Kolumni: Romanien ihmisoikeuksien ei pitäisi riippua siitä, millaisia kokemuksia ihmisillä heistä on
Vähemmistön edustajana joutuu edustamaan aina koko ryhmää, kun taas enemmistöön kuuluvalla on etuoikeus tulla nähdyksi yksilönä, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
Lähes aina kun puhun romanien kohtaamasta syrjinnästä, huomioni kiinnittyy kahdenlaisiin saamiini kommentteihin. Ykköstyypin kommentoija kertoo vastustavansa itsekin romaneihin kohdistuvaa rasismia, koska hänellä on heistä vain hyviä kokemuksia. Kakkostyypin kommentoija ilmoittaa ymmärtävänsä syrjintää hyvin, koska hänen kokemuksensa romaneista ovat pelkästään negatiivisia. Ykköstyypin kommentoijan hyvästä tarkoitusperästä huolimatta pidän molempia saman ongelmallisen kolikon kääntöpuolina.
Aloitan tärkeimmästä eli ihmisoikeuksista. Ne ovat universaaleja, kaikille kuuluvia ja luovuttamattomia, eivätkä siten ole riippuvaisia kenenkään henkilökohtaisista kokemuksista. Jokaisella on oikeus elää tasavertaisena muiden kanssa riippumatta etnisestä taustasta. Ei siksi, että antirasistin paras kaveri lapsena sattui olemaan romani eikä siitä huolimatta, että rasisti on nähnyt romanin varastavan kaupasta.
Vähemmistön edustajana joutuu edustamaan tahtomattaan aina koko ryhmää, kun taas enemmistöön kuuluvalla on etuoikeus tulla nähdyksi yksilönä. Esimerkiksi romanien oletetaan ymmärtävän valtaväestön ennakkoluulot, koska joillakin on heistä huonoja kokemuksia. Kuinka moni valtaväestön edustaja tulee ajatelleeksi, että lähes jokaisella romanilla on negatiivisia kokemuksia valtaväestöstä?
Kollektiivinen rangaistus häivyttää yksilön niin hyvässä kuin pahassa.
Lause ”Hienoa, että sinä jaksat puhua romanien oikeuksista, itselläni on niin huonoja kokemuksia, etten valitettavasti voi” on minulle vaikea myös toisella tavalla. Lause pitää sisällään oletuksen, että minun kokemukseni romaneista olisivat pääosin positiivisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Joka kerta, kun puhun romanien oikeuksista, tiedän puhuvani samalla myös minua vahingoittaneiden ihmisten puolesta. Tämä korostuu pienen vähemmistön kohdalla, sillä joissakin julkisuuteen nousseissa syrjintätapauksissakin uhrin asemassa on saattanut olla joku minua satuttanut henkilö.
En kertaakaan ole riemuinnut kuullessani väärintekijän joutuneen syrjityksi etnisen taustansa perusteella. Kollektiivinen rangaistus häivyttää yksilön niin hyvässä kuin pahassa. Rasistinen portsari, kylpylän aulapalveluhenkilö tai bensa-aseman myyjä ei välitä kenet hän ovelta käännyttää. Hänelle kaikki rakkaat romaniläheiseni ovat yhtä arvottomia kuin jokainen minua vahingoittanut romani.
Romanihistorian kuukausi päättyi toissapäivänä, mutta taistelu yhdenvertaisuuden puolesta jatkuu tänäänkin. Jokaiselle tekojensa mukaan ja jokaiselle ne ihmisoikeudet.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Raskaana olemisessa ja uskossa on paljon samaa
PuheenvuorotAjatus siitä, että onnen saisi jakaa muiden kanssa vasta, kun kaikki on mahdollisimman varmaa, tuntuu kaukaiselta, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
