Sara Al Husainin uusin romaani kertoo pakolaisen ristiriitaisista tunteista. Jo pienenä maahan tullut kirjailija kokee itse sopeutuneensa hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Rankka kokemus pakkoavioliitosta sysäsi Sara Al Husainin kirjailijanuralle – myös uusi romaani pohjautuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa
”Minut oli kasvatettu nuoreksi naiseksi, joka ei vie huomiota. Päätin kuitenkin antaa äänen itselleni ja tukea naisia, joita ei kuulla”, sanoo Vuoden pakolaisnaiseksikin valittu Sara Al Husaini. Uudessa kirjassaan hän kuvaa koskettavasti pakolaisnuorten haasteita Suomessa ja Ruotsissa.
Sara Al Husaini tuli jo pienenä vauvana perheensä kanssa Irakista Suomeen. Romaani Kenelle maa kuuluu (Like 2025) perustuu osittain hänen omakohtaisiin kokemuksiin ja osittain hänen tuntemiensa ihmisten kertomuksiin.
– Romaanin henkilöt asuvat eri paikoissa eri aikoina, mutta silti he kokevat jotain samaa, kuten tietynlaista ulkopuolisuutta ja vaikeutta löytää oma itsensä ja vahvuutensa, Al Husaini sanoo.
Kirjan alkupuolella kuvataan vaikuttavasti sodan alkamista ja vaikutusta ihmisten elämään. Al Husainin perhe muutti takaisin Irakiin Saran ollessa teini-ikäinen, joten hän koki myös itse sen, miltä tuntuu elää sotaa käyvässä maassa.
– Asuimme Irakissa hieman rauhallisemmalla alueella, mutta kuulin ja näin kaikenlaista. Aistin pelon ja ahdistuksen ja näin, miten ne rajoittivat elämää. Sotaanhan liittyy vahvasti myös psykologinen puoli.
Al Husaini on seurannut nyt huolestuneena Ukrainan ja Gazan tilannetta. Hän on huomannut, että koko Euroopassa vallitsee tietynlainen pelon ilmapiiri.
– Miten ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja toiveikkuuteen vaikuttaa, jos joutuu koko ajan miettimään, mitä jos jotain tapahtuisi meilläkin. Nythän jo puhutaan, että Suomi ja Eurooppa ovat tavallaan sodassa.
Sara Al Husainin mielestä kenenkään ei tarvitse hyväksyä syrjintää ja huutelua, mutta niihin ei pidä jumittua vaan jatkaa entistä vahvempana eteenpäin.
Pakolainen kohtaa monia haasteita
Pakolaistausta aiheuttaa uuteen yhteiskuntaan sopeutumisessa haasteita. Tämä näkyy myös Kenelle maa kuuluu -romaanissa siivoojana työskentelevän Mustafan ja ylioppilaaksi tähtäävän Leylan elämässä Helsingissä ja Malmössä.
– Leylan kohdalla halusin tuoda esiin myös sen, miten lähtömaa elää nuoren elämässä esimerkiksi sukulaisten ja ystävien yhteydenpidon kautta, vaikka itse ei pitäisi sinne aktiivisesti yhteyttä, Sara Al Husaini sanoo.
Yhtenä haasteena Al Husainin mielestä on se, että maahanmuuttajataustaisella lapsella ja nuorella ei ole samanlaista sosiaalista pääomaa ja pääsyä tiedon äärelle kuin kantaväestöllä. Tätä epäkohtaa pyritään korjaamaan kotouttamisella.
– Minullakin on ollut elämässä ylä- ja alamäkiä, mutta koen nykyään olevani luontevasti osa suomalaista yhteiskuntaa. Tunnen täällä oloni kotoisaksi, ja on tärkeää, kun voi osallistua muun muassa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Jokainen pitäisi kohdata esimerkiksi työnhaussa tasa-arvoisesti omana yksilönään eikä tietyn ryhmän edustajana.
Toisaalta Al Husaini pitää ongelmana nykyistä keskustelukulttuuria, jossa pienikin poikkipuolinen sana voi aiheuttaa ristiriitoja. Välillä ollaan ylivarovaisia, eikä uskalleta kysyä ihmisen taustasta mitään, vaikka se voisi auttaa ymmärtämään häntä paremmin.
– Tietynlaiseen kaksinaismoralismiin syyllistyvät myös maahanmuuttajataustaiset henkilöt. Se osaltaan vaikeuttaa yhteyden syntymistä, Al Husaini sanoo.
– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä syrjintää ja huutelua ihonväristä ja pukeutumisesta, mutta niihin ei pidä mielestäni jumittua vaan jatkaa entistä vahvempana eteenpäin.
