Raulo: Tietoa enemmän tarvitsemme syitä taistella

Raulo: Tietoa enemmän tarvitsemme syitä taistella

Laulut, jotka saavat tanssimaan saraheinien kanssa suolla, saavat meidän myös suojelemaan soita.

Matkalla Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilta etelään pysähdymme Kauhanevan suolle kyttäämään virvatulia. Korvissani soivat yhä kalevalaisten kansanlaulujen elektroniset versiot ja Kostajan Kaipuu -yhtyeen riekkuva klezmer. Hyräilemme muinaisia itkuvirsiä ja tanssimme suon reunassa. Saraheinät tanssivat kanssamme tuulessa.  ”Hyvää musiikkia ja kourallinen mustikoita!” rakas ystävä huutaa kun puhumme elämän tarkoituksesta.

Vaikka kesäinen hurmos on aitoa, ei elämän merkityksellisyyttä voi vangita yhteen reseptiin, vaan se pakenee meiltä marraskuun tullen kuin virvatuli. Silloin jäämme haikeina ja kärttyisinä kertaamaan paperille listattuja arvoja ja ahdistumme nuorten kännykkäriippuvuudesta, terveydestämme tai ilmastonmuutoksesta. Onneksi voin säilöä palasen tästä heinäkuun elämänrakkaudesta niihin lauluihin, joita juuri kuulin, kuin muistojen pulloon.

Vaikka kesäinen hurmos on aitoa, ei elämän merkityksellisyyttä voi vangita yhteen reseptiin, vaan se pakenee meiltä marraskuun tullen kuin virvatuli.

Jokin aikaa sitten olin Aalto-yliopiston taideopiskelijoiden kanssa keskustelemassa taiteen evolutiivisista lähtökohdista ja merkityksestä yhteiskunnassa. Yksi elokuvaohjaajaopiskelija esitti ahdistuneena kysymyksen: Millaista taidetta tulisi tehdä, jotta ihmiset heräisivät vihdoin toimimaan ympäristökatastrofin estämiseksi? Kaavailimme kaikenlaisia shokeeraavia maailmanloppuelokuvia, kunnes eräs kurssilaisista puuttui puheeseen: ”Eivät ihmiset tarvitse enää ravistelua, he tarvitsevat syitä taistella”. On totta, että meillä on jo tarpeeksi tietoa ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä uhkakuvista. Ehkä tarvitsemme enemmän taidetta, joka muistuttaa meitä siitä, miksi elämän puolesta kannattaa taistella. Laulut, jotka saavat tanssimaan suolla saraheinien kanssa, saavat meidät myös suojelemaan soita ja etsimään iloa tanssista kuluttamisen sijaan. Samoin elokuvat, jotka muistuttavat meitä elämän merkityksellisyydestä, voimaannuttavat meitä elämään arvojemme mukaan.

Ehkäpä on aika lopettaa arvojemme erilaisuuksien tuijottaminen. Jos pyrimme tukemaan kaikkien ihmisten pyrkimyksiä etsiä arvojaan ja elää niiden mukaan, pystymme varmasti parempaan kuin makaamaan apaattisina marraskuun murheojissa toisiamme syytellen.

Pohjanmaalta on peräisin myös yksi lempikirjoistani, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Se on kaunis tarina lestadiolaisäidistä, joka kyseenalaistaa uskonsa. Kirjasta tekee merkittävän se, että se on taideteoksena niin koskettava ja sai ilmestyttyään niin uskovat kuin ateistitkin katsomaan päähenkilön lailla peiliin ja kyseenalaistamaan uskonsa. Se on hyvä esimerkki siitä, miten taide voi ylittää kaikki arvomaailmarajat sitoessaan ihmiset samojen peruskysymysten ääreen: Onko tässä mitään mieltä? Miksi minä olen? Mikä on elämän merkitys ja mikä tekee siitä taistelemisen arvoista?

 

Kirjoittaja on Oxfordin yliopistossa väitöskirjatutkumusta tekevä evoluutiobiologi, kuvataiteilija ja körtti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi