”Uskon, että suurin osa ihmisistä on solidaarisia” – Ilmastonmuutos ja muuttoliike sitovat ihmiset tiiviisti toisiinsa, sanoo kirkon ihmisoikeusasiantuntija Laura Arikka
Kirkkohallituksen ihmisoikeusasiantuntija Laura Arikka on pappi, joka sai kotoaan ja partiosta uskon siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Kolme kuukautta ihmisoikeustarkkailijana Itä-Jerusalemissa opetti hänelle, miten monitahoisia ongelmat usein ovat.

Kirkkohallituksen ihmisoikeusasiantuntija Laura Arikka on pappi, joka sai kotoaan ja partiosta uskon siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Kolme kuukautta ihmisoikeustarkkailijana Itä-Jerusalemissa opetti hänelle, miten monitahoisia ongelmat usein ovat.

”Uskon, että suurin osa ihmisistä on solidaarisia” – Ilmastonmuutos ja muuttoliike sitovat ihmiset tiiviisti toisiinsa, sanoo kirkon ihmisoikeusasiantuntija Laura Arikka

Sellaisia ajatuksia ei pidä hyväksyä, että ihmisoikeudet eivät kuuluisikaan kaikille tai että oma turvallisuus oikeuttaisi toisten sortoon.

Vielä muutama vuosi sitten näytti siltä, että ajatus kaikille kuuluvista ihmisoikeuksista omaksutaan suurimmassa osassa maailmaa. Demokraattiset yhteiskunnat olivat vahvoilla ja hyvinvointivaltio voimissaan. Toisin on nyt. Se, mikä vaikutti itsestään selvältä, ei ollutkaan sitä. Ei edes länsimaissa.

– Nyt kun kaikille ihmisille kuuluvia oikeuksia on alettu haastamaan, pitää havahtua huomaamaan, että niistä huolehtimiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Edes YK:n ihmisoikeuksien julistus ei ole ikuisesti voimassa. Se on yhteiseen sopimukseen perustuva asiakirja, jonka toteuttamiseen tarvitaan ihmisiä, sanoo Kirkkohallituksen ihmisoikeus- ja yhteisötyön asiantuntija Laura Arikka.

Hän on ollut mukana toimittamassa ja kirjoittamassa marraskuun lopussa ilmestyvää Kirkko ja ihmisoikeudet -kirjaa. Kirja sai alkunsa vuoden 2017 kevättalvella pidetyssä Kirkon ihmisoikeusfoorumissa ja siihen on haettu mallia Norjan kirkon vastaavasta julkaisusta. Kirjassa käydään läpi ihmisoikeuksien historiaa ja kirkkojen suhtautumista niihin.

Kirjassa pohditaan juuri nyt ajankohtaisia kysymyksiä, kuten maahanmuuttoa, työttömyyttä, seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyviä oikeuksia, demokratian ja ihmisoikeuksien liittymistä toisiinsa, saamelaisten oikeuksia ja uskonnonvapautta.

Kirja nostaa esille myös maailman suurimman vaietun ihmisoikeusongelman eli kastisyrjinnän.

– Ihmisoikeudet eivät ole staattinen kokonaisuus, vaan yhteiskunnan kehittyessä tulee uusia asioita, joita pohditaan oikeuksien ja vapauksien näkökulmasta. Myös kirkon on pysyttävä ajan tasalla, joten toivon, että seuraava versio kirjasta tehdään parin vuoden sisään. Tämän ei pidä jäädä hyllyyn pölyttymään, vaan kirjaa tarvitaan tekojen tueksi, Arikka pohtii.

Oikeuksien mukana tulee myös vastuu

Kirkko ja ihmisoikeudet kytkeytyvät Laura Arikan mukaan toisiinsa ihmisarvon käsitteen kautta. Kirkko puolustaa kaikkien ihmisten yhtäläistä ja tasavertaista ihmisarvoa ja jokaisen oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Yhteiskunnassa ihmisarvoa tehdään käytännössä todeksi lainsäädännön ja sopimusten avulla.

– Siksi on tärkeää, että kirkko toimii yhteistyössä virkamiesten, poliitikkojen, kansalaisjärjestöjen ja erilaisten kansalaistoimijoiden kanssa. Ihmisoikeussopimuksissa on se hyvä puoli, että ne ovat hyvin konkreettisia, asioista puhutaan selkokielellä.

Aiheutamme kärsimystä toisillemme, mutta jos olisimme pelkästään itsekkäitä ja vallanhaluisia, meitä ei enää olisi.

