Raulo: Monien totuuksien välisellä sillalla opin rakastamaan maailmaa, joka on sumuinen
Googlen vakoojatkin ovat kiinnostuneita siltoja rakentavista yksilöistä siksi, että heihin kohdistetulla markkinoinnilla ja propagandalla on laajimmat vaikutukset eri ihmisryhmiin.
Jälleen kerran olen karannut kotoa ajaakseni Averyn kanssa Yhdysvaltojen halki. Minut on kutsuttu puhumaan tutkimuksistani muutamaan länsirannikon yliopistoon, mutta todellisuudessa olen pakomatkalla.
Ajamme 101-tietä Tyynen valtameren rantaa etelään, kohti San Franciscoa ja puhumme kaikesta siitä mitä olemme paossa: Elämän suuret valinnat, ilmastonmuutosahdistus, menetysten suru, tulevaisuuden pelko.
Sumu peittää meren ja ajatuksemme, olemme hukassa. Silloin Avery sanoo: ”Muistatko kun nuorempana tuntui, että itseään ei voi tuntea, mutta maailma on sentään jotenkin tuttu. Nykyään on toisinpäin: Alan jo tietää kuka olen, mutta maailma käy yhä käsittämättömämmäksi.”
Mietin, että ehkä maailma on ihmisille kuin ujo, kypsään ikään ehtinyt rakastaja: Sillä on rankka historia elämän kanssa, massasukupuuttoja ja valtavia katastrofeja. Se on arka paljastamaan kasvojaan tälle uudelle olennolle, jonka katse hivelee sen kallioita. Yhtäkkiä minut täyttää syvä kiintymys maailmaa kohtaan ja rakkaus ihmiseen uteliaine katseineen. Averyn mielestä ihmiset ovat perseestä, sillä he roskaavat meret ja sietäisivät kuolla.
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuitenkin sanoo: ”Mutta ainakin me rakennamme siltoja”
Silta-yksilöt kiinnostavat epidemiologeja, koska sillat mahdollistavat bakteerien leviämisen ryhmästä toiseen.
Sillat ovat ihania. Tämä on itse asiassa silta-matka. Tarkoituksenamme on ajaa San Franciscoon katsomaan Golden Gate Bridgeä, silloista mahtavinta. Olen hekumoinut ajatuksella jo vuosia, ja Avery kutsuukin minua “bridgeophileksi”, siltojen rakastajaksi, koska olen aina ollut suhteettoman innoissani silloista.
Minusta olisi voinut tulla siltainsinööri, mutta päädyinkin tutkijaksi, mikä ei loppupeleissä ole niin kovin erilaista: Tutkijat silloittavat ajatusmaailmoja siinä, missä insinöörit vastarantoja. Ja onko sattumaa, että tutkimukseni kohteena ovat sosiaaliset verkostot ja erityisesti ne yksilöt, jotka yhdistävät toisistaan erillään olevia ryhmittymiä. Näistä ”silta-yksilöistä” matkaan puhumassa kollegoille ympäri maailmaa.
Silta-yksilöt kiinnostavat epidemiologeja, koska sillat mahdollistavat bakteerien leviämisen ryhmästä toiseen. Myös sosiologit ovat kiinnostuneita silta-yksilöistä, joiden identiteetti on useiden vaikutteiden cocktail. Googlen vakoojia silta-yksilöt kiinnostavat siksi, että heihin kohdistetulla markkinoinnilla ja propagandalla on laajimmat vaikutukset eri ihmisryhmiin.
Kun vihdoin pääsemme San Franciscoon, kävelemme sillan päästä päähän.
Mietin omaa ja nörttiystävieni polkuja silta-ihmisiksi. Olemme ryhmä kahden perheen kasvatteja, kahden kielen puhujia, kaksisuuntaisen mielialahäiriön omaavia, kahden totuuden venyttämiä ihmisiä.
Veisaamme hämmentyneinä Siionin virttä Kahden maan kansalainen ja avarrumme mahduttamaan ristiriitaisia totuuksia sisäisiin kammioihimme. Monien totuuksien kvanttitilassa ihminen kasvaa ja rentoutuu rakastamaan sumuista maailmaa.
Kun vihdoin pääsemme San Franciscoon, kävelemme sillan päästä päähän. Keskellä pysähdymme katsomaan merta. Kerrankin on kirkasta ja näkyy kauas. Avery kysyy, mikä minusta on silloissa kaikkein hienointa. ”Ne ovat niin korkealla!” vastaan täynnä kolmevuotiaan kunnioitusta.
Kirjoittaja on Oxfordin yliopistossa väitöskirjatutkumusta tekevä evoluutiobiologi, kuvataiteilija ja körtti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Raulo: Ehkä muurit, passit ja lukot ovat vain pelon kuurankukkia, krumeluureja tunnehippusen ympärillä
PuheenvuorotKun vanha pummi kertoi pubissa koiristaan, Aura Raulo ihmetteli, miksi oli äsken pelännyt.
Raulo: Maailmankaikkeus on niin suuri, että suru hukkuu siihen, ja ilo kaikuu sen seinistä
Puheenvuorot Kolumnisti