Al Husaini on pitkään puhunut maahanmuuttajien asemasta Suomessa, ja vuonna 2021 hänet valittiin Vuoden pakolaisnaiseksi. Vuoden aikana hän pyrki kiinnittämään huomiota varsinkin pakolaislasten ja -naisten oikeuksiin ja kokee ainakin osittain onnistuneensa siinä.
Maahanmuuttajien asioissa riittää hänestä toki yhä korjattavaa. Hänestä kaiken lähtökohtana pitäisi olla se, että maahanmuuttajataustaisia ihmisiä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin muita kansalaisia.
– Jokainen pitäisi kohdata esimerkiksi työnhaussa tasa-arvoisesti omana yksilönään eikä tietyn ryhmän edustajana.
Sara Al Husaini on kulkenut rankan matkan irrottautuessaan pakkoavioliitosta ja islaminuskosta.
Pakkoavioliittoja tehdään Suomessa yhä
Kirjailijanuralle Sara Al Husainin sysäsi hänen rankka kokemuksensa pakkoavioliitosta päälle parikymppisenä, jolloin hän asui taas Suomessa. Avioliittoon hän päätyi sukulaistensa painostuksesta lähtiessään lomamatkalle Irakiin. Sitkeän taistelun jälkeen hän kuitenkin sai eron miehestä, ja kokemuksen pohjalta syntyi romaani Huono tyttö (Like 2023).
– Epäröin pitkään, haluanko laittaa itseäni tällä tavalla likoon. Minut oli kasvatettu nuoreksi naiseksi, joka ei vie huomiota ja antaa muille tilaa. Päätin kuitenkin antaa äänen itselleni ja samalla tukea niitä naisia, joita ei kuulla.
Al Husaini on ollut sittemmin mukana Ihmisoikeusliiton pakkoavioliiton mitätöintiä ajavassa kampanjassa.
– Pakkoavioliittoja tehdään yhä eri uskonyhteisöissä Suomessakin, mutta niistä ei ole juuri tilastoja. Myös kunniaan liittyvä väkivalta on jäänyt vähälle huomiolle. Tilastokeskus teki kuitenkin vuonna 2024 yhteisöllistä valtaa käsitelleen tutkimuksen, jonka mukaan ilmiö koskettaa Suomessa peräti 325 000 ihmistä. Kyseessä on yksi piilorikollisuuden muoto, jossa harjoitetaan henkistä, fyysistä ja digitaalista kontrollointia, Al Husaini kertoo.
Hänen mukaansa kunniaväkivaltaa esiintyy meillä myös suljetuissa kristillisissä yhteisöissä sekä romanien keskuudessa.
– Joissakin vähemmistöyhteisöissä on normaalia vahvempi käsitys kunniasta ja siveellisyydestä, esimerkiksi siitä, miten nainen voi pukeutua ja kenen kanssa olla tekemisissä. Toivon, että kyseisissä yhteisöissä pystyttäisiin kyseenalaistamaan myös näitä asioita.
Uskosta luopuminen vaatii rohkeutta
Pakkoavioliiton lisäksi toinen kipeä kohta nyt yli kolmekymppisen Sara Al Husainin elämässä on ollut islaminuskosta luopuminen. Hän yritti sitä jo ennen avioliittoon pakottamista, mutta eron jälkeen hän luopui uskosta lopullisesti.
– Kun muslimi riisuu huivinsa ja kritisoi uskontoa, edessä on vaativa matka. Osa muslimeista kokee tämän loukkaavana, eikä huivin riisuja ole heidän silmissään enää hyvä ihminen. Kun vielä listaa syyt uskosta luopumiseen, aiheuttaa se entistä enemmän ärtymystä. Hänet pyritään vaientamaan sillä perusteella, ettei hän ole tarpeeksi oppinut esittääkseen kritiikkiä, Al Husaini sanoo.
– Monissa Lähi-idän maissa vallitsevat myös sellaiset lait, että uskonnon kritisoiminen on laitonta ja siitä voidaan tuomita jopa kuolemaan.
Vaikeista vaiheista huolimatta nykyään Malmössä asuva Al Husaini on yhä yhteyksissä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Voimaa antaa myös se, että hän on saanut monilta musliminaisilta kiitosta siitä, että on tuonut esiin epäkohtia ja vaatinut kaikille yhteisössä tasa-arvoista kohtelua.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Olemme empaattisia ja pehmeitä, mutta samaan aikaan hirveän löysiä” – Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttaa, että hyvä kasvatus on muutakin kun mahdollistamista
Hyvä elämäEriarvoistuminen ja syrjintä osuvat kipeästi lapsiin ja nuoriin. Meillä on kuitenkin viisaus ja taito parantaa maailmaa, uskoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
