Romaninuoret tähtäävät korkealle, mutta joutuvat tottumaan kaupassa heitä seuraaviin vartijoihin
Serkukset Dimitri Lindgren ja Carmen Valerius kokevat, että romanikulttuuri elää nyt muutosvaihetta. Siihen vaikuttaa ennen kaikkea kouluttautuminen.

Serkukset Dimitri Lindgren ja Carmen Valerius kokevat, että romanikulttuuri elää nyt muutosvaihetta. Siihen vaikuttaa ennen kaikkea kouluttautuminen.

Romaninuoret tähtäävät korkealle, mutta joutuvat tottumaan kaupassa heitä seuraaviin vartijoihin

Dimitri Lindgren ja Carmen Valerius elävät kulttuurissa, jossa kaikki pohjautuu vanhempien kunnioittamiseen.

– Kaikki romanit omistavat Mersun. Kaikki varastavat. Kukaan ei opiskele tai käy koulua. Kaikki ovat aggressiivisia ja huonokäytöksisiä.

Helsinkiläinen Dimitri Lindgren, 21, luettelee stereotypioita, joita hän kuulee käydessään kouluilla puhumassa romanikulttuurista. Lindgren on Suomen Romaniyhdistyksen projektityöntekijä, Romaninuorten neuvoston puheenjohtaja, romanikulttuurin ohjaaja. Lisäksi hän opiskelee Helsingin yliopistolla romanikieltä.

Ikäisekseen hän vaikuttaa tuntevan historiaa hyvin ja osaa selittää, miksi romanikulttuuri on sellaista kuin on. On ehkä pakkokin, jotta voisi olla sinut itsensä kanssa. Pääväestöllä on yleensä paljon mielipiteitä siitä, millaisia romanit ovat, mutta vähän tietoa.

– Kenttätyö on raskasta, mutta kun näkee silmän pilkkeen ja sen, että on saanut jotakin asennetta muutettua, se sytyttää minut eloon, Lindgren sanoo.

Romaninuorikin voi olla kapinoiva teini

Dimitri Lindgen ja hänen serkkunsa, vantaalainen Carmen Valerius, 22, elävät samassa maailmassa pääväestöön kuuluvien ikätovereidensa kanssa, mutta eri maailmassa kuin aiemmat romanisukupolvet. Kiertelevä elämäntyyli on vaihtunut pysyviin koteihin, kaupusteluhommat koulutukseen ja työpaikkoihin. Romanikieli on lähes kadonnut, mutta monet vanhat tavat elävät.

– Tavat ovat se, mikä erottaa meidät valtaväestöstä. Muuten me elämme ihan samanlaista elämää kuin muutkin. Yhteisöllisyys on siinä lisänä, Valerius kuvailee.

Tapojen ytimessä on vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Se vaikuttaa kaikkeen: siihen, miten puhutaan ja pukeudutaan, mitä tehdään ja miten ollaan.

– Esimerkiksi teitittely on tosi tärkeää. Sitä pidetään nolona juttuna, jos ei teitittele vanhempia ihmisiä. Siihen kuuluvat vanhemmat, isovanhemmat ja myös pääväestöön kuuluvat vanhemmat ihmiset, Dimitri Lindgren kertoo.

Se ero oli kyllä huima, kun siirryin kapeammasta hameesta tähän nykyiseen. Esimerkiksi siinä, miten kohdeltiin ruokakaupassa.

– Carmen Valerius

Vaikka vanhempia kunnioitetaan, romanikodeissakin voi räiskyä.

– Voi romanikin olla paha murrosikäinen! Välillä tuntuu, että romaninuoret ovat oikein tuplapahoja, Lindgren sanoo ja nauraa.

Riidanaiheet kuulostavat tutuilta: puhelimen ja tietokoneen käyttö, kotiintuloajat, nukkuunmenoajat...

– Minäkin olen nuorempana huutanut vanhemmilleni ja paiskonut ovia. Sen jälkeen on pyydetty anteeksi ja sovittu, Lindgren myöntää.

Pääväestöön kuuluvien kavereiden kanssa ollessaan Lindgren ja Valerius ovat joskus ihmetelleet hiljaa mielessään, miten epäkunnioittavasti he puhuvat vanhemmistaan. Muuten kulttuurierot eivät kaverisuhteissa tule esiin.

Kiellettyjä puheenaiheita

Vanhempien kunnioittaminen ei vaikuta vain siihen, miten puhutaan, vaan myös siihen, mistä puhutaan. Romaninuori ei huikkaa vanhemmilleen menevänsä vessaan tai kerro vaikkapa seurustelusta. Monista henkilökohtaisista ja varsinkin ruumiillisista asioista vaietaan. Oman sukupolven edustajien, vaikka sisarusten tai serkkujen kanssa, voi puhua. Myös koulun merkitys korostuu.

– Esimerkiksi yhteiskuntaoppi ja biologia, jossa ihmisen kehoa käsitellään, ovat tärkeitä. Olen kannustanutkin kaikkia kouluja, joissa on romanilapsia, keskittymään näihin. Koulu voi olla romanilapsille se ainoa tietokanava siinä iässä, Dimitri Lindgren sanoo.

Ulkopuolisen näkökulmasta kielletyt puheenaiheet kuulostavat oudoilta. Eikö tuo ole hankalaa?

– Ei se minusta ole tuntunut siltä. Se on vaan iskostunut päähän, Carmen Valerius toteaa.

Romanien tapoja ei varsinaisesti opeteta, vaan ne omaksutaan ja niihin tottuu.

– Ja kun sanotaan, ettei voi puhua mistään, niin kyllä kaikista asioista voi puhua, kun puhutaan kiertoilmauksilla. Vanhemmat usein tajuavat, mistä on kyse, Lindgren kertoo.

Silti jotkin asiat voivat tulla yllätyksenä. Vaikka niinkin iso juttu kuin avioliitto.

– Siinä tapahtuu sellainen juttu, että ”lähdetään maailmalle”. Poika hakee tytön ja kun tyttö on istunut pojan kyydissä jonkin aikaa, serkut tai sisarukset soittavat, että nyt ne ovat lähteneet. Ja sitten vanhemmat kysyvät, että kuka se poika tai tyttö on, Lindgren selittää.

Romanihameeseen siirtyminen oli iso muutos

Jokaisen nuoren romaninaisen on päätettävä, alkaako käyttää romaniasua. Carmen Valerius pukeutui mustaan, samettiseen romanihameeseen ja romaninaisen paitaan eli röijyyn 19-vuotiaana.

– Minulle se oli selvää, vaikka vanhempani sanoivat, ettei kannata. Nykyään monissa romaniperheissä tosiaan kehotetaan, että ei kannata laittaa hametta.

Valeriuksen mukaan syynä tähän on se, että asu voi vaikuttaa työllistymiseen ja siihen, miten ihmiset ylipäätään kohtelevat.

– Se ero oli kyllä huima, kun siirryin kapeammasta hameesta tähän nykyiseen. Esimerkiksi siinä, miten kohdeltiin ruokakaupassa. Sen jälkeen on vartija kulkenut perässä.

Hyvänä päivänä hän ei edes reagoi perässä seuraavaan vartijaan, huonona se ärsyttää.

– Olen kerran sanonut vartijalle, että olen tosi väsynyt ja aika kiukkuinen. Kun kerrat kuljet perässä, voitko ottaa ostoskorini ja kantaa. Sitten hän meni kauemmas.

– Sitten on niitäkin vartijoita, jotka sanovat, että aluksi haluan pyytää anteeksi, mutta olen saanut pomoltani käskyn, että joudun seuraamaan teitä, jatkaa Lindgren.

Työelämässä romaniasun voi vaihtaa työvaatteeseen, jos ammatti sellaista vaatii. Ongelmatilanne voi tulla suhteessa omaan yhteisöön. Esimerkiksi sairaanhoitajana työskentelevä romaninainen ei todennäköisesti halua tulla nähdyksi työasussaan, vaan pyytää siirtoa hetkeksi toiselle osastolle, jos potilaaksi tulee vanhempi romani.

Koulutus- ja työasioissa eletään muutosvaihetta

Romanien koulutus- ja työllistymistaso on ollut pitkään muuta väestöä matalampi. Taustalla on monia syitä: elämäntyyli oli pitkään kiertelevä, asunnon tai asuntolainan saaminen vaikeaa. Koulumaailmassa ei ole ollut helppoa, eikä ole vieläkään. Dimitri Lindgrenkin muistaa, kuinka manneksi haukkuminen alkoi ekaluokalla. Yläasteella hän kohtasi myös opettajien ennakkoluulot, vaikka kannustaviakin opettajia oli.

Carmen Valerius ja Dimitri Lindgren kokevat, että jo heidän vanhempiensa sukupolvi alkoi ottaa harppauksia eteenpäin.

– Minun vanhempani ovat opiskelleet ja käyneet töissä. He ovat kannustaneet käymään koulut kunnolla ja keskittymään unelmiin. On kannustettu tähtäämään ylemmäs, Lindgren kertoo.

– Uskon, että kaksi, kolme sukupolvea eteenpäin, niin romanit ovat päässeet aika pitkälle. Elämme muutosvaihetta jo nyt, jatkaa Valerius.

Kärrymustalaisten aikana nainen hoiti kodin ja mies toi rahan kotiin. Nyt sukupuoliroolitkin ovat muuttuneet.

– Tällä hetkellä naisissa on enemmän sitä halua ja potkua lähteä opiskelemaan kuin miehissä, mutta kyllä me miehetkin kiritään, Dimitri Lindgren sanoo.

Parhaita juttuja romanikulttuurissa ovat käytöstavat, vanhempien kunnioittaminen ja yhteisöllisyys, sanovat Dimitri Lindgren ja Carmen Valerius. Silti teini saa olla teini romanikulttuurissakin.

Parhaita juttuja romanikulttuurissa ovat käytöstavat, vanhempien kunnioittaminen ja yhteisöllisyys, sanovat Dimitri Lindgren ja Carmen Valerius. Silti teini saa olla teini romanikulttuurissakin.

"Jos saisin valita, olisin silti romani"

Dimitri Lindgrenin mielestä parasta romanikulttuurissa ovat hyvät käytöstavat, vanhempien kunnioittaminen ja se, että pidetään toisista huolta. Hän toivoo, että nämä ominaisuudet säilyvät, vaikka kulttuuri muuttuu.

– On rikkaus olla romani. Jos saisin valita, olenko suomalainen tai espanjalainen tai mitä vaan, niin haluaisin olla romani. Kannan kulttuurin, tavat ja kielen harteillani ja haluan jatkaa sitä perintöä, ettei se häviäisi kuten kieli.

On rikkaus olla romani. Jos saisin valita, olenko suomalainen tai espanjalainen tai mitä vaan, niin haluaisin olla romani.

– Dimitri Lindgren

Serkukset ajattelevat, että asenteet romaneita kohtaan voivat muuttua, mutta se vaatii myös romaneilta aktiivisuutta. Esimerkiksi työnhaussa on oltava mustaa valkoisella siitä, mitä osaa ja on tehnyt.

– Mennään sinne koulun penkille, hankitaan kolmannen asteen tutkintoja, mennään lukioihin ja mennään yliopistoihin. Muutos ei tapahdu niin, että yhteiskunta ja pääväestö unohtavat ennakkoluulot, vaan meidän on aukaistava meidän kulttuuria ja tapoja, jotta meitä ymmärrettäisin, Lindgren painottaa.

Tulevaisuudensuunnitelmia, niitä Valeriuksella ja Lindgrenillä on paljon. Osa liittyy uraan, osa uskossa kasvamiseen, koska molemmat ovat mukana helluntailaisessa Saalem-seurakunnassa. Nyt Romaniyhdistyksellä työkokeilussa oleva Valerius haaveilee siitä, että voisi opiskella nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajksi oppisopimuksella. Lindgren tahtoo vaikuttaa koko romaniyhteisöön.

– Kävin Romaniassa seurakunnan matkalla ja haaveilen siitä, että voisin perustaa sinne romanikylään nuorten toimintakeskuksen. Tahdon tehdä musiikkia, perustaa ylistysbändejä, jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa. Tahdon olla esimerkki ja vaikuttaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi