Monella ikäihmisellä on syvä suru ja huoli siitä, miten asiat hoituvat kuoleman jälkeen. Vaikka vainaja olisi varaton tai yksinäinen, kaikki järjestyy. Viime kädessä yhteiskunta huolehtii hänen hautaamisestaan. Kuva Elina Manninen/Keksi
”Kuka hoitaa minut hautaan?” – Moni vähävarainen suree etukäteen omaa kuolemaansa
Jos vainaja on varaton ja yksinäinen, suomalainen yhteiskunta huolehtii hänen hautaamisestaan ja maksaa laskun.
Miten hautaaminen järjestyy, kun minulla ei ole rahaa? Kuka hoitaa minut hautaan? Muun muassa näihin huolenaiheisiin Olarin seurakunnan diakonissa Minna Martiskainen on törmännyt kotikäynneillä ikäihmisten luona.
– Monella on kauhean syvä suru ja huoli siitä, miten asiat hoituvat kuoleman jälkeen. He miettivät tällaisia asioita etenkin silloin, jos ei ole säästöjä tai läheisiä ihmisiä, jotka huolehtisivat hautaamisesta, Martiskainen sanoo.
– Ikäihmistä voi ahdistaa ajatus, kuka hänet löytää ja milloin, jos hän menehtyy yksin kotona. Suru oman elämän päättymiseen liittyvistä käytännön asioista tuntuu olevan etenkin heillä, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Ajatus omasta kuolemasta voi tuntua entistäkin raskaammalta, jos miettii, ettei kukaan ole vierellä sillä hetkellä.
Monella on kauhean syvä suru ja huoli siitä, miten asiat hoituvat kuoleman jälkeen
– Tällaisissa keskusteluissa roolini diakonissana on kannatella ja antaa toivoa. Kerron, että ei tarvitse huolestua. Kyllä kaikki tulevat haudatuiksi. Suomessa on hieno järjestelmä, jossa viime kädessä yhteiskunta huolehtii kaikesta. Kaikilla ei ole mahdollista säästää tulevan varalle, koska kaikki tulot kuluvat elämiseen.
Jos vainajan kuolinpesä on varaton, hautaamiskuluista vastaa hyvinvointialue. Seurakunnasta voi tarvittaessa kysyä avustusta muistotilaisuuden menoihin, kuten tilojen tai pöytäliinojen vuokrakuluihin.
Kuoleman edessä kaikki ovat samanarvoisia
Minna Martiskainen sanoo, että kuoleman edessä kaikki ovat samanarvoisia lompakon paksuudesta ja läheisten määrästä riippumatta. Kaikkien elämä loppuu ennemmin tai myöhemmin. Etenkin ikäihmisillä on tarve käydä läpi mennyttä elämää ja edessä olevaa kuolemaa. He toivovat varsinkin sitä, että loppu tulisi kivuttomasti.
– Voi olla korkea kynnys puhua kuolemaan liittyvistä asioista etenkin omien lasten kanssa. Suosittelen rohkeasti avaamaan keskustelun vaikkapa siitä, millaiset hautajaiset haluaa. Olen kertonut asiakkailleni esimerkiksi netistä löytyvästä hautaustestamentista, johon voi kirjata omat toiveensa tulevan varalle, Martiskainen sanoo.
Martiskainen suosittelee myös, että etenkin yksin asuvien kannattaa olla naapureiden kanssa puheväleissä ja vaihtaa heidän kanssaan arkisia kuulumisia. Martiskainen on havainnut, että isossakin kaupungissa, kuten Espoossa, löytyy entisajan kylähenkeä, jossa naapureista pidetään huolta. Kun naapuri on tullut tutuksi, hänen ovikelloaan saatetaan soittaa, jos hänen ei ole nähty liikkuvan ulkona muutamaan päivään tai verhot ovat pysyneet pitkään kiinni. Se on Martiskaisen mukaan arkipäiväistä vastuun kantamista lähimmäisistä.
Vaikka kirkkoon kuuluva vainaja olisi varaton, hänelle toimitetaan kirkollinen hautaan siunaus. Lehtikuva/Sari Gustafsson
Mitään ei saa mukaansa
Käärinliinoissa ei ole taskuja. Ruumisautossa ei ole vetokoukkua. Nämä kaksi sanontaa kertovat pastori Jarmo Jussilan mielestä kuoleman tasa-arvosta. Hän sanoo, että rikas ja köyhä kuolevat, ja vaikka omistaisi koko maailman, sitä ei saa mukaansa.
– Kuolemassa ihmisen on jätettävä taakseen kaikki, onpa hänellä varallisuutta tai ei, Jussila sanoo.
– Köyhyys ei ole pelkästään rahan puutetta, sillä on myös sosiaalista köyhyyttä ja välittämisen köyhyyttä. Kukaan ei välitä, kukaan ei muista. Suomessa yksinäisyys on lisääntynyt, ja vaikka kaupunkirakenne tiivistyy, etäisyydet ihmisten välillä kasvavat.
Kirkon jäsen ei ole koskaan niin köyhä, ettei pappi olisi saattamassa häntä.
Rikkaus ja valta kuuluvat Jussilan mielestä yhteen. Rikkaalla on parempi yhteiskunnallinen asema ja verkostot. Varakkaan hautajaisissa on saattoväkenä sukulaisten lisäksi eri vaikutuspiirien edustajia ja muistotilaisuudessa paljon ohjelmaa. Sen sijaan sosiaalisesti köyhän hautajaiset ovat yksinäiset. Yksinäisen köyhän hautajaisissa ei ole välttämättä ketään, ei saattoväkeä, ei adresseja, ei järjestön edustajia.
– Kirkon jäsen ei ole koskaan niin köyhä, ettei pappi olisi saattamassa häntä. Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus saada kirkollinen siunaus. Sitä eivät sukulaisetkaan voi estää, vaan hautaan siunaus toimitetaan, Jussila sanoo.
– Kirkko on äiti, joka aina saattaa lastaan viimeiselle matkalle. Tässä mielessä köyhä on rikas ja syvällisesti yhteisen jäsen.
Hautausmailla on arkkuhautaukseen ja uurnahautaukseen tarkoitettuja alueita sekä sirottelualueita ja arkkulehtoja. Kuva Vantaan seurakunnat/Meri-Anna Paloniemi
Ensin on haettava hautausavustusta
Lain mukaan kunnalla on velvollisuus hoitaa vähävaraisten hautaaminen. Vuodesta 2023 alkaen Espoossa ja Kauniaisissa siitä toistaiseksi huolehtii Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Vantaalla Vantaan ja Keravan hyvinvointialue ja Helsingissä kaupunki.
Mikäli vainaja on varaton, hautaamisesta aiheutuviin välttämättömiin menoihin voidaan myöntää täydentävän toimeentulotuen avustusta, mikäli kuolinpesän varat eivät riitä kattamaan hautauskuluja.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen Espoon ja Kauniaisten aikuissosiaalityön palveluyksikköpäällikön Pasi Sipolan mukaan usein vainajan puoliso tai joku muu läheinen henkilö ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen ja hakee hautausavustusta. Ilmoitus vainajasta voi tulla myös esimerkiksi poliisilta.
Hautausavustuksen hakemuslomakkeen voi täyttää esimerkiksi verkossa. Liitteeksi tarvitaan vainajan tiliote sekä verotuspäätös, josta ilmenee varallisuus ja kiinteä omaisuus.
– Meidän tehtävämme on selvittää tilanne ja arvioida, onko tuen myöntämiselle edellytyksiä. Mikäli vainajalla ei ole rahaa hautauskulujen maksamiseen, mutta hänellä on esimerkiksi kiinteää omaisuutta, hautausavustus voidaan myöntää takaisinperinnällä kuolinpesän omaisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että avustus on maksettava takaisin, kun omaisuus on myyty. Jos takaisinperintää ei voida tehdä, hyvinvointialue maksaa hautaamisen, Sipola sanoo.
– Jos asiakas on ollut esimerkiksi Kelan perustoimeentulotuen asiakas, voimme aika suoraan todeta, että hänellä ei ole säästöjä, joilla hautaus voitaisiin hoitaa.
Avustusta on haettava ensin ja vasta päätöksen jälkeen hoidetaan hautaaminen.
Kun vainaja haudataan yhteiskunnan avustuksen turvin, Espoossa hautauksen hoitaa tällä hetkellä ainoastaan yksi yritys: Hautauspalvelu Calla Oy. Tämä johtuu kilpailutuksesta, jonka perusteella se on valittu hautausavustuksen turvin hoidettavien hautaamisten ainoaksi palveluntarjoajaksi.
Hautausavustus kattaa pelkät peruskulut, johon kuuluvat hautaustoimiston ja seurakunnan kulut. Siihen eivät sisälly esimerkiksi muistotilaisuuden, kuolinilmoituksen tai hautakiven kulut. Myöskään toiselle paikkakunnalle hautaamisesta aiheutuvia kuljetuskustannuksia ei makseta.
– Avustusta on haettava ensin ja vasta päätöksen jälkeen hoidetaan hautaaminen. Joskus avustusta haetaan vasta hautaamisen jälkeen. Silloin arvioimme kokonaistilannetta ja pitäydymme pääsääntöisesti sopimushinnoissa, mikä tarkoittaa noin 800 euron kulujen korvaamista, Sipola sanoo.
Uurnahautaus on edullisempaa kuin arkkuhautaus. Espoossa tuhkien sirottelu muistolehtoon maksaa 358 euroa. Sen päälle tulee maksu nimikivestä ja sen kiinnittämisestä. Kuva Getty Images/iStock
Tuhkaus ja sirottelu yhteisalueelle on halvin vaihtoehto
Minimitason hautaamiskulut koostuvat hautaustoimiston ja seurakunnan kuluista. Seuraavan laskelman lähtökohtana on, että vainaja on espoolainen ja hänet haudataan Espooseen.
Hyvinvointialueen sopimuskumppanin Hautauspalvelu Calla Oy:n halvin arkkupaketti sisältää käsittelemättömän mäntyarkun, vainajan vaatteet, pukemisen ja arkkuun huoltamisen sekä paikalliskuljetuksen. Paketti maksa 395 euroa, jonka lisäksi yritys perii 65 euron toimisto- ja virastoasiointimaksun. Mikäli vainajalle joudutaan tekemään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, hintaan lisätään ylimääräiset kuljetuskustannukset.
Arkkuhautapaikoista Kellonummen hautausmaan arkkumuistolehto on halvin vaihtoehto. Se maksaa 1019 euroa. Kyse on yhteishautausalueesta, jolla ei ole nimettyä hautapaikkaa eikä sinne voi hankkia hautakiveä. Mikäli vainajan voi haudata sukuhautaan, jossa on tilaa, silloin hinta on 670 euroa. Haudasta peritään lisäksi hallintamaksu ja pinnan hoitomaksu.
Mikäli vainaja tuhkataan, edullisinta on tuhkien sirottelu muistolehtoon eli yhteishautausalueelle. Se maksaa 358 euroa. Lisähintaa tulee nimikilvestä ja sen kiinnitysmaksusta.
Kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvilta ei peritä käyttömaksua siunauskappelin käytöstä. Mikäli vainaja ei ole kristillisen kirkkokunnan jäsen ja hänelle halutaan pitää kristillisen kaavan mukainen siunaustilaisuus, kappelin vuokra on halvimmillaan 386 euroa. Espoon seurakunnat eivät luovuta tilojaan ei-kristillisten ja uskonnottomien tilaisuuksien pitopaikaksi.
Evankelis-luterilainen kirkko ylläpitää hautausmaita, mikä aiheuttaa monenlaisia kuluja. Esimerkiksi Espoon seurakunnilla on velvollisuus osoittaa hautapaikka kaikille espoolaisille. Kirkko saa valtiolta rahallista korvausta muun muassa siitä, että se pitää yleisiä hautausmaita.
Viime vuonna Espoon seurakunnat perivät maksuina 20 prosenttia hautaustoimen kokonaiskuluista. Seurakunnat saavat periä enintään neljänneksen hautaustoimen kokonaiskuluista.
Verkkosivuilta löytyy tietoja hautauksesta ja hautapaikkojen hinnoista Helsingissä, Vantaalla ja Kauniaisissa.
Jaa tämä artikkeli:
