Suomen Kristillisen Rauhanliikkeen puheenjohtaja Jussi Ojala on huolissaan siitä, kuinka velkajarru ja puolustusmenojen kasvu heikentävät huonompiosaisten asemaa.
Rauhantyötä on sekin, kun Suomessa ehkäistään syrjintää ja huolehditaan heikoimmista, sanoo 50-vuotiaan Kristillisen Rauhanliikkeen puheenjohtaja Jussi Ojala
Rauhantyö ei rajoitu vain päättäjien neuvottelupöytiin ja kansainväliseen politiikkaan, vaan siihen voi jokainen osallistua omassa arjessaan.
Viitisenkymmentä vuotta sitten maailmassa elettiin toiveikkaissa tunnelmissa. Vuonna 1975 Helsingissä oli järjestetty ETYK-huippukokous, ja kylmän sodan ilmapiiri tuntui lauhtuneen. Seuraavana vuonna perustettiin Suomen Kristillinen Rauhanliike (SKR). Tänään sen nimi kalskahtaa komean 70-lukulaiselta, mutta järjestön puheenjohtajan Jussi Ojalan mielestä rauhantyö ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan.
– Minä ajattelen, että jos jonkun pitäisi resonoida tämän päivän yhteiskunnassa ja Suomessa, niin se on Suomen Kristillinen Rauhanliike. Ei meitä muuten enää olisi – eihän kirkkoakaan enää olisi, jos sen sanoma olisi vanhentunut.
Ojala arvioi, että sana rauha tuo monelle ensimmäisenä mieleen maailman sodat ja kriisit, sellaiset kuin Ukraina, Gaza tai Sudan. Harvempi tulee ajatelleeksi, että rauhantyö ei rajoitu vain päättäjien neuvottelupöytiin ja kansainväliseen politiikkaan vaan sitä tarvitaan myös Suomessa ja siihen voi jokainen osallistua omassa arjessaan.
– Lähimmäisenrakkaudella ja väkivallattomuudella, jotka ovat meidän keskeisiä arvojamme, on paljon annettavaa, kun katsotaan Suomea ja niitä uhkakuvia, joita meillä on, Ojala sanoo.
Hän ottaa esimerkiksi rasismin ja syrjinnän vastaisen kouluvierailuohjelman, jonka SKR käynnisti kymmenisen vuotta sitten ja joka jatkuu edelleen.
– Rasismi ja syrjintä nakertavat yhteiskunnallista luottamusta ja uhkaavat yhteiskuntarauhaa. Siksi niihin pitää puuttua, ja niiden ehkäisy kannattaa aloittaa lapsista ja nuorista, Ojala sanoo.
1970-luvulla, jolloin Suomen Kristillinen Rauhanliike perustettiin, rauhanaate eli vahvana. Kuva on Vietnamin sodan vastaisesta mielenosoituksesta Helsingissä toukokuussa 1970. Kuva: Pertti Messo / Lehtikuva.
Väkivallan uhka kasvaa
Kouluvierailut ovat Jussi Ojalan mukaan yksi esimerkki siitä, miten SKR:n työssä kannetaan huolta yhteiskuntarauhasta ja koko yhteiskunnan kehityksestä. Tämän hetken isona huolenaiheena Ojala pitää sitä, että velkajarru ja puolustusmenojen kasvu heikentävät jo valmiiksi huonompiosaisten asemaa.
– Ne ovat jostain pois. Nyt jo on nähtävissä, että useilla paikkakunnilla kirkon diakoniatyö on ihmisten viimesijainen turvaverkko ja kantaa suhteettoman suurta vastuuta heikoimmista. Tämä ei ole kestävää. Ei voi olla niin, että diakonia hoitaa valtiolle kuuluvia tehtäviä.
Ojala arvioi, että vuoden tai parin kuluttua näkymät ovat nykyistäkin huonommat.
– Todennäköisesti tämä kehitys johtaa siihen, että luottamus rapautuu ja paikallistasolla väkivallan uhka kasvaa.
Suomen Kristillinen Rauhanliike jakaa vuosittain rauhanpalkinnon. Ojala huomauttaa, että jos katsoo palkittujen listaa, huomaa, kuinka laajasti rauha ymmärretään. Palkittujen joukossa ovat esimerkiksi ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tekevä Icehearts ja graffititaiteellaan kantaa ottava Hende Nieminen, mutta toisaalta myös sellaisia kansainvälisesti tunnettuja rauhanrakentajia kuin Martti Ahtisaari, Harri Holkeri, Pekka Haavisto ja diplomaatti Elayne Whyte Gómez, joka johti neuvotteluja YK:n ydinaseiden kieltosopimuksesta. Tänä vuonna palkittiin toimittaja Rauli Virtanen.
Jussi Ojalan mukaan konfliktien uhrien ääni ei aina neuvottelupöydissä kuulu.
Tavallisten ihmisten ääni kuuluviin
Jussi Ojalalla itsellään on kokemusta myös kansainvälisestä rauhantyöstä. Hän työskentelee Kirkon Ulkomaanavussa erityisedustajana ja on aiemmin ollut rakentamassa rauhaa myös Somaliaan. Sitä ennen hän oli Pekka Haaviston avustajana, kun tämä toimi EU:n erityisedustajana Sudanissa.
Työ on opettanut Ojalalle sen, miten tärkeää on olla läsnä ja tavata ja kuunnella ihmisiä.
– Välimatka konfliktialueilta ja kylistä New Yorkin tai Geneven marmorikäytäville on tosi pitkä. Useinkaan tavallisten ihmisten ja konfliktien uhrien ääni ei kuulu. Silloin tarvitaan välittäjää.
Ojala kertoo esimerkin Sudanin-vuosilta, jolloin hän työskenteli Pekka Haaviston tiimissä. He olivat Darfurissa tapaamassa paikallista sissiryhmää, josta oli mukana parikymmentä miestä. Sissien johtaja antoi kaikkien miestensä puhua ennen kuin avasi itse suunsa.
– Eihän tällaista yleensä tapahdu missään, vaikka olisi kuinka matala hierarkia. Puhumattakaan siitä, että maailmassa on vaikka miten monta järjestöä ja maata, joissa johtaja puhuu ensin ja muut tuskin sanovat yhtään mitään. Se oli osallisuuden ja osallistamisen perspektiivistä tärkeä oppi.
Toinenkin osallistamisesta saatu oppi Ojalalle tulee mieleen: monesti on huomattu, että mikäli naiset ovat mukana rauhanprosessissa, lopputulos on paljon kestävämpi.
Rauhan toivo – Suomen Kristillisen Rauhanliikkeen juhlakonsertti ke 28.10. klo 19 Temppeliaukion kirkossa. Esiintymässä Arja Koriseva. Mukana myös toimittaja Rauli Virtanen. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Töölön seurakunnan kanssa. Vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kristillistä ilmastoaktivismia tutkiva Valpuri Ketola: ”Aktivismi luo henkistä kantokykyä varsinkin yhteisöissä, joissa saa välillä muilta kannattelua”
Hyvä elämäIlmastokriisi ja tekoälyn käyttö huolettavat nuoria aikuisia. Aktivismi vaatii mielikuvitusta ja sitä, että löytää uusia mahdollisuuksia.
Toimittaja Rauli Virtaselle rauhanpalkinto
Ajankohtaista
