Kuula: Ripari voi olla kirkon työntekijän kesäpainajainen
Vittu sä et voi mua pakottaa mihinkään, sanoo riparilainen.
Kesä on rippikoulujen aikaa. Kirkon työntekijät tietenkin raportoivat mahtavista leireistä. Upeita nuoria, hauskoja tilanteita ja hienoja keskusteluita. Henki kulki ja kiitospuhe jatkuu konfirmaatiossa.
Kyllä. Tämä kaikki on totta.
Mutta ripareilla on toisetkin kasvot. Nuoret ovat aivan oma ihmislajinsa. Pelaavat eri säännöillä kuin aikuiset. Sietävät käsittämättömän määrän melua ja kaaosta. Jotkut satuilevat estottomasti päin naamaa.
Tähän päälle leiriolosuhteet. Irti arjen ympyröistä. Runsaasti valvomista. Ei velvoitteita ja vastuuta, toisin kuin koulussa. Ohjaajina vieraat aikuiset, jotka joutuvat hankkimaan arvovaltansa sen yhden leiriviikon aikana.
Yksi oireilee paniikkihäiriöllä, toinen ei puhu eikä tottele ja kolmas itkeskelee vanhempiensa ongelmia.
Nuoret tuovat leirille myös ongelmansa. Kovistyttöjen jengi vastustaa kaikkea. Vittu sä et voi mua pakottaa mihinkään. Takataskussa häirintävale: sä koskit muhun saatana soitan poliisille.
Pojat nujuavat yötä myöten ja torkkuvat päivän. Yhteisiä tilanteita sabotoidaan, koska se on hauskaa. Koulussa se ei ollut mahdollista, kun opet soitti kotiin, mutta riparin voi sikailla täysillä. Lahjamopo tulee silti.
Yksi oireilee paniikkihäiriöllä, toinen ei puhu eikä tottele ja kolmas itkeskelee vanhempiensa ongelmia. Joku saa hammassaryn, toinen nyrjäyttää nilkan. Joltakin varastetaan viiskymppinen.
Onneksi tämä kaikki ei satu samalle leirille.
Ei ihme, että joillekin nuorille rippileiri on melko ahdistava kokemus.
Eikä ihme, että joillekin kirkon työntekijöille se on vuoden raskain tehtävä. Ääneen sitä ei kuitenkaan kehtaa sanoa, kun niin moni hypettää hienoja leirejään. Mutta iltarukouksessa pyydetään kuumetta, ettei tarttis lähteä. Leirikassiin pakataan uni- ja ahdistuslääkkeet.
Kasvattajan lisäksi pitäisi olla psykiatri, lääkäri ja poliisi.
Vika ei ole vetäjissä. Ripari vaan saattaa olla tosi rankka projekti. Kasvattajan lisäksi pitäisi olla psykiatri, lääkäri ja poliisi.
Ja jos homma napsahtaa vain kerran vuodessa, sitä ei tietenkään opi kunnolla. Aina ollaan aloittamassa alusta. Mites sitä taas nuorten kanssa oltiinkaan?
Tiedän tämän kokemuksesta. Aluksi pidin riparin vain kerran vuodessa. Huh, koville otti. Sitten siirryin nuorisotyöhön ja olin kahdeksalla nuorten leirillä vuodessa. Homma alkoi sujua aivan toisella tavalla. Ei huippusuoritusta vieläkään, mutta ei ahdistakaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kesä on täällä! Kirkko ja kaupungin uutta erikoisnumeroa jaetaan kirkoissa ja tapahtumissa
AjankohtaistaEnsimmäistä kertaa tehdystä Kirkko ja kaupunki Kesä -erikoisnumerosta löydät pääkaupunkiseudun kiinnostavimmat kesätapahtumat ja parhaat vinkit rippijuhliin. Espoon piispa Kaisamari Hintikka vie kanssaan saunomaan.
Miltä usko näyttää? – Ripari
Hengellisyys
