Raulo: Populistit vertaavat maahanmuuttajia loisiin ymmärtämättä, että ilman loiseläjiä elimistö sairastuu

Raulo: Populistit vertaavat maahanmuuttajia loisiin ymmärtämättä, että ilman loiseläjiä elimistö sairastuu

Miljoonia vuosia muun luonnon kanssa yhteydessä kehittynyt puolustusjärjestelmämme ei kestä loisten puuttumista.

”Meidän maamme ei kaipaa lisää loisia”, pauhaavat Brexit-poliitikot Isossa-Britanniassa.  Perussuomalaisten Juha Mäenpää rinnastaa turvapaikanhakijat Suomen luontoon leviäviin vieraslajeihin.

Kansanryhmien rinnastaminen loisiin ja haitallisiin vieraslajeihin ei ole uusi metafora. Natsi-Saksassakin juutalaisista puhuttiin yhteiskunnan syöpänä ja syöpälaisinä. 1930-luvulla kyseessä ei ollut edes pelkkä vertauskuva vaan natsismin pohjalla vaikuttanut eugensitinen filosofia todella uskoi ihmisrotujen biologiseen eriarvoisuuteen.

Taustalla oli rasismi ja inho, muinainen vaisto, joka suojelee meitä myrkyiltä ja taudeilta. Meidän aikamme politiikka tuntuu toistavan historiallisia draamankaariaan, mutta mitä sanoo moderni luonnontiede? Ovatko maahanmuuttajat yhteiskunnan loisia?

Ihmisen kehon on pidettävä rajat avoinna, tai kuihdumme pois sisäisissä neuroottisissa konflikteissa itsemme kanssa.

Parempi kysymys on tietysti, mitä loiset ovat ja onko niistä hyötyä vai haittaa systeemille. Ihmisen keho on avoin systeemi. Meihin kulkeutuu jatkuvasti tuhansia mikrobeita, jotka virittävät immuniteettijärjestelmämme samalle taajuudelle ympäristön kanssa. Suurin osa tästä mikrobien virrasta vahvistaa meitä luomalla meille monimuotoisen vastustuskyvyn ja toimimalla osana kehoamme omien solujemme rinnalla.

Osa vieraistamme, kuten loismadot, voivat olla haitallisia, mutta nekin tuppaavat vahvistamaan isäntäeliötään. Tämä johtuu siitä, että haitallisiakin loisiakin vaarallisempaa on loisettomuus: Miljoonia vuosia muun luonnon kanssa yhteydessä kehittynyt puolustusjärjestelmämme ei kestä loisten puuttumista, vaan hyökkää sokeasti meitä itseämme vastaan.

Liian tehokkaasta mikrobien ja loisten pakoilusta ovat länsimaat saaneet kärsiä uuden aallon autoimmuniteettisairauksien muodossa. Ihmisen kehon on pidettävä rajat avoinna, tai kuihdumme pois sisäisissä neuroottisissa konflikteissa itsemme kanssa.

Kukaan loismetaforia käyttävistä poliitikoista ei todennäköisesti ole konsultoinut loistutkijaa ennen lausuntoaan.

Rajat kiinni -intoilijoille on kuitenkin turha saarnata loisten ekologiasta. Kukaan loismetaforia käyttävistä poliitikoista ei todennäköisesti ole konsultoinut loistutkijaa ennen lausuntoaan. Hitlerin aikaan sentään populistit olivat kiinnostuneita tieteestä, joskin vuosisadanalun rotuoppi oli monessa suhteessa väärässä kaamein seurauksin.

Onneksi näiden asioiden pohdintaan on tehokkaampiakin keinoja kuin tieteentekijöiden hiirenhiljainen nillitys ja julkkisten vihaiset blogitekstit: Taiteilijat ympäri Eurooppaa tekevät elintärkeää työtä globalisaation ongelmien, kansallisidentiteettien ja muukalaispelon kyseenalaistamisessa.

Tänä vuonna Lontoossa kohua aiheutti Sabrina Mumtaz-Hasanin näyttely Parasite Manifesto, joka rinnasti maahanmuuttajat suoraan loisiin ja väitti heti perään: ”Me tarvitsemme lisää loisia, tai systeemimme kuihtuu!”

Kirjoittaja on Oxfordin yliopistossa väitöskirjatutkumusta tekevä evoluutiobiologi, kuvataiteilija ja körtti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi