Honkanummen hautausmaa ja kappelit ovat Reijo Rönkölle tuttuja työympäristöjä.
Reijo Rönkkö kantaa arkkua tuntemattomien hautajaisissa – näin arkkuhautaus etenee käytännössä
Reijo Rönkkö osaa sekä suntion että arkunkantajan tehtävät. ”Suntio on promoottori, joka ohjaa arkunkantajia.”
Suomessa on kaksi hautaustapaa: arkkuhautaus ja tuhkaus. Tuhkaus on nykyisin yleisempää, mutta arkkuhautaus on edelleen arvostettu ja käytetty tapa.
Arkkuhautajaisissa tarvitaan arkunkantajat, jotka ovat yleensä vainajan omaisia. Jos omaisia ei ole riittävästi kantamaan arkkua, hautajaisiin voi tilata kantajat hautaustoimistosta.
– Joskus taas omaisia voi olla hautajaisissa riittävästi arkunkantamiseen, mutta joidenkin kohdalla voi tulla ikä tai liikkumisrajoitteet vastaan niin, etteivät he pysty kantamaan. Silloinkin meitä arkunkantajia tarvitaan, toteaa suntio ja arkunkantaja Reijo Rönkkö.
Vainajan omaisten asioidessa hautaustoimistossa mietitään myös sitä, tarvitaanko ulkopuolisia arkunkantajia.
– Hautaustoimisto järjestää arkunkantajia hautajaisiin tarvittavan määrän yhdestä kuuteen. Normaaliarkussa tarvitaan kuusi kantajaa, joskus voi tarvita kahdeksan, mutta se on tuiki harvinaista, Rönkkö sanoo.
Tarkka suntio aloitti arkunkantajana
Reijo Rönkkö on eläkkeellä, mutta hän tekee edelleen suntion viransijaisuuksia Honkanummen ja Malmin hautausmailla. Hän pystyy kertomaan arkunkantajan tehtävästä sekä suntion että kantajan näkökulmasta, sillä hän toimii satunnaisesti myös arkunkantajana.
Rönkkö on opiskellut suntioksi. Kimmoke ryhtyä arkunkantajaksi tulikin töissä.
– Tein joskus aikoinaan lauantaisuntiovuoroja Malmin seurakunnassa. Hautajaisissa veimme johdollani kantajien kanssa arkkuja hautaan.
Jos arkku viedään hautaan, käytetään kantoliinoja, joita on esimerkiksi valkoisia ja harmaita. Tuhkaukseen arkku kannetaan usein kahvoista.
– Suntio on vastuussa siitä, mitä arkunkannossa tapahtuu missäkin vaiheessa. Kerran keskustelin arkunkantajien kanssa työotteestani, ja siihen oltiin tyytyväisiä. Arkkuhautauksissa suntion ammattitaito tulee esiin, Rönkkö kertoo.
Malmilla arkunkantajat huomasivat, että hautaamisen tarkasti osaava suntio soveltuisi myös arkunkantajaksi. Rönkkö otti yhteyttä hautaustoimistoon, ja muiden arkunkantajien suosituksesta hänet otettiin toimiston palkkiolistalle.
Arkunkantajalla ei ole kiire
Kuka tahansa ei Reijo Rönkön mukaan sovellu arkunkantajaksi. Hänellä on ainakin pari ohjetta siihen, mitä arkunkantajan tulee osata hautajaisissa. Ensinnäkin, arkunkantajalla ei ole kiire.
– Mitään ei arkunkannossa tehdä nopeasti. Arkun kantamisessa täytyy olla malttia, ja aina pitää muistaa, että sitä tehdään omaisille. He ovat maksaneet työstämme, ja meillä täytyy olla tyylitajua tehdä sitä.
Silloin kaikki kantajat nostavat arkkua samaan aikaan, ja siitä tulee tyyli.
Toinen Rönkön ohje on, että kantajien pitää ”jättää aivot narikkaan”. Se tarkoittaa sitä, että arkunkantajalla ei saa olla oma-aloitteisuutta.
– Arkun hautaan saattamisessa kaikki on hyvin pitkälle kiinni suntiosta, joka vie meidät haudalle, eli siitä, miten hän johtaa tilaisuuden. Vaikka me olemme ammattilaisina kantamassa, suntio on promoottori, joka ohjaa meitä.
Suntio johtaa hautajaisissa arkun matkaa
Esimerkkinä suntion ja arkunkantajien yhteistyöstä Reijo Rönkkö kertoo tilanteesta, kun hautajaisissa arkkua lähdetään viemään siunauskappelista ulos haudalle papin seremonian jälkeen.
Ensin suntio pyytää kantajia ottamaan kantoliinat: ”Liinat, olkaa hyvä.”
– Seuraavaksi suntio sanoo, missä vaiheessa arkku nostetaan. Ja kun me nostamme arkun, kanttori alkaa soittaa saattomusiikkia, Rönkkö kertoo.
Silloin, kun Rönkkö itse on hautajaisissa suntiona, hänellä on tapana kysyä ennen arkunnostopyyntöä kantajilta: ”Oletteko valmiita?”
– Kun näen, että kantajat ovat valmiita, sanon, että ’olkaa hyvä, nostakaa’ ja nostan käteni ylös. Se on myös kanttorille merkkinä, jos hän ei kuule sanojani, että saattomusiikki voi alkaa.
Arkun kantoliina viedään kantajan pään yli, selän takaa ulommalle olkapäälle.
Ennen kuin saattokulkue voi lähteä liikkeelle, suntion pitää varmistaa, että omaiset toimivat niin kuin hautajaisissa kuuluu toimia.
– Tämän päivän omaiset eivät välttämättä osaa hautajaisten protokollaa. Kun kantajat lähtevät arkun kanssa liikkeelle, siinä vaiheessa saattoväki nousee seisomaan, Rönkkö kertoo.
Kappelin ulko-ovia kohti kulkiessa suntio kulkee edellä ja arkku ja arkunkantajat tulevat perässä ja omaiset lähtevät arkun perään. Pappi liittyy saattojoukkoon jossain vaiheessa, esimerkiksi ulkovaatteiden lisäämisen jälkeen.
Kun omaiset ovat haudan ääressä ja suntio näkee, että he ovat asettuneet paikoilleen, hän sanoo kantajille: ”Liinat, olkaa hyvä.” Ja seuraavaksi: ”Nostakaa, olkaa hyvä.”
– Silloin kaikki kantajat nostavat arkkua samaan aikaan, ja siitä tulee tyyli. Haudan äärellä suntio sanoo lopuksi, että ”hidas, tasainen lasku”, kertoo Rönkkö.
Hänen mukaansa silloin, kun ammattilaiset ovat kantamassa arkkua, suntion ei välttämättä tarvitse sanoa mitään. Kantajat pystyvät silloin lukemaan toisiaan niin, että arkku laskeutuu hautaan nätisti ja tasaisesti.
Ennen kuin hautajaiset ovat alkaneet, suntio käy papin ja kanttorin kanssa keskustelun, että jokainen heistä tietää tilaisuudessa, missä mennään.
– Homma suntiona ei toimi, jos ei ole papin ja kanttorin kanssa yhteistyössä. Me kolme ja kantajat täytämme vainajan toiveen, että hänet saatetaan arkkuhautaan. Teemme hänelle sen viimeisen palveluksen, sanoo Rönkkö.
Hautajaisissa työtä tekevän asu ja mieli
Arkun kantamiseen ei ole kurssia. Jos joku kiinnostuu tehtävästä, silloin voi ottaa yhteyttä hautaustoimistoon ja kysyä, tarvitaanko kantajia. Reijo Rönkön mukaan arkun kantamisen oppii tekemällä.
– Kun kantajaksi tulee uusi henkilö, me konkarit koulutamme. Tietysti aina pitää olla siisti ja edustava, hakee mitä tahansa työtä. Samat kriteerit vaikuttavat arkunkantajaksi hakiessa.
Arkunkantajien työasu on kesällä musta puku, valkoinen paita ja solmio. Talvella heillä on lisäksi musta ulkotakki ja valkoinen kaulaliina. Hattu on vapaaehtoinen, mutta käsineet ovat kantajilla turvallisuussyistä kädessä aina.
Siisti työasu on Reijo Rönkön tavaramerkki.
Rönkön työasu on vakio niin suntiona kuin arkunkantajana.
– Oli ulkona mikä keli tahansa, minulla on aina samat vaatteet. Puvun lisäksi olen käyttänyt myös liiviä siitä lähtien, kun valmistuin suntioksi. Tämä pukeutuminen on tavaramerkkini.
Kantaessaan arkkua hautaan tai toimiessaan hautajaisissa suntiona Rönkkö ei mieti mitään – se on ammatillisuutta, että jaksaa.
– Hautajaisissa työntekijän mielessä ei saa, eikä voi olla mitään siksi, että se voi mahdollisesti vaikuttaa omaan toimintaan. Omat tunteet laitetaan narikkaan. Ja kun lähtee töistä kotiin, ovi laitetaan kiinni.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Osa omaisista tahtoisi jättää hautajaiset pitämättä – Kallion kirkkoherra Riikka Reina toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät rituaalien merkityksen kuoleman kohdatessa
AjankohtaistaSyitä hautajaisten järjestämättä jättämiseen ovat esimerkiksi hautajaisten kulut ja sukujen pieneneminen.
.jpg)