Arikan mukaan sellaisia ajatuksia ei pidä hyväksyä, että ihmisoikeudet eivät kuuluisikaan kaikille, että toisten oikeudet ovat tärkeämpiä kuin toisten tai että oma turvallisuus oikeuttaisi toisten sortoon. Jotta omat oikeudet ja vapaudet toteutuvat, on turvattava myös toisten oikeudet.

– Samalla on syytä muistaa, että oikeuksien mukana tulee myös vastuu. Uskon, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan solidaarisia sieluja. Aiheutamme kärsimystä toisillemme, mutta jos olisimme pelkästään itsekkäitä ja vallanhaluisia, meitä ei enää olisi.

– Maailmassa on ihmisiä, joiden elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua, mutta on myös ihmisiä, jotka pyrkivät auttamaan heitä.

Ihmiskunnan yhteinen asia

Laura Arikka tiedostaa sen, että ihmisoikeudet eivät ole kaikkien ihmisten ja jokaisen maan arvoasteikolla korkealla. Osa valtioista kieltäytyy pitämästä ihmisoikeussopimuksia universaaleina, vaikka olisivat ne itse allekirjoittaneet. Esimerkiksi YK:n kansainvälisen kidutuksen vastaisen sopimuksen on allekirjoittanut suurin osan maailman maista, mutta silti Amnesty Internationalin mukaan kidutusta tapahtuu yli sadassa maassa.

Ihmisoikeuksia voidaan kritisoida toteamalla, että ne liittyvät länsimaiseen, juutalaiskristilliseen perinteeseen ja valistukseen. Niin ne osittain liittyvätkin, mutta Arikan mukaan eri kulttuureissa on asioita, joilla ihmisoikeuksia voidaan perustella ja käytännössä niistä on tullut yleismaailmallisia.

– Se, mitä tapahtuu lapsille vaatetehtaassa toiselle puolella maailmaa ei ole asia, jonka pitäisi liikuttaa vain siellä. Me täällä Suomessa käytämme niitä vaatteita.

– Kansainvälinen kauppa, maailmanpolitiikka sekä ilmastonmuutoksen ja muuttoliikkeen kaltaiset globaalit ilmiöt sitovat ihmiset ympäri maailmaa yhä tiiviimmin toisiinsa. Vastuu lähimmäisestä on kasvanut naapurustosta ja omasta kylästä valtioiden ja kaupunkien väliseksi, ihmiskunnan yhteiseksi asiaksi.

– Se, että kirkko on globaalisti ihmisarvon vahva puolustaja, on yksi suuri syy siihen, miksi se kasvaa erityisesti kehittyvissä maissa, sanoo Laura Arikka.

– Se, että kirkko on globaalisti ihmisarvon vahva puolustaja, on yksi suuri syy siihen, miksi se kasvaa erityisesti kehittyvissä maissa, sanoo Laura Arikka.

Tarvitaan rohkeutta nostaa asioita esille

Vaikka kirkolla on pitkä historia ihmisarvon korostajana, kirkko on usein tullut kaukana jäljessä, kun ihmisten oikeuksia on parannettu. Tällä hetkellä kirkon suurimmat ihmisoikeushaasteet liittyvät Arikan mukaan yhdenvertaisuuteen, kuten sukupuolivähemmistöihin tai naisten oikeuksiin. Niistä ei olla kirkossa yksimielisiä ja keskustelu on usein vaikeaa.

– Silti se, että kirkko on globaalisti ihmisarvon vahva puolustaja, on yksi suuri syy siihen, miksi se kasvaa erityisesti kehittyvissä maissa.

Arikka kaipaa kirkolta rohkeutta nostaa esille kohtaamiaan epäkohtia niin Suomessa kuin maailmalla.

– Ei yhden ryhmän asioiden esille ottaminen ole muilta pois. Voidaan ihan hyvin puhua samaan aikaan siitä, että monet kristityksi kääntyneet turvapaikanhakijat kokevat syrjintää ja jopa väkivaltaa ja puuttua samalla siihen, että uussuomalaiset kohtaavat täällä rasismia. Tai puuttua islaminuskoisten rohiyngojen kansanmurhaan ja muistuttaa kristittyihin kohdistuvasta vainosta.

– Kirkon lähes neljän miljoonan jäsenen joukossa on paljon yhteiskunnan vaikuttajia ja järjestöjen aktivisteja, joita kirkko voi tukea ja kannustaa puuttumaan asioihin. Kirkko on hyvä paikka järjestää vuoropuhelua eri tavoin ajattelevien kesken. Kirkon diakonialla on tuntosarvet ihmisten hätään.

– Ehkä kaikkein suurin mahdollisuus on kuitenkin rippikoulu. Siellä kohtaavat erilaisista elämäntilanteista tulevat nuoret, jotka yhdessä pohtivat sitä, miten heistä jokainen on Jumalan kuva, Arikka sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi