”Viljelijät pelkäävät, että ostaja lopettaa kaupat heti, kun jokin rike tulee ilmi” – 20-vuotias Reilu kauppa vaalii laatua ja menestyy markkinoilla
Tee on yksi reilun kaupan tuotteista. Yhteensä 1,6 miljoonaa kehitysmaiden viljelijää ja suurtilojen työntekijää on reilun kaupan piirissä. Kuvassa teeviljelmä Tansaniasta.

Tee on yksi reilun kaupan tuotteista. Yhteensä 1,6 miljoonaa kehitysmaiden viljelijää ja suurtilojen työntekijää on reilun kaupan piirissä. Kuvassa teeviljelmä Tansaniasta.

”Viljelijät pelkäävät, että ostaja lopettaa kaupat heti, kun jokin rike tulee ilmi” – 20-vuotias Reilu kauppa vaalii laatua ja menestyy markkinoilla

Suomen hallitusohjelmaan kirjattu yritysvastuulaki toisi ihmisoikeuskriteerit laajemminkin mukaan kauppaan.

Reilu kauppa on toiminut Suomessa 20 vuotta. Erilaisia reilun kaupan tuotteita on markkinoilla yli 1200, ja niiden myynti kasvaa ripeästi.

Kaikki ei ole kuitenkaan ongelmatonta, saati täydellistä. Reilun kaupan aikaansaannoksia, visiota, läpinäkyvyyttä ja reiluutta pohdittiin 20-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä 4.9.

Reilu kauppa on sertifiointijärjestelmä, joka maksaa kehitysmaiden tuottajille suhdanneheilahteluista riippumatonta takuuhintaa sekä erikseen reilun kaupan lisää, jonka käytöstä yleishyödyllisiin tarkoituksiin kuten koulun rakentamiseen viljelijät päättävät itse. Vastineeksi viljelijät sitoutuvat noudattamaan reilun kaupan kriteerejä sekä työolojen että ympäristönsuojelun alalla.

Näitä peruslähtökohtia on arvosteltu sekä oikealta että vasemmalta. Markkinalogiikan puolestapuhujille on pyhä asia se, että ostaja ja myyjä sopivat hinnan keskenään. Reilu kauppa – ja kaikki muutkin sertifiointijärjestelmät – tuovat kuvioon kolmannen osapuolen, mikä herättää kritiikkiä.

Yksi panelisteista, Hankenin ja Helsingin yliopiston yritysvastuukeskuksen johtaja Nikodemus Solitander, toi esiin sen kritiikin, että reilu kauppa odottaa loputonta talouskasvua joka vuosi siinä kuin yrityksetkin. Se ei kyseenalaista talouskasvun imperatiivia eikä tarjoa vaihtoehtoa vapaakaupalle.

Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivonen totesi, että sertifioinnin ajatuksena on vaikuttaa järjestelmän sisältä eikä kumota sitä. Toisaalta reilu kauppa ei lähde konsultiksi yritykselle, joka haluaa vain ”tehdä jotain vastuullisuuden eteen”. Kumppaniksi kelpuutetaan vain yritys, joka on kunnolla mukana reilussa kaupassa ja sitoutuu sen kriteereihin.

Eettinen leima halvemmalla?

Kun eettisyys kiinnostaa yhä useampia kuluttajia ja markkina kasvaa, kansainväliset yritykset perustavat uusia sertifikaatteja. Sertifioitua kahvia ja banaaneja myydään nykyisin enemmän muiden kuin reilun kaupan sertifikaatin alla. Tunnettuja vastuullisuussertifikaatteja ovat esimerkiksi UTZ Certified ja Rainforest Alliance.

– Muut sertifikaatit ovat kevyempiä ja siksi myös halvempia. Tässä emme voi kilpailla hinnoilla liudentamatta vaatimustasoamme, Janne Sivonen sanoo.

Yritysten ihmisoikeus- ja ilmastovaikutuksia tutkivan Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér vahvisti, että Finnwatch on vertaillut sertifikaatteja ja todennut reilun kaupan olevan ”vähiten puutteellinen”. Puutteita on kuitenkin esimerkiksi läpinäkyvyydessä. Esimerkiksi palmuöljysertifikaatti julkistaa raporttinsa, mutta reilu kauppa ei.

Viljelijät pelkäävät, että ostaja lopettaa kaupat heti, kun jokin rike tulee ilmi.
– Tytti Nahi

Reilu kauppa ry:n vastuullisuuspäällikkö Tytti Nahin mukaan tähän on selvä syy. Reilussa kaupassa on mukana hyvin erilaisia toimijoita, pieniä perhetiloja, jotka palkkaavat ehkä yhden työntekijän sadonkorjuuseen, näiden viljelijöiden kausityöntekijöitä, ja toisaalta isojen plantaasien viljelijöitä, joilla saattaa olla satoja ihmisiä töissä. On myös hyvin isoja perheviljelmiä, jotka silti kuuluvat viljelijäosuuskuntaan. Näillä tuottajilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet täyttää reilun kaupan kriteerit.

– Viljelijät pelkäävät, että ostaja lopettaa kaupat heti, kun jokin rike tulee ilmi, Nahi sanoo.

Rikkeitä ja virheitä toki löytyy tarkastuksissa. Yleensä viljelijälle annetaan hieman aikaa korjata tilanne ennen sanktioita.

Ison banaaniplantaasin sadat työntekijät eivät aina edes tiedä kuuluvansa reilun kaupan piiriin. Heillä on kuitenkin komitea tai ammattiosasto, joka päättää reilun kaupan lisän käytöstä. Lisäpotilla voidaan rakentaa koulu plantaasin lapsille, mutta työntekijät eivät välttämättä tiedä, mistä rahat ovat tulleet. He voivat pitää niitä isännän hyväntahtoisuuden osoituksena.

Afrikkalaisella kukkatilalla voi olla jopa 5000 ihmistä töissä, ja vaihtuvuus on suurta.

Reilu kauppa tukee työntekijöiden oikeutta järjestäytyä

Reilun kaupan kriteereihin kuuluu myös työntekijöiden oikeus järjestäytyä ammattiliittoon. Reilu kauppa edellyttää, että paikallinen ammattiyhdistysliikkeen edustaja saa tulla tilalle ja hänet päästetään puhumaan työntekijöille. Järjestäytymispakkoa ei kuitenkaan ole. Toisinaan työntekijät muodostavat epävirallisen komitean yhteisten asioiden käsittelyä varten, mikä on usein työnantajalle mieluisampi vaihtoehto.

Finnwatchin Finérin mukaan elämiseen riittävä palkka ja järjestäytymisvapaus ovatkin suurimmat ongelmat kaikissa sertifiointijärjestelmissä.

Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmaan on kirjattu yritysvastuulain valmistelu. Tällainen laki on voimassa Ranskassa ja Alankomaissa, ja sitä valmistellaan Saksassa ja Sveitsissä.

– Toteutuessaan se muuttaisi kaupan pelisääntöjä merkittävästi, koska se toisi suomalaisille yrityksille huolellisuusvelvoitteen. Sen mukaan ihmisoikeusriskit olisi tiedostettava koko arvoketjussa, Finér sanoi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi