Hän työstää Turun yliopistoon musiikkitieteen väitöskirjaa, joka käsittelee muun muassa sitä, miten erilaiset uskonnot ja maailmankatsomukset näkyvät suomalaisessa rap-maailmassa. Rantakallio ajattelee, että räppiä tutkimalla voidaan valaista, miten uskonnollisuus kehittyy länsimaissa.

Päälinja on, että ihmiset kuuluvat yhä vähemmän järjestäytyneisiin uskontoihin. Sen sijaan uskonnot ovat laareja, joista napsitaan omaan maailmankatsomukseen sopivia palikoita – tai kuten Rantakallio sanoo, "kulttuurisia resursseja".

Tämä kuuluu Rantakallion mukaan suomalaisessa räpissä. Julma Henri pallottelee buddhalaisilla teemoilla, MC Pyhä Lehmä pelaa hindulaisilla termeillä ja Cheek rinnastaa itsensä Jeesukseen. Se ei silti tarkoita, että Julma Henri olisi buddhalainen tai MC Pyhä Lehmä hindu.

– Maailmankatsomuksellisuus on yhä yksilöllisempää. Olkoonkin, että me elämme yhä yhteiskunnassa, jossa noin 70 prosenttia ihmisistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon.

Tutkija Inka Rantakallion mukaan räppärit napsivat uskonnoista ”kulttuurisia resursseja” biiseihinsä. Julistaminen sen sijaan on harvinaista.

Tutkija Inka Rantakallion mukaan räppärit napsivat uskonnoista ”kulttuurisia resursseja” biiseihinsä. Julistaminen sen sijaan on harvinaista.

Prinssi Jusuf ei räppää Jeesuksesta

Nykyään Iyouseyas Belaynehin ei enää tarvitse miettiä, onko tämä tai tuo teko kristillinen. Koodi on jo niin syvällä, että se toimii itsestään.

Paremmin Prinssi Jusufina tunnettu räppäri ja showmies tuli uskoon 19-vuotiaana. Kristinusko oli ennestäänkin tuttua: Belaynehin vanhemmat ovat etiopialaisia ortodoksikristittyjä, ja kotona luettiin iltaisin porukalla Raamattua.

Nuorena Belayneh teki niitä juttuja, joita nuoret tekevät: riehui kavereidensa kanssa, kännäsi ja etsi itseään. Sitten hän löysi Jeesuksen.

– Mä en ikinä kokenut sellaista, että pilvet olisivat väistyneet ja taivaasta olisi tullut valo. Koin pikemminkin, että mulle tekee hyvää, jos mä teen tämän päätöksen, Belayneh kertoo.

Belayneh on Suomen mittapuulla kahdella tapaa vähemmistössä. Hän ei kuulu luterilaiseen kirkkoon, mutta hän käy säännöllisesti kirkossa. Aina kun sunnuntait ovat vapaat, hän menee Hakanimessä sijaitsevaan helluntailaiseen Saalem-seurakuntaan.

– Kun me tultiin Suomeen, faija sanoi, että vaikka täällä on luterilaisia, me ollaan kaikki samaa kristinuskoa. Ero on vain tavoissa. Mä aloin käydä helluntailaisessa seurakunnassa, mutta en ikinä ajatellut, että olen helluntailainen, Belayneh selittää.

Joulukuussa 2009 Belayneh perusti kahden seurakuntakaverinsa kanssa Pastorit-nimisen räppikokoonpanon. Biiseissä kerrottiin, että Jeesus antaa rauhan, herätys on tulossa ja Jumalalla on valta ja voima.

Katso video: Pastorit – On Tules

Toista video

Toisaalta Pastorit myös rikkoivat rajoja gospelräpin ja maallisen räpin välillä: kappaleilla kävi fiittaamassa muun muassa isoilla listoilla keikkunut pahisräppäri Mikael Gabriel (jonka nimestä Inka Rantakalliolla olisi varmaan sanottavaa).

Kun Belayneh alkoi tehdä soolobiisejä Prinssi Jusufina, Jeesus-aiheet jäivät pois. Prinssi räppää kieli poskessa maahanmuuttajien arjesta, naisasioista, autoista ja tanssilattioista.

Pastoreissa räpännyt Belayneh ja Prinssi Jusufina räppäävä Belayneh ovat kumpikin totta. Ne ovat eri puolia samasta henkilöstä.

– Ehkä mä yritän luoda Prinssi Jusufista sellaista hahmoa, jolle kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa, Belayneh sanoo.

Yksi tykkää Jeesuksesta, toinen linnuista

Vaikka gospelräppi on tauolla, Iyouseyas Belayneh ajattelee, että uskosta kertominen on tärkeää. Pian uskoontulonsa jälkeen hän tajusi, että kaduilla julistaminen ja paasaaminen eivät ole hänen juttujaan. Hän tutustuu ihmisiin mieluummin henkilökohtaisesti, ja kun asia tulee puheeksi, hän kertoo, mitä ajattelee.

Uskovaisuus herättää monissa ennakkoluuloja, mutta yleensä ihmiset suhtautuvat Belaynehin uskoon rennosti.

– Mä olen kuitenkin se aika iisisti ottava jätkä. En mä ole se jätkä, joka sanoo, että tee tälleen näin.

Belaynehin ystäväpiirissä on paljon kristittyjä. Kun toimittaja Maria Veitola teki ohjelmaa Belaynehista ja James Nikanderista eli Mustasta Barbaarista, Belayneh ja Nikander veivät Veitolan helluntaiseurakuntaansa. Tuntui tärkeältä näyttää se, mikä elämää ohjaa.

Kaveriporukassa on myös ihmisiä, jotka ajattelevat uskonasioista eri tavalla. Se ei ole Belaynehille ongelma.

– Me tehdään radikaalisti erilaisia päätöksiä. Mä tykkään autoista, toinen tykkää pyöristä. Mä tykkään Jeesuksesta, toinen tykkää, no, linnuista, Belayneh sanoo ja nauraa.

– Sun pitää osata olla sujut itsesi ja Jeesuksen kanssa. Ihmiset voivat ajatella musta mitä vain, mutta niin kauan kuin mä olen oma itseni, se on all good.

– Iyouseyas

– Iyouseyas "Prinssi Jusuf" Belayneh

Suurin osa suomalaisista on uskonnollisia, mutta se ei kuulu räpissä

Inka Rantakallion mielestä me elämme jälkikristillisessä Suomessa. Se tarkoittaa, että vaikka kristinuskon oppeihin uskominen on yhä harvinaisempaa, kristinusko on se uskonto, johon omaa maailmankatsomusta peilataan.

– Kun haastattelin rap-artisteja, he vertasivat usein ajatteluaan juuri kristinuskoon, vaikka en itse kysynyt siitä mitään, Rantakallio kertoo.

Vaikka suurin osa suomalaisista on tutkimusten mukaan tavalla tai toisella uskonnollisia, uskonnolliset teemat eivät kuulu suomalaisen räpin valtavirtaan.

– En keksi sille muuta syytä kuin sen, että sekularisoituneessa Suomessa ei ole tapana tuoda esiin omaa uskontoaan, vaan siitä jotenkin leimautuu.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on toinen. Monille jenkkiräppäreille on yhtä luontevaa mainita lyriikoissaan Jumala kuin suomalaiskollegoille on räpätä bissestä.

– Minulle ei tule äkkiseltään mieleen yhtään jenkkiräppäriä, joka olisi ateisti. Sitähän on sanottu, että siellä on vielä pahempaa olla ateisti kuin muslimi.

Kun Inka Rantakallio haastatteli rap-artisteja, moni heistä vertasi ajatteluaan kristinuskoon, vaikka Rantakallio ei kysynyt siitä mitään.

Kun Inka Rantakallio haastatteli rap-artisteja, moni heistä vertasi ajatteluaan kristinuskoon, vaikka Rantakallio ei kysynyt siitä mitään.

"Sä voisit lopettaa milloin vain"

Kun laskee mäkeä tarpeeksi pitkään, voi olla, että pysähtyminen käy vaikeaksi.

– Tiedän ihmisiä, joille on käynyt niin. Kun niiltä kysyy, että mitä kuuluu, ne vastaa, että mä en pysty mitään muuta kuin dokaamaan. Että mä en voi sille mitään. Mä olen mennyt yli sen pisteen. Mä en pysty enää lopettamaan, Janne Hyttinen kertoo.

– Ja itse olen silleen, että sä voisit lopettaa milloin vain.

Hyttinen itse laittoi stopin kuusi vuotta sitten. Juominen ja tupakoiminen loppuivat, kun hän kääntyi muslimiksi. Samalla Hyttinen hautasi Pijallin. Sillä nimellä hän oli räpännyt parikymmentä vuotta Ceebrolistics-triossa, joka on vanhan polven Suomi-räpin arvostetuimpia yhtyeitä.

– Islamissa on koulukunta, jonka mukaan musiikki on haram ja vaarallista. Mä ymmärrän sen pointin, siinä on järkevät lähtökohdat. Musiikissa on suunnattomat voimat, Hyttinen kertoo.

Vuosi sitten Facebookiin ilmestyi sivu, joka sai monet innostumaan. Sivun nimi oli Pijall is back. "[T]uomme tärisevin käsin tiedon siitä, että Pijall on palannut", kirjoitti musiikkilehti Rumba. "Toistaiseksi tarjolla on vain kaksi valokuvaa, mutta jäämme hakkamaan refresh-nappulaa ja raportoimme uusista kuvioista!"

Kun Janne Hyttinen oli vasta kääntynyt muslimiksi, hänellä oli kova halu julistaa. Nyt hän ajattelee, että usko ei katoa, vaikka sitä ei jatkuvasti toitota.

Kun Janne Hyttinen oli vasta kääntynyt muslimiksi, hänellä oli kova halu julistaa. Nyt hän ajattelee, että usko ei katoa, vaikka sitä ei jatkuvasti toitota.

Varo profeettaa, jolle Perkele kuiskii

Kun Pijall, MattiP ja RoopeK 1990-luvun alussa perustivat Ceebrolisticsin, he eivät räpänneet bilettämisestä ja isoista autoista, vaan, kyllä, Jeesuksesta. Kaverit olivat tutustuneet helluntailaispiireissä, ja biisit olivat sen mukaisia. Vähitellen aiheet vaihtuivat maallisempiin. Sitten Jeesus jäi.

Jumalan kaipuu ei kuitenkaan jättänyt Janne Hyttistä.

– Mulle tuli dilemma Jeesuksen jumaluuden ja ristinkuoleman kanssa, ja mä jätin kristinuskon ja ne kuviot. Mutta sitä henkeä mä en koskaan saanut pois. Sitä Jumalan etsimistä.

Hyttinen tutustui zeniin, shamanismiin, teosofiaan ja vaikka mihin. Kun baarista samoille jatkoille lähtenyt muslimi kysyi Hyttiseltä, kiinnostaisiko häntä islam, Hyttinen sanoi, että mikä ettei.

– Että sitä mä en olekaan kokeillut. Kaikkia muita juttuja mä olen kokeillut, hän nauraa.

– Mulla oli kristillisestä taustasta vähän outolintufiilis islamista. Vapaakirkossa opetettiin, että varokaa islamia, että profeetta Muhammadia ei inspiroinut enkeli Gabriel vaan Perkele.

Hyttisellä oli psyykkisiä ongelmia, ja elämä oli repaleista. Hän pyöritteli mielessään itsetuhoisia ajatuksia ja maailmanvihaa.

Sitten ne loppuivat.

– Janne

– Janne "Pijall" Hyttinen

Islamissa on kyse realiteeteista

Islam on Janne Hyttisen mukaan uskonto, jossa kompromisseille ei ole juuri tilaa. Aluksi se tuntui oudolta. Sitten Hyttinen tajusi, että niin sen kuuluukin olla.

– Kristinuskossa oli niin, että saatoin olla tänä päivänä tällainen ja huomenna tuollainen, mutta aina saatoin palata siihen konfirmaatioon. Islamissa se on enemmän niin, että älä leiki tulella, tai se polttaa sut, Hyttinen kertoo.

Kyse on Hyttisen mukaan realiteeteista. Ihmisten teoilla on oikeasti väliä. Se, millä ruokit itseäsi, vaikuttaa sinuun. Siksi seksuaalinen häveliäisyys on hyve, päihteitä ei hyväksytä ja rukouksille on tarkat ajat.

Islam on Hyttiselle kaiken keskus. Se on valo, ja hän koittaa pitää oman kristallinsa puhtaana.

– Ja kun se valo tulee siihen kristalliin, se fysioituu kaikenlaisiksi väreiksi. On isyyttä, on moskeijassa käymistä, on ihmisten auttamista.

Ja on musiikkia.

Hyttinen tajusi, että vaikka musiikissa on suunnattomat voimat, ne eivät välttämättä ole pahoja voimia. Musiikilla voi myös välittää rakkautta. Juuri rakkaus on Hyttisen mukaan islamin ydinjuttuja. Sen hän on tajunnut etenkin mystiikkaa korostavan islamin suuntauksen, suufilaisuuden, kautta.

– Suufilaisessa perinteessä henkisyys on kaiken aa ja öö. Että millaisella fiiliksellä sä puhut asioita, että onko sussa välittämistä ja sympatiaa, Hyttinen selittää.

– Kyllä ihmiset snaijaa, että eivät Isis-jutut ja nämä ole islamia. Ne ovat äärihihhuleiden pimeäpäiden juttuja.

"Rudy oli silleen, et kyllä mä nyt vanhalle parralle musiikkia väännän"

Pijallin Tuntematon sotilas -paluusinkun musavideolla vilahtelevat Koraani, rukousnauhat ja Kaaban mustaa kiveä muistuttava kivi. Lyriikoissa kroppa on henkisesti kolhuilla, mutta Jumala hallinnoi universumia.

Katso video: Pijall – Tuntematon Sotilas

Toista video

Kun Janne Hyttinen kertoi tutuille tuottajille, että Pijall haluaisi palata, moni tarjoutui heti tekemään hänen kanssaan musiikkia – ilmaiseksi. Uskonto ei noussut muuriksi väliin.

– Levy-yhtiönkin kaveri oli, että saat tehdä ihan mitä vain, me julkaistaan kyllä, Hyttinen kertoo.

Hyttinen ajattelee, että kaikissa uskonnoissa on paljon hyvää. Omaa helluntailaistaustaansa hän muistelee lämmöllä. Jos muslimi haluaa vaikkapa kääntyä kristityksi, se ei ole Hyttisen mielestä ongelma. Hyvä, että uskoo johonkin.

– Islam kehottaa, että arvostakaa ja kunnioittakaa erilaisuutta. Jumala on luonut meidät erilaisiksi, jotta voisimme kilpailla hyvänteossa.

Pijallin uusia biisejä on ollut tekemässä myös yksi suomalaisen räpin kovimmista nimistä, Rudy Kulmala eli Ruudolf. Kuviosta tekee mielenkiintoisen se, että myös Ruudolf eli raikulielämää, kunnes tuli vuonna 2002 uskoon – kristilliseen sellaiseen.

– Rap-tutkija Inka Rantakallio

– Rap-tutkija Inka Rantakallio

Ruudolfin ensimmäisellä pitkäsoitolla Doupeimmat Jumala seivaa pieruläpät ja bodaus kävivät nätisti samaan pakettiin palavan uskon kanssa:

"Niinku yks päivä postiluukusta tuli Kirkko ja kaupunki, mut mä huomasin mun kauhuksi, et nimestä huolimatta se oli täyttä sontaa, otin yhen vilauksen ja päätin et peruutan sen tilauksen. Se on surullista et jopa kirkon julkaisut on täynnä antikristillisii asenteit, joten mä sytytän noi mokomatkin jobinpostit tuleen ja pumppaan vaan saarnauskasettei."

13 vuotta myöhemmin muslimiräpin tuottaminen ei kuitenkaan ollut Ruudolfille ongelma.

– Rudy oli silleen, et kyllä mä nyt vanhalle parralle musiikkia väännän, Hyttinen kertoo.

– Vaikka hän on henkeen ja vereen kristitty, hänkin on rauhoittunut. Sellainen kiihkoilu on varmaan vähän laimentunut joistain ajoista.

Niin Janne Hyttisellekin on käynyt. Kun hän oli vasta kääntynyt muslimiksi, hänellä oli kova halu julistaa.

– Mä pidin oikeasti ihan hirveän haloon islamista. Mä ihmettelen, ettei mua silloin hirveästi dissattu. Voin kuvitella, millaista se oli, kun olin radiossa shining just Islam, niinku pelkästään vaan.

Mutta kun uskon juuret menevät syvemmälle, ihminen laskeutuu maan pinnalle. Usko ei katoa, vaikka siitä ei jatkuvasti jauhakaan. Hyttisen mukaan islamissa tärkeintä ovat hyvät teot, eivät sanat.

– Silti ihmiset tietävät sun uskosi ja voivat löytää sun musasta sen hengellisyyden.

Räppärit puhuvat mieluummin "diippeilystä" kuin uskonnosta

Tämä on pointti, jonka Inka Rantakallio on huomannut tulevan esiin kaikilla rap-artisteilla. He tykkäävät puhua räpeissään siitä, mikä on heille juuri nyt ajankohtaista. Kun on vasta tullut uskoon (tai jos on vasta ymmärtänyt, että uskovainenkin voi räpätä), se kuuluu räpeissä. Sen jälkeen tilaa saavat taas muut asiat.

Ruudolfin, Pijallin ja Pastoreiden kaltaiset julistavat räppärit ovat Suomen räppiskenessä kuitenkin poikkeus. Monet Rantakallion jututtamat artistit eivät edes mainitse uskontoa. He puhuvat mieluummin "diippeilystä".

– Diippeily on sellaista eksistentiaalista pohdintaa – jotain muuta kuin se, että mulla on makea auto ja näin poispäin. Enempi, että keitä me ollaan ja miksi me ollaan täällä.

Yleisin ajattelutapa tuntuu Rantakallion mukaan olevan se, että on ihan sama, mihin uskot, kunhan et ole mulkku.

– Se menee sen jälkikristillisen uushenkisyyden alle. Artistit eivät ehkä ymmärrä, että se on osa laajempaa uskonnollista tendenssiä länsimaissa, mutta minä kerron heille väitöskirjassani, että näin se on, Rantakallio naurahtaa.

Kirkko ja kaupunki äkkäsi rap-tutkija Inka Rantakallion #vaihtoehtoeskolle-kampanjasta. Kiitos vinkistä!

Tarkennus 4.12. kello 8.35: Lauseeseen "Islam on uskonto, jossa kompromisseille ei ole juuri tilaa" on lisätty tieto, että kyseessä on Janne Hyttisen näkemys.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi