Rukoushelmet ovat enemmän kuin kaunis stressilelu – tavoita sisäinen rauha paikasta riippumatta

Rukoushelmet ovat enemmän kuin kaunis stressilelu – tavoita sisäinen rauha paikasta riippumatta

Rukousnauhat ja -helmet ovat ikiaikaisia apuvälineitä hiljentymiseen ja keskittymiseen.

Solmuja tai helmiä – ei väliä. 100 tai 59 tai 33 tai 18 – ei niin väliä silläkään. Terve Maria, Jeesuksen rukous, katekismuksen mietiskeleminen, ihan vain hengittäminen – kaikki käy. Jo se, että pidät rukousnauhaa kädessäsi tai kuljetat sitä mukanasi, on rukous, rohkaisee pappi ja hengellinen ohjaaja Henri Järvinen.

Kristillisessä perinteessä on lukemattomia tapoja käyttää rukousnauhaa, ja joillakin niistä on pitkä historia. Esimerkiksi katolisessa kirkossa yleisesti käytetty ruusukkorukous juontaa juurensa keskiajalle.

Ortodoksit puolestaan käyttävät rukousnauhaa toistaessaan Jeesuksen rukousta: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Rukous on peräisin yli tuhannen vuoden takaa.

Myöhemmin myös protestanttisissa kirkoissa on alettu harrastaa erilaisia rukousnauhoja ja -helmiä ja niihin liittyviä meditaatioita.

Rukoushelmien käyttäminen on toimintaa, joka tähtää sydämen muutokseen.
– Tiina Kristoffersson

Järvinen itse käyttää erilaisia rukousnauhoja vaihtelevasti. Yleensä hän käyttää ruusukko­rukousnauhaa, mutta paastonaikoja varten hänellä on ortodoksinen satasolmuinen rukousnauha, jonka kanssa hän rukoilee Jeesuksen rukousta. Vanhat rukousperinteet ovat hänen mielestään niin rikkaita, etteivät ne tyhjene käytössä, vaan puhuttelevat eri tilanteissa aina uudella tavalla.

Mutta eikö rukoileminen onnistu ihan hyvin ilman rukousnauhaakin?

– Nauha on apuväline rukoilemiseen. Kun toistaa tiettyä mantraa tai rukousta, helmien avulla pysyy hyvin laskuissa, Henri Järvinen sanoo.

Nauhan hypistely voi myös rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Sitä voi pyöritellä sormissaan stressilelunakin.

– Rukousnauhat ovat yleisuskonnollinen ilmiö ja ikivanha juttu. Niiden lisäksi rukouksen apuna on käytetty muitakin konkreettisia välineitä kuten esimerkiksi ikoneita ja erilaisia ristejä.

Järvinen on huomannut, että monille hengellisyydestä kiinnostuneille ei riitä pelkkä puhe tai raamatunluku, vaan he kaipaavat konkreettisia asioita ja esteettisiä kokemuksia: kauniita tiloja, musiikkia ja tavaroita, joita voi koskettaa ja pitää mukana. Juuri siksi Järvinen ja hänen työtoverinsa myyvät erilaisissa henkisyys- ja hyvinvointitapahtumissa rukousnauhoja ja ikoneita ja antavat käyttöohjeet kaupan päälle.

Ritva Halmeen rakkain rukousnauha on ostettu Roomasta.

Ritva Halmeen rakkain rukousnauha on ostettu Roomasta.

Rukousnauha vie Jeesuksen elämään

Niitä tulee ostettua matkoilta, koska ne ovat niin kauniita. Minulla on niitä varmaan joka nurkassa, käsilaukuissa ja taskuissa, kertoo espoolainen Ritva Halme.

Rukousnauhat eivät ole katoliselle Halmeelle vain matkamuistoja. Hän lisää, etteivät ne myöskään ole amuletteja tai taikakaluja. Eivätkä koruja.

Niiden avulla rukoillaan: ruusukko­rukousnauhassa on viisi kymmenen helmen ryhmää, joiden kohdalla toistetaan Terve Maria -rukousta ja samanaikaisesti hiljaa mietiskellään salaisuuksiksi kutsuttuja tapahtumia Neitsyt Marian ja Jeesuksen elämässä. (Jutun lopussa oleva kuva kertoo, kuinka ruusukkorukousnauhalla rukoillaan) 

– Näin rukoillessani mietin Jeesuksen elämää yhdessä Marian kanssa, Halme sanoo.

Rukousnauhan läpikäyminen aloitetaan siinä roikkuvan ristin kohdalta uskontunnustuksella ja Terve Marioiden välillä lausutaan Isä meidän -rukousta ja Kunniaa Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Tähän kaikkeen kuluu aikaa yhteensä noin 20 minuuttia.

Rukousnauhaa käytetään katolisissa kirkoissa esilukijan johdolla, yleensä ennen messua, mutta moni käyttää sitä myös hiljaa yksin rukoillessaan.

– Yksi tavallisimmista tavoista käyttää rukousnauhaa on esirukous jonkin asian tai toisen ihmisen puolesta, Ritva Halme kertoo.

– Joissakin maissa on totuttu rukoilemaan rukousnauhan kanssa. Meille suomalaisille se ei tunnu niin läheiseltä. Luulen, että katolinen nuorisokin räplää nykyään enemmän puhelinta kuin rukousnauhaa, Halme sanoo.

Halmeelle rukousnauhasta on tullut matkakumppani. Hän on tehnyt useampia pyhiinvaelluksia Santiago de Compostelaan ja Suomessa Pyhän Henrikin vaelluksia Yläneeltä Köyliöön.

Vaelluksilla hän on huomannut, että rukousnauhan kanssa rukoileminen onnistuu parhaiten kävellessä. Askelten rytmi ja rukouksen rytmi tukevat toisiaan. Joskus hän on myös mitannut matkaa rukoilemalla: laskenut, montako ruusukkorukousta kestää kävellä jostakin paikasta toiseen.

– Kotona en juurikaan käytä rukousnauhaa. Rukoileminen on muuttunut iän myötä niin, että siitä on tullut enimmäkseen hiljaa olemista.

Terve Maria -rukous eli Ave Maria loppuu avunpyyntöön: ”Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä.” Terve Maria ei siis oikeastaan ole rukous vaan esirukouspyyntö.

Ritva Halmeella on selitys sille, miksi rukoillessa käännytään Neitsyt Marian puoleen.

– Ehkä Marialta pyydetään esirukousta, koska joskus tuntuu siltä, että Jumala on niin kauhean etäinen ja suuri herra. Siksi voi tuntua helpommalta saada se ensimmäinen kontakti johonkin tällä välillä.

– Ehkä sekin vaikuttaa, että Maria on nainen. Minulla ei ole mitään tilastotietoa tästä, mutta minusta tuntuu, että rukousnauhan käyttäminen on enemmän naisten juttu. Vielä 1600-luvun puolivälissä, kun katolisuus oli jo hätistetty pois Suomesta, naiset ainakin Satakunnassa pitivät salaa keskenään ­rosariumeiksi kutsuttuja tilaisuuksia, joissa rukoiltiin ruusukkorukousnauhan kanssa, Halme kertoo.

Kaivaukset paljastavat 1600-luvun uskonnollisuutta

Nykyisen Vantaanlaakson alueella sijainnut Lillas oli 1600-luvulla merkittävä tila. Maanviljelyn lisäksi sieltä käytiin kauppaa Tallinnaan. Tila myös varusti omaa ratsumiestä, joka kiersi Ruotsin armeijan mukana Euroopassa sotimassa.

Nämä 1600-luvulta säilyneet helmet ovat saattaneet kuulua rukousnauhaan.

Nämä 1600-luvulta säilyneet helmet ovat saattaneet kuulua rukousnauhaan.

Jossain vaiheessa 1600-lukua tilalla myös asui joku, joka käytti helminauhoja tai mahdollisesti jopa rukoili helmien avulla ruusukkoa.

Lillaksen alueella tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on nimittäin löydetty neljä gagaattihelmeä ja noin seitsemänkymmentä eri väristä lasihelmeä. Gagaatti on fossiloitunutta puuhiiltä, jota saatiin Länsi-Euroopasta. Keskiajalla sitä käytettiin erityisesti rukoushelmissä.

Lasihelmikorut olivat 1600-luvulla muotia, ja niihin oli varaa muillakin kuin aatelisilla. Koristautumiseen ei tosin kannustettu, sillä sekä Ruotsin valtio että luterilainen kirkko olivat turhaa koreilua vastaan.

– On ihan mahdollista, että ainakin osa näistä helmistä on peräisin rukousnauhasta, vaikka sellaisia ei enää luterilaisena aikana Suomessa yleisesti käytettykään. Kaivauksissa löydettiin myös kaksi pronssista matkaikonia, kertoo tohtorikoulutettava Tuuli Heinonen, joka valmistelee väitöskirjaa pääkaupunkiseudun vanhoista kylistä.

Lisäksi Lillaksen tilalta on löydetty kaksi rakennuskätköä. Kätköt ovat vanhaa arkimagiaa, jollaista on harjoitettu rautakaudelta aina 1900-luvulle asti. Lillaksen kätköissä oli kivikautisia talttoja, jotka silloiset asukkaat olivat ilmeisesti löytäneet tilan pelloista. Niiden uskottiin tulleen ukkosen mukana ja suojelevan tulelta.

– Lillaksen asukkailla on ollut aika monipuolinen käsitys uskonasioista. He ovat olleet kiinnostuneita arkipäiväisestä uskonnon harjoittamisesta ja selvästi halunneet käyttää kaikkia mahdollisia keinoja elämän turvaamiseksi, Tuuli Heinonen kertoo.

Hän arvioi, että helmet ovat voineet tulla tilalle normaalin kaupankäynnin kautta Länsi-Euroopasta. Toinen vaihtoehto, joka selittäisi myös ikonit, on se, että joku tilan ratsusotilaista on tuonut ne matkoiltaan.

Nea Lind pääsi pääsykoetilanteen aiheuttaman jännittämisen yli rukoushelmien avulla.

Nea Lind pääsi pääsykoetilanteen aiheuttaman jännittämisen yli rukoushelmien avulla.

Helmien pyörittely palauttaa riparin turvallisen tunnelman

Nea Lind, 15, ja Miko Rantala, 17, ovat vantaalaisen Hakunilan seurakunnan isosia, jotka tutustuivat rukoushelmien käyttöön riparilla. Seurakunnan rippikouluissa opetuksen alkuvaiheeseen kuuluu isosten ohjaama pienryhmätyöskentely, jossa nuoret kokoavat itselleen ruotsalaispiispa Martin Lönnebon suunnitteleman rukoushelminauhan ja opettelevat käyttämään sen kahdeksaatoista helmeä.

Rantala huomasi jo omalla rippileirillään, että rukoushelmien käyttäminen tuo hänelle hyvän olon.

– Jaksoin tehdä riparilla paljon enemmän kuin olisin uskonut, vaikka aina ei olisi huvittanutkaan.

Tavallisina arkipäivinä Rantala ei kuljeta helmiä mukanaan, vaan säilyttää niitä vitriinikaapissa sänkynsä vieressä. Helmet näkyvät lasioven läpi, ja hän ottaa ne mukaansa erityisiin tilanteisiin, kuten lähtiessään isoseksi rippileirille.

Ottaessaan helminauhan käteensä Rantala tavoittaa välittömästi hyvän leiritunnelman. On kuin aikaisempien leirien kokemukset olisivat jotenkin jääneet helmiin.

– Saan kiinni fiiliksestä, joka leirillä oli. Muistan ikään kuin filminauhana sen, miten edellinen leiri on mennyt ja mitä siellä on tehty, Rantala sanoo.

Leirin aikana helminauha pysyy Miko Rantalan ranteessa. Helmiä käytetään muun muassa niiden teemoihin liittyvissä opetustilanteissa sekä iltahartauksissa, joissa luetaan kaikuna isosen tai riparilaisen valitsema johonkin helmeen liittyvä rukous.

Tarttuessaan rukoushelmiin isosena toimiva Miko Rantala pääsee heti hyvään leirifiilikseen.

Tarttuessaan rukoushelmiin isosena toimiva Miko Rantala pääsee heti hyvään leirifiilikseen.

Usein nuoret valitsevat yhteiseen rukoukseen yön helmen, autiomaan helmen tai toisen kahdesta rakkauden helmestä. Moni kokee läheiseksi myös luomakunnan helmen rukouksen, joka puhuu ekologisesta vastuusta.

– Saan helmistä tosi paljon hyvää energiaa. Jos vaikka päivä on ollut raskas, ajattelen, että huomenna on uusi päivä, jolloin teemme kaikkea siistiä.

Asioiden hypistelemisestä pitävälle Nea Lindille rukoushelmien askartelu ja käyttö rippileirillä tuntui mukavalta.

Lind kertoo, että helmien sormeilu vähensi levottomuutta ja auttoi häntä pysymään paikoillaan. Rukoushelmien käyttö iltahartaudessa rauhoitti mielen päivän lopuksi.

Helmet olivat mukana myös riparin viimeisessä iltahetkessä. Rukoushelmien läpi käyminen yhdessä kokosi yhteen sen, mitä ripari merkitsi. Tilanne oli Lindille erityisen haikea.

– Siinä ympyrä sulkeutui konkreettisesti. Tajusin, että nyt tämä loppuu, enkä enää koskaan koe samaa uudestaan. Pidin riparista tosi paljon, enkä olisi halunnut lähteä sieltä, hän sanoo.

Riparista lähtien rukoushelmet ovat kulkeneet Nea Lindin laukun pohjalla. Niiden hypistely palauttaa yhteyden riparilla koettuun hyvään oloon. Lind mainitsee esimerkkinä pääsykoetilanteen, jossa helmet auttoivat häntä pääsemään jännittämisen yli.

– Helmien avulla pystyin rauhoittumaan siinä hetkessä. Yleensä tartun ensin kahteen punaiseen helmeen. Niiden hypistely tuo takaisin sen turvallisen ja hyvän fiiliksen, jonka koin riparillani.

Näin Hakunilan seurakunnan ripareilla käytetään Martin Lönnebon rukoushelmiä. Aloita kullanvärisestä Jumala-helmestä ja etene vastapäivään. 1. Jumala-helmi ”Sinä olet ääretön. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo.” 2. Hiljaisuuden helmet (soikeat helmet) ”Ota yksinäisyyteni. Olen sinun.” 3. Minä-helmi ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” 4. Kasteen helmi ”Kasteessa ristinmerkkinä piirsit minuun sanasi: Sinä olet minun. En koskaan hylkää sinua.” 5. Autiomaan helmi ”Teen väärin ja satutan muita. En jaksa yksin, kaipaan rakkautta. Armahda minua.” 6. Pyhän huolettomuuden helmi ”Sinä tiedät, mitä tarvitsen. Varjele minut huolehtimasta.” 7. Rakkauden 1. helmi (Jumalan rakkaus) ”Ruoki minua rakkaudella, Jumala.” 8. Rakkauden 2. helmi (lähimmäisenrakkaus) ”Niin kuin sinä lohdutat anna minun lohduttaa. Niin kuin sinä rakastat, anna minun rakastaa.” 9. Luomakunnan helmi ”Sinä, Herra, loit maailman, kasvit, eläimet ja ihmiset. Opeta meitä arvostamaan ja suojelemaan luomakuntaasi.” 10. Salaisuuden helmet ”Sinä näet salaisuuteni, Jumala. Tee minusta rohkea. Lohduta minua.” 11. Yön helmi ”Kun yön pelot tulevat, enkelisi vartioivat minua pimeässä.” 12. Ylösnousemuksen helmi ”Sinä muutat suruni iloksi.”

Näin Hakunilan seurakunnan ripareilla käytetään Martin Lönnebon rukoushelmiä. Aloita kullanvärisestä Jumala-helmestä ja etene vastapäivään. 1. Jumala-helmi ”Sinä olet ääretön. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo.” 2. Hiljaisuuden helmet (soikeat helmet) ”Ota yksinäisyyteni. Olen sinun.” 3. Minä-helmi ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” 4. Kasteen helmi ”Kasteessa ristinmerkkinä piirsit minuun sanasi: Sinä olet minun. En koskaan hylkää sinua.” 5. Autiomaan helmi ”Teen väärin ja satutan muita. En jaksa yksin, kaipaan rakkautta. Armahda minua.” 6. Pyhän huolettomuuden helmi ”Sinä tiedät, mitä tarvitsen. Varjele minut huolehtimasta.” 7. Rakkauden 1. helmi (Jumalan rakkaus) ”Ruoki minua rakkaudella, Jumala.” 8. Rakkauden 2. helmi (lähimmäisenrakkaus) ”Niin kuin sinä lohdutat anna minun lohduttaa. Niin kuin sinä rakastat, anna minun rakastaa.” 9. Luomakunnan helmi ”Sinä, Herra, loit maailman, kasvit, eläimet ja ihmiset. Opeta meitä arvostamaan ja suojelemaan luomakuntaasi.” 10. Salaisuuden helmet ”Sinä näet salaisuuteni, Jumala. Tee minusta rohkea. Lohduta minua.” 11. Yön helmi ”Kun yön pelot tulevat, enkelisi vartioivat minua pimeässä.” 12. Ylösnousemuksen helmi ”Sinä muutat suruni iloksi.”

Toista video

Tiina Kristoffersson aloittaa arkipäivänsä rukoilemalla, että luonto välttyisi ihmisen aiheuttamalta katastrofilta.

Tiina Kristoffersson aloittaa arkipäivänsä rukoilemalla, että luonto välttyisi ihmisen aiheuttamalta katastrofilta.

Arkiaamu alkaa rukouksella luonnon puolesta

Viisi suurta puuhelmeä ja 29 pienempää kulkee vuorollaan Tiina Kristofferssonin sormien välistä, kun KOM-teatterissa työskentelevä Kristoffersson kävelee päivittäisen työmatkansa Töölöstä Ullanlinnaan.

Kristoffersson tilasi ensimmäiset rukoushelmensä Yhdysvalloista viisi vuotta sitten. Kaunis esine, hän ajatteli, mutta helmillä pitäisi myös tehdä jotain, jotta niillä olisi merkitystä.

Seuraava vaihe alkoi syksyisellä junamatkalla, jonka aikana Kristoffersson pohti elämäänsä. Saman vuoden aikana hän oli syventänyt suhdettaan kristinuskoon osallistumalla jumalanpalveluksiin ja lukemalla kristillistä mystiikkaa ja teologiaa käsitteleviä kirjoja.

– Jumala, mitä haluat minun tekevän? Kristoffersson kysyi mielessään.

Kuin vastauksena hänen mieleensä tuli selkeä ajatus: rukoile toisten ihmisten puolesta. Kristoffersson ajatteli olevansa täysin väärä valinta esirukoilijan tehtävään. Eihän hän edes pitänyt ihmisistä.

Kokemus rukousvastauksesta oli kuitenkin niin vahva, että hän ei halunnut ohittaa sitä vain tyypillisenä ”sisäisenä puheluna”.

Kristoffersson teki rukoushelmistä oman versionsa, jossa kolme suurta helmeä on varattu esirukoukselle. Rukouspolku hahmottui luterilaisen messun rukouksista, jotka hän kokee itselleen läheisiksi.

– Siitä lähtien olen pitänyt messun liturgiaa mukanani tarrautumalla päivittäin rukousnauhoihin, Kristoffersson sanoo.

Kävelymatka kotoa Kristofferssonin työpaikalle kestää noin 20 minuuttia. Sinä aikana hän ehtii käydä läpi jokaiseen helmeen liittyvän rukouksen. Rukous alkaa rististä ja päättyy ristiin.

Kymmenen tai viidentoista minuutin varaaminen rukoukselle ei kuulosta paljolta, mutta Kristofferssonin mukaan sitoutuminen päivittäiseen rukoukseen on voimakas sisäisen muutoksen lähde.

– Rukoushelmien käyttäminen on toimintaa, joka tähtää sydämen muutokseen. Voimme muuttaa itseämme tiettyyn pisteeseen saakka tietoa lisäämällä ja valistuksella, mutta suurissa kysymyksissä, joissa muutoksen tarve koskee koko identiteettiämme, pelkät järkiperusteet eivät riitä.

Viimeisen suuren helmen kohdalla Tiina Kristoffersson rukoilee luomakunnan puolesta. Hän pyytää, että ihmiset pystyisivät vastaanottamaan tieteentekijöiden viestin luonnon pelastamisen vaatimasta elintapojen muuttumisesta.

Kristoffersson pitää tärkeänä sitä, että kristitty kääntyy ulospäin itsestään ja vaikuttaa yhteiskunnassa tavalla tai toisella. Ilman sitä hengellisyys jää vain itsen etsimisen ja parantelemisen projektiksi.

Rukoillessaan luonnon puolesta Kristoffersson tuntee, että hänen aikaisempi luottamuksensa luonnon varjeltumiseen vakavalta katastrofilta on alkanut pettää. Hän kamppailee sisäistä toivottomuutta vastaan hyräilemällä virttä Herraa hyvää kiittäkää.

– Päivittäisen rukouksen hedelmät eivät ole vain iloa, onnea ja autuutta. Sisäinen herääminen voi aiheuttaa myös suurta surua ja sisäistä tuskaa, hän sanoo.


Tiina Kristoffersson näyttää videolla kuinka rukousnauhameditaatio etenee:

Toista video


Kuvaa klikkailemalla voit tutustua siihen, kuinka ruusukkorukousnauhan avulla rukoillaan:

 

"

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi