Ukrainalaiset ihmisoikeusaktivistit Yulia ja Zola Kondur vierailevat tällä viikolla Helsingissä.
Kaikki haluavat nyt auttaa ukrainalaisia, mutta Ukrainan romanit kohtaavat syrjintää myös sotaa paetessaan – ihmisten hyvyys antaa kuitenkin toivoa Suomessa vierailleille romaniaktivisteille
Yulia ja Zola Kondur ovat toimineet erityisesti romaninaisten aseman parantamiseksi.
Ukrainalaiset pakenevat nyt sotaa erityisesti naapurimaihin. Joillekin pakeneminen on kuitenkin vaikeampaa kuin toisille, sillä kaikilla Ukrainan romaneilla ei ole passia tai muuta henkilöllisyystodistusta, ei ole ehkä koskaan ollutkaan.
Periaatteessa henkensä edestä pakenevilta ihmisiltä ei pitäisi kysellä papereita, mutta silti romaneilla on ollut vaikeuksia ylittää rajoja. Ukrainalaisiin kohdistuva myötätunto ja auttamishalu voi olla valikoivaa.
Ukrainan romanien tilanteesta kertoivat 5.–10. huhtikuuta Suomessa vierailevat pitkän linjan ihmisoikeusaktivistit, Yulia Kondur ja Zola Kondur, äiti ja tytär. Yulia Kondur perusti nyt jo edesmenneen miehensä Anatoliyn kanssa romanien oikeuksia puolustavan järjestön vuonna 1993. Myöhemmin Yulia Kondur perusti erityisesti romaninaisten oikeuksia ajavan Roma Women Fund Chiriclin, joka on Diakonissalaitoksen yhteistyökumppani.
Diakonissalaitoksen hätäapukeräykseen oli maaliskuun loppuun mennessä lahjoitettu yli 150 000 euroa, minkä lisäksi säätiö on itse lahjoittanut 100 000 euroa sodasta kärsivien ukrainalaisten auttamiseen. Apu on saatu perille Chiriclin kautta. Se on toimittanut esimerkiksi ruokaa, juomavettä, lääkkeitä, makuupusseja ja lastenhoitotarvikkeita yli 20 000 ihmiselle eri puolilla Ukrainaa ja levittänyt tietoa tilanteesta.
– Sota tuli meille kaikille yllätyksenä, mutta meidän pitää pysyä vahvana. Olemme sopeuttaneet työmme tilanteeseen ja ihmisten tarpeisiin. Olemme kiitollisia siitä, että verkostomme ja yhteistyökumppanimme jatkavat työtään pommisuojissa, toisissa kaupungeissa ja maissa, Yulia Kondur kertoo.
Nuoret naiset tahtovat kouluttautua
Vuonna 1956 Nikita Hrustsov antoi asetuksen, joka kielsi romanien kiertolaiselämän ja määräsi heidät asettumaan aloilleen. Nykyään romaneja asuu eri puolilla Ukrainaa, esimerkiksi Harkovassa, Odessassa ja Transkarpatiassa maan lounaisosissa.
– Virallisen tiedon mukaan romaneja on 48 000, mutta epävirallisen tiedon mukaan 400 000, Yulia Kondur kertoo.
Yulia Kondurin mukaan romanit tuntevat olevansa ukrainalaisia, mutta myös romani-identiteetti on heille tärkeä. Se, että on oma kieli ja omat tavat. Kulttuurissa on piirteitä, jotka ovat tyypillisiä myös Suomen romaneille: perhe ja suku ovat tärkeitä, ja vanhempia ihmisiä kunnioitetaan.
Kun perheissä myös nainen ansaitsee, se muuttaa rooleja.
Tyypillistä on myös ollut se, että perheet ovat suuria ja monet avioituvat nuorena. Naisten aseman parantamista ajava Roma Women Fund Chiricli kohtasi aluksi vastustusta varsinkin vanhemmilta romanimiehiltä, mutta vähitellen naiset ovat alkaneet saada ääntään kuuluviin, myös nuoremmat.
– Naisen kohdalla se menee niin, että häntä aletaan kunnioittaa tietyssä iässä. Varsinkin kuunnellaan yli nelikymppistä naista, jolla on lapsia, Yulia Kondur sanoo.
Naisten asemaa on kohentanut toki myös se, että maailma ylipäätään on muuttunut.
– Kun perheissä myös nainen ansaitsee, se muuttaa rooleja. Järjestömme on antanut naisille ja miehille mahdollisuuksia kehittää itseään. Erityisesti nuoret naiset ovat erilaisia. Heillä on koulutusta eivätkä he halua enää nuorena naimisiin ja niin paljoa lapsia, Zola Kondur kertoo.
Yulia ja Zola Kondur ovat työskennelleet erityisesti naisten aseman parantamiseksi. Uudet sukupolvet ajattelevatkin maailmasta eri tavoin ja ovat paremmassa asemassa kuin aiemmat.
”Vielä tulee päivä, jolloin sota on ohi”
Ukrainasta paetaan Puolaan, Unkariin, Slovakiaan, Moldovaan, Romaniaan ja sieltä ehkä vielä eteenpäin. Monessa maassa on ennestäänkin romaniväestöä. Osa ukrainalaisista on paennut myös maan sisällä. Romaniväestö on kohdannut syrjintää kunnallisissa avustuskeskuksissa, maan rajoilla ja naapurimaissa.
– Kun ihmiset pakenevat henkensä edestä, he eivät mieti sitä, onko jossakin romaneihin kohdistuvaa syrjintää enemmän vai vähemmän, mutta perillä kokemus voi olla shokeeraava. Tiedän ainakin yhden perheen, joka palasi jo takaisin Ukrainaan, Yulia Kondur kertoo.
– Moni haluaa nyt Saksaan, sillä siellä auttaminen on ollut hyvin organisoitua ja alkoi aiemmin kuin esimerkiksi Ranskassa.
Hän kertoo myös perheestä, joka pääsi Unkariin, mutta törmäsi pian ongelmiin: he saivat töitä rakennusfirmasta, mutta vähemmän palkkaa kuin muut. Moldovassa romaniväestöä on majoitettu huonompiin oloihin kuin muita, ja joissakin ruokajakeluissa romaneilta on vaadittu passeja. Myös riski ihmiskaupan uhriksi joutumisesta on olemassa, kuten muillakin sotaa pakenevilla, mutta romaniväestöä suojaa se, että he liikkuvat usein ryhmässä.
Maksamme todella kovan hinnan itsenäisyydestä ja eurooppalaisista arvoista.
Yulia Kondur sanoo, että äitinä hänet tekee todella surulliseksi se, että nuoria ihmisiä kuolee nyt sodan vuoksi.
– Yhteisöllisyys ja ihmisten ystävällisyys antavat toivoa paremmasta, mutta maksamme todella kovan hinnan itsenäisyydestä ja eurooppalaisista arvoista. Toivomme, että sota loppuu pian.
– Toivoa antaa rohkea armeijamme, joka taistelee. On toivoa sen suhteen, että joskus voisimme palata kotiin. Onneksi näemme nyt paljon ystävällisiä ihmisiä kaikkialla, he ovat kuin enkeleitä. Se motivoi meitä jatkamaan taistelua. Vielä tulee päivä, jolloin sota on ohi, Zola Kondur toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Romanien kansallispäivän juhlakonsertti järjestetetään Tikkurilan kirkossa – ”Romanit eivät ujostele laulaa”, sanoo Valfrid Åkerlund
Ajankohtaista Hyvä elämäKansainvälistä romanien kansallispäivää on vietetty vuodesta 1990 lähtien. Suomessa päivä hyväksyttiin almanakkaan kahdeksan vuotta sitten.
