Voiko tämä todella toimia? – Kirkon tiloissa järjestetyt Toivon dialogit saivat erimieliset keskustelemaan vaikeista ja kiistellyistä aiheista
Taneli Heikka ja Laura Arikka vetivät malliksi yhden Toivon dialogi-keskustelun. Aiheena oli ilmastonmuutos ja kuvassa on meneillään muutaman minuutin parikeskustelu.

Taneli Heikka ja Laura Arikka vetivät malliksi yhden Toivon dialogi-keskustelun. Aiheena oli ilmastonmuutos ja kuvassa on meneillään muutaman minuutin parikeskustelu.

Voiko tämä todella toimia? – Kirkon tiloissa järjestetyt Toivon dialogit saivat erimieliset keskustelemaan vaikeista ja kiistellyistä aiheista

Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan järjestämien Toivon Dialogien sivutuotteena syntyi opaskirja, joka tuo uuden menetelmän myös rippikouluihin.

Noin 30 ihmistä istuu Helsingin tuomiokirkon kryptassa piirissä ja esittelee itsensä vain etunimillä. Keskustelua ohjaavat fasilitaattorit – suomeksi voisi puhua keskustelun helpottajista tai mahdollistajista – jotka esittelevät aiheen ja keskustelun pelisäännöt.

Aiheen voi esitellä joku asiantuntija tai sitten voidaan keskustelun pohjaksi katsoa video tai lukea jokin teksti. Tällä kertaa fasilitoijina toimivat Erätaukosäätiön toimitusjohtaja Laura Arikka ja dialogien asiantuntija Taneli Heikka, jotka lukevat lehtijutun.

Keskustelun aiheena on ilmastonmuutos ja se, miten osallistujat kokevat kuluvan talven. Talven, jota ainakaan tähän mennessä ei ole Etelä-Suomeen tullut.

Kaikki sitoutuvat yhteisiin pelisääntöihin

Osallistujat sitoutuvat rakentavan keskustelun pelisääntöihin: Pitää kuunnella toista keskeyttämättä. Käyttää kunnioittavaa kieltä. Kertoa omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan, yksi asia kerrallaan. Kysyä, jos ei ymmärrä. Olla läsnä, kunnioittaa toisia ja luottamuksen ilmapiiriä. Antaa tilaa keskeneräisyydelle. Oppia ja oivaltaa.

Eniten keskustelussa siteerattiin mukana ollutta niin sanottua tavallista ihmistä, joiden ääntä ei yleensä kuulla lainkaan.

Tarkoitus ei ole ratkaista käsiteltävää asiaa, vaan ymmärtää eri näkökulmia.

Yksinkertaista, ja näköjään yllättävän toimivaa. Ihmiset rohkaistuvat puhumaan. Toki tällä kertaa osallistujajoukkoa ei ole valittu niin, että pyrittäisiin etsimään joukkoon myös kovin erimielisiä. Tämä joukko on koolla Toivon Dialogista -kirjasen julkistamisen vuoksi ja vain testaa siinä esiteltyä menetelmää käytännössä.

Yksi tärkeä periaate on keskustelun luottamuksellisuus. Sovitaan yhdessä, että sosiaaliseen mediaan ja Kirkko ja kaupunkiin voi ottaa kuvia. Sen sijaan yksittäisiä osallistujia ei sen paremmin somessa kuin mediassa saa siteerata kuin heidän luvallaan.

Suurin osa keskustelijoista on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Vaikka yksittäiset talvet poikkeavat toisistaan, tämä talvi on erikoinen. Autonomistajia toki helpottaa se, että laseja ei tarvitse aamuisin puhdistaa lumesta ja kävelijöitä se, että on sulaa. Tätä tärkeämpää on, että luonto näyttää olevan sekaisin niin Suomessa kuin maailmalla. Mitä asialle voisi tehdä? Onko kyse rakenteista? Olisiko syyllisyys hyvä muuntaa käyttövoimaksi?

Vaikka keskustelu päättyy, se jatkuu vielä kahvin ääressä.

Tavallisen ihmisen mielipidettä siteerattiin eniten

Mistä on kyse? Kun Marja Heltelä valittiin Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi, hän kertoi haluavansa olla toivon tuomiorovasti. Kun yhteiskunnallinen keskustelu vaikutti koko ajan vain kärjistyvän, Heltelä mietti, miten seurakunta ja kirkko voisivat omalta osaltaan olla purkamassa tätä ja avaamassa keskusteluyhteyksiä.

Erätaukosäätiön Laura Arikan kanssa käyty keskustelu johti siihen, että metodiksi päätettiin ottaa erätaukomenetelmä. Tästä menetelmästä, jonka avulla jo yli 38 000 ihmistä Suomessa on keskustellut, päätettiin tehdä oma kirkollinen sovellus.

Toivoa dialogista -oppaan kirjoittajiin kuuluivat Erätaukosäätiön toimitusjohtaja Laura Arikka ja tuomiorovasti Marja Heltelä.

Toivoa dialogista -oppaan kirjoittajiin kuuluivat Erätaukosäätiön toimitusjohtaja Laura Arikka ja tuomiorovasti Marja Heltelä.

Tuomiokirkkoseurakunta alkoi järjestää vuoropuheluiltoja nimellä Toivon dialogi. Iltoihin kutsuttiin asiantuntijoita, kokemusasiantuntijoita, nuoria, syrjäytettyjä, viranomaisia, järjestöväkeä, ihmisiä eri puolueista ja kärjekkäitäkin näkemyksiä esittäneitä – ja myös heitä, jotka yleensä tyytyvät vain seuraamaan keskusteluja ulkopuolelta.

Seurakunnalla ei ollut illoissa mitään omaa agendaa.

– Esimerkiksi metsäkeskustelussa oli mukana ihmisiä metsäteollisuudesta, luontoaktivisteja ja ympäristöministeriön viranhaltijoita. Eniten keskustelussa siteerattiin mukana ollutta niin sanottua tavallista ihmistä, joiden ääntä ei yleensä kuulla lainkaan. Vaikka moni keskustelijoista tiesi toisensa, niin tilanne oli erilainen, kun puhuttiin etunimillä eikä titteleillä, kertoo Marja Heltelä.

Heltelä uskoo, että se, että järjestäjänä oli kirkko, oli keskusteluille hyväksi. Seurakunnalla ei ollut illoissa mitään omaa agendaa, Heltelä oli paikalla vain kuuntelijana. Toivon dialogeihin otettiin aina mukaan myös muusikko, joka sekä esiintyi että osallistui dialogiin. Monet halusivat jäädä vielä puhumaan kahvin tai viinilasin äärelle.

Keskustelunaiheet olivat suuria ja monia henkilökohtaisesti koskettavia. Iltojen teemat liittyivät muun muassa syntyvyyteen, metsiin, maahanmuuttoon, suomaisuuden symboleihin, lihansyöntiin ja kiusaamiseen.

Entä jos kaikki testaisivat ajatuksiaan?

Marja Heltelä kaivaa laukustaan kaksi syntyvyyskeskusteluun osallistuneen julkista palautetta. Toinen on tahattomasti lapsettomien Simpukka-lehden pääkirjoitus, toinen Sinisiin kuuluvan kaupungin varavaltuutetun ja eurooppaministeri Sampo Terhon entisen eduskunta-avustajan Toni Ahvan teksti kristillisessä Etsijä-lehdessä.

Minna Wikström kirjoitti Simpukka-lehdessä, että hän kuunteli Toivon dialogissa nuorten ajatuksia perheellistymisestä ja havahtui siihen, kuinka vaikealta ja monimutkaiselta ajatus perheen perustamisesta monista tuntui. Toni Ahva ihmetteli sitä, miten aivan tavalliset ihmiset hämärässä kryptassa olivat rohkeampia avoimeen keskusteluun kuin päätöksentekijät, joiden vastuulla on johtaa Suomea eteenpäin.

”Entä jos kaikki testaisivat ajatuksiaan? Aikana, jolloin yhteiskunnallinen keskustelu on kärjistyneempää kuin koskaan, dialogille olisi todella tarvetta”, Ahvo jatkoi.

– Järjestämissämme illoissa käynyt jo yli 200 ihmistä. Vaikuttavuus leviää heidän kauttaan ja sana on kulkenut myös muuten. Menetelmää on jo käytetty ja käytetään eri puolilla Suomea. Dialogien käytännön järjestelyistä vastanneen pappimme Anna-Maija Viljanen-Pihkalan toimenkuvaa on muutettu niin, että hänen työstään puolet suuntautuu yhteiskunnalliseen työhön, kuten dialogeihin, sanoo Heltelä.

Nuoret innostuivat – onnistuisivatko myös somekeskustelut?

Laura Arikka toteaa, että sinänsä dialogin menetelmä on yksinkertainen ja helppo omaksua. Auttaa, jos on itse osallistunut dialogiin ja käyttää hyväkseen ohjeita. Ohjeet on nyt koottu opaskirjaksi Toivoa dialogista. Soveltuuko se aikuisille, kun alaotsikkona on ”Innostava tapa vahvistaa nuorten ääntä kirkossa ja yhteiskunnassa?”

– Soveltuu, vaikka teemme myöhemmin aikuisille oman oppaan. Opas tehtiin nyt ensin rippikoulujen ja nuorisotyön käyttöön, koska havaitsimme syksyllä, että menetelmä toimii, hieman tiivistettynä, myös siellä, Heltelä sanoo.

Tuomiokirkkoseurakunnan pappi Anna-Maija Viljanen-Pihkala kertoo dialogien toimineen hyvin myös rippikouluissa. Siksi ensimmäiseksi tehtiin oppaasta versio, joka sopii käytettäväksi nuorten kanssa.

Tuomiokirkkoseurakunnan pappi Anna-Maija Viljanen-Pihkala kertoo dialogien toimineen hyvin myös rippikouluissa. Siksi ensimmäiseksi tehtiin oppaasta versio, joka sopii käytettäväksi nuorten kanssa.

– Olen ollut 16 vuotta pappina ja haaveillut, että saisin innostettua nuoria todella keskustelemaan heidän elämäänsä liippaavista aiheista. Keskustelut eivät oikein ole lähteneet lentoon. Yhtäkkiä, kun niillä oli tämä rakenne, nuoret innostuivat puhumaan. Samoin kävi syksyn illoissa, joihin kutsuimme paljon nuoria, Anna-Maija Viljanen-Pihkala kertoo.

Entä toimisiko menetelmä sosiaalisessa mediassa, jossa keskustelua käydään usein vähemmän rakentavasti?

– Ei se ihan mahdotonta ole. Erätaukomenetelmää on sovellettu menestyksekkäästi esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Ylen verkkokeskusteluissa. Osallistujien pitäisi silloin etukäteen sitoutua noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Ehkä tarvittaisiin omia erimielisten dialogien paikkoja. Vaikeampaa se varmasti on kuin näissä dialogi-illoissa, jossa ollaan kasvokkain, katsotaan silmiin ja kannustetaan erityisesti hiljaisia puhumaan, Laura Arikka miettii.

Toivoa Dialogista -kirjanen on ladattavissa ilmaiseksi kirkon verkkosivuilta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi