”Tuputtamista ei tarvitse pelätä” – kolme isosta kertoo vinkkinsä kesän riparilaisille
Kristiina Hämäläinen, Katariina Pekkonen ja Anna Nerola menevät ensi kesänä riparille isoseksi.

Kristiina Hämäläinen, Katariina Pekkonen ja Anna Nerola menevät ensi kesänä riparille isoseksi.

”Tuputtamista ei tarvitse pelätä” – kolme isosta kertoo vinkkinsä kesän riparilaisille

Isosten mielestä ripariin kannattaa suhtautua avoimin mielin, varsinkin silloin kun on kyse ponileikistä.

”Olin itse riparilla kapinoiva esiteini”

15-vuotias Kristiina Hämäläinen tietää kokemuksesta, että leirin voi pilata mököttämällä.

Kristiina Hämäläinen menee isoseksi Malmin seurakunnan riparille.

Kristiina Hämäläinen menee isoseksi Malmin seurakunnan riparille.

1. Miten neuvoisit nuorta, joka on menossa riparille?

– Kannattaa olla avoimin mielin. Hyökkäävä asenne ei ole hyvä. Näyttää tosi tyhmältä, jos joku vastustaa ponileikin leikkimistä kuudetta iltaa putkeen, vaikka kaikki muut leikkivät. Pitää osata heittäytyä.

– Ei kannata pelätä, että jäisi yksin. Ole avoimesti oma itsesi ja kohtele muita niin kuin haluaisit, että sinua kohdellaan, niin pärjäät hyvin ja ihmiset ottavat sinut joukkoon. Isoset myös pitävät huolta pikkusista ja näkevät, jos joku on yksinäinen.

2. Millainen oma riparisi oli?

– Minulla oli tosi kapinoiva esiteinin luonne. Ajattelin, että riparille meneminen on tyhmää, että en halua viikoksi johonkin skutsiin tekemättä mitään.

– En tuntenut riparilta ketään. Aluksi oli sellainen olo, että minulla ei ole mitään yhteyttä keneenkään eikä mitään turvaverkkoa. Mutta kun aloin tutustua ihmisiin, se muuttui. Aloin ajatella, että pilaan tämän itseltäni, jos vain mökötän huoneessani.

Opettajat kertovat omat kantansa ja sinulla saa olla omasi.

– Kristiina Hämäläinen

– Olen kasvanut kristillisessä perheessä, mutta 12-vuotiaana etäännyin uskonnosta ja aloin miettiä muita maailmakatsomuksia. Kun ajattelin ateistisesti, minulle tuli yksinäinen olo. Ei ollut mitään sellaista, mihin voisi turvautua. En voinut ajatella, että kyllä Jumala hoitaa kaiken. Se oli tosi ahdistavaa. Riparin pohjalta päädyin takaisin uskonnolliselle puolelle.

3. Saako riparilla olla eri mieltä opettajien kanssa?

– Kyllä saa. Opettajat kertovat omat kantansa ja sinulla saa olla omasi. Raamatussa on myös vanhanaikaisia asioita. Meidän riparillamme ihmiset olivat eri kannoilla esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen asemasta, ja se otettiin hyvin vastaan. Sanottiin, että tuo on sinun mielipiteesi ja tämä on minun mielipiteeni.

– Meidän riparilaisillamme oli monenlaisia maailmankatsomuksia. Tärkeää on, että ei hyökkää kenenkään mielipidettä vastaan. Riparilla opetetaan esimerkiksi Raamatun historiasta myös asioita, jotka eivät välttämättä ole niin kiinnostavia, mutta jotka ovat hyvää yleistietoa.

– Minulle oli tärkeää kuulla isosten kokemuksia heidän omasta elämästään. Jotain oli esimerkiksi kiusattu ja jollain oli taustalla muuta pahaa, mutta he olivat päässeet siitä läpi ja heillä on kaikki hyvin.

4. Mitä muuta aiot tehdä kesällä?

– Lähden purjehtimaan. Se on minulle iso asia. Purjehtiessa kaikki ei ole kontrollissasi ja joudut haastamaan itsesi. Vaikka olisi myrsky, venettä ei voi jättää keskelle merta. Se on vähän kuten elämä: vaikka olisi hirveästi ongelmia ja kaikki tuntuisi menevän päin mäkeä, silti pitää jaksaa jatkaa.

5. Onko sinulla iltarukousta?

– Elämäni on hektistä enkä ehdi rukoilla kovin usein. Mutta jos esimerkiksi parhaalla kaverillani menee huonosti, rukoilen hänen puolestaan. Hän ei ole uskovainen, mutta koen silti, että pystyn auttamaan häntä sillä, että rukoilen.

”Haluan näyttää, että kristitty nuori elää ihan tavallista elämää”

17-vuotiaan Katariina Pekkosen mukaan riparilla jokainen saa tuoda oman mielipiteensä julki.

Katariina Pekkonen menee isoseksi Tapiolan seurakunnan riparille.

Katariina Pekkonen menee isoseksi Tapiolan seurakunnan riparille.

1. Katariina, lähdet toisena kesänä peräkkäin riparille isoseksi. Miksi?

– Kävin oman leirini Nilsiän Aholansaaressa vuonna 2016. Sen järjesti Herättäjä-Yhdistys, joka on tuttu järjestö äidin suvun puolelta.

– Oma riparini oli niin kiva kokemus, että halusin päästä uudelleen leirille. Ellei olisi ollut, olisin tuskin pyrkinyt Tapiolan seurakunnan isoskoulutukseen.

– Halusin isoseksi myös siksi, että tahdon poistaa turhia ennakkoluuloja, joita joillain ripari-ikäisillä on. Haluan näyttää, että kristitty nuori elää ihan tavallista elämää.

2. Minkä neuvon annat riparilaiselle, joka on lähdössä leirille?

– Kannattaa lähteä rohkeasti mukaan kaikkeen, vaikkapa iltaohjelmien leikkeihin, vaikka aluksi ne saattavat tuntua tyhmiltä.

– Varmaan kaikkien riparilaisten toiveena on, että leiriltä löytyy uusia kavereita eikä jää yksikseen. Leirin vetäjät ja me isoset teemme kaikkemme, että kaikilla olisi mukavaa ja leirille syntyisi hyvä yhteishenki.

– Pelaamme pihalla ulkopelejä ja pyydämme leiriläisiä mukaan. Iltaohjelmissa me isoset heittäydymme ja panemme itsemme likoon. Välillä sitä miettii, että kehtaako tehdä kaikkea hassua. Mutta miksi ei? Aina kannattaa ottaa riski.

Haluan näyttää, että kristitty nuori elää ihan tavallista elämää.

– Katariina Pekkonen

3. Saako opettajien kanssa olla eri mieltä?

– Jonkun tietyn näkemyksen tuputtamista ei tarvitse pelätä. Kun puhutaan uskon asioista, leirillä oikein kannustetaan keskusteluun.

– Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, ja sen saa tuoda esille. Siinä mielessä rippikoulu on koulua, että sen aikana oppii paljon uutta, mutta kaikki on paljon rennompaa. Riparin aikana pohdiskellaan tosi paljon enemmän kuin koulussa.

4. Mitä muuta kesääsi kuuluu?

– Tykkään leirielämästä! Viime kesä oli sellainen, että kävin välillä kotona, pesin pyykit, pakkasin kamat ja lähdin taas.

– Tänäkin kesänä menen kolmelle leirille: ripari-isoseksi, isoseksi lasten telttaleirille ja partioleirille. Lisäksi kuulun tänä kesänä yhteen musaprojektiin nimeltä Cumina. Soitan pianoa ja laulan tässä ryhmässä, jossa on laulajia, muusikoita ja tanssijoita eri puolilta Suomea. Teemme kesällä viikon mittaisen kiertueen.

5. Millainen on iltarukouksesi?

– Pienempänä minulla oli aina tietty sama iltarukous, jonka äiti luki minulle. Nykyään se vaihtelee, mutta rukoilen kyllä edelleen joka ilta. Tuon usein iltaisin Jumalan eteen asiat, joista olen kiitollinen ja joihin kaipaan apua.

”Nykyaikana rippikoulu ei ole sitä, että pappi kertoo kristillisyydestä rippikoululaisten edessä”

17-vuotias Anna Nerola ajatelee, että riparilla oppii parhaiten itse tekemällä.

Anna Nerola menee isoseksi Vantaankosken seurakunnan riparille.

Anna Nerola menee isoseksi Vantaankosken seurakunnan riparille.

1. Kuinka sinusta tuli rippileirien isonen?

– Kävin itse riparin 2015 kesällä. Kesätyöntekijä sanoi, että minussa on potentiaalia isoseksi. Viimeisenä riparipäivänä jokaisen piti kirjoittaa toisista jotain positiivista. Minun lapussani luki, että ”sinussa on selvää isosainesta, tule isoskoulutukseen”.

– Olin, että no, voisin mennä kokeilemaan, millaista se on. Kävin isoskoulutuksen, ja sille tielle jäin. Tänä kesänä menen isoseksi Vantaankosken seurakunnan järjestämille rippileireille Anna Tapion koululle ja Ramsdalin kurssikeskukseen. Niiden jälkeen olen ollut isosena seitsemällä rippileirillä.

2. Mitä isoset tekevät rippileirillä?

– Isosen tärkein työaika on silloin, kun riparilaisilla eli pikkusilla on vapaa-aikaa. Isosen tehtävänä on yhdistää porukkaa ja keksiä heidän kanssaan tekemistä, etteivät pikkuset vain makaa sängyllä puhelin kädessä.

– Hyvä isonen ottaa kaikki huomioon eikä jaottele porukkaa, vaan ottaa avoimesti kaikki vastaan. Jos joku ärsyttää hetkellisesti, isonen ei todellakaan tuo sitä esille, vaan pitää päänsä kylmänä.

– Isonen ei myöskään lähde pikkusten jekkuihin mukaan, esimerkiksi siihen, että otetaan juustosiivuja iltapalalta mukaan ja laitetaan niitä toisten sänkyihin.

3. Millä mielellä pikkusen kannattaa lähteä rippileirille?

– Rippileirillä puhutaan kristinuskosta, mutta ei kannata luulla sen olevan saarnaamista. Riparilaiset pääsevät itse tekemään kaikenlaista ja siinä oppii parhaiten. Tunneilla voidaan tehdä vaikka sarjakuvia Jeesuksen elämästä. Nykyaikana rippikoulu ei ole sitä, että pappi tai nuorisotyönohjaaja kertoo kristillisyydestä rippikoululaisten edessä.

4. Minkälainen on konfirmaatiopäivä?

– Ennen konfirmaatiota isoset auttavat pikkusia valitsemaan sopivat albat. Isosista, ohjaajista ja pikkusista otetaan ryhmäkuva samoin kuin isosista ja ohjaajista. Messussa isoset lukevat joskus raamatunkohtia.

– Kun konfirmaatiotodistuksia jaetaan kirkossa, isoset ovat rivissä ohjaajien kanssa onnittelemassa pikkusia. Kaikki melkein halaavat. Jos joku pikkusista kutsuu kotiinsa juhlaan, isoset menevät.

– Konfirmaatiomessussa tulee onnistumisen fiilis, että on tehnyt jotakin oikein. Pikkuset ovat päässeet riparin läpi.

Konfirmaatiomessussa tulee onnistumisen fiilis, että on tehnyt jotakin oikein.

– Anna Nerola

5. Mikä on iltarukouksesi?

– Ei minulla ole virallista iltarukousta. Tykkään rauhoittua iltaisin sängyssä miettimällä kaikenlaista. Mietiskelen aika "diippejäkin" juttuja. Välillä sanon niin sanottuja hiljaisia rukouksia.

– Joskus kuuntelen sängyssä kuulokkeilla rauhallista musiikkia. Se auttaa nukahtamaan nopeammin ja saan stressiä lievitettyä, jos on pitänyt tehdä paljon asioita. Siinä vaipuu jonkinlaiseen horrostilaan ja on helpompi nukahtaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi