Ruokaa, rukousta kolmella kielellä ja afrikkalaisia rytmejä – Suomen sudanilaiset kristityt juhlivat joulua Rekolan kirkossa Vantaalla
Zenab Musa (vasemmalla) ja Saara Maliat (keskellä) innostivat ystävänsä kanssa muitakin laulamaan.

Zenab Musa (vasemmalla) ja Saara Maliat (keskellä) innostivat ystävänsä kanssa muitakin laulamaan.

Ruokaa, rukousta kolmella kielellä ja afrikkalaisia rytmejä – Suomen sudanilaiset kristityt juhlivat joulua Rekolan kirkossa Vantaalla

Monet Suomessa asuvat sudanilaiset kristityt ovat löytäneet kotikirkokseen luterilaisen kirkon. Myös oma yhteisö on tärkeä ja se, että lapset oppivat rukoilemaan omalla kielellään.

Tapaninpäivänä vantaalaisessa Rekolan seurakunnassa vietettiin hieman erilaista messua. Siinä nimittäin käytettiin kolmea kieltä eli suomea, englantia ja arabiaa. Messun toimittivat kirkkoherra Laura Maria Latikka ja siinä saarnasi Tampereelta tullut anglikaanipappi Amos Manga. Osallistujat olivat kaikki sudanilaisia.

Kaikki eivät olleet vielä paikalla, kun messu alkoi puoli tuntia myöhässä. Mitä pidemmälle ehdittiin, sen enemmän ihmisiä tuli. Kun messu loppui, puheet ja laulu jatkuivat vielä pitkään.

Malish Festo Badi ja Marial Kongor kuorivat perunoita juhla-ateriaa varten.

Malish Festo Badi ja Marial Kongor kuorivat perunoita juhla-ateriaa varten.

Äiti puhuu lapsille arabiaa, lapset vastaavat suomeksi

Messussa laulettiin Jouluyö, juhlayö. Enemmän kuin se, ja suomalaiseen liturgiaan kuuluvat hartaat elementit, osallistujia innostivat rummun säestämät afrikkalaiset laulut. Niitä laulettiin arabiaksi ja osin englanniksi suoraan sydämestä.

– Äsken lauloimme siitä, että olemme täällä maailmassa, joka on pimeä. Kun Jumala syntyy seimeen, valo tulee maailmaan. Jumala antaa meille ilon ja siunaa meitä, sillä hän on hyvä. Ihmisen ei ole hyvä olla ilman Jumalaa, kertoo Suomen sudanilainen Saara Maliat arabiaksi lauletun laulun sanomasta.

Maliat on kuusilapsisen perheen äiti Helsingin Puistolasta. Hän on asunut Suomessa vuodesta 2004. Sudanista hän pakeni neljävuotiaana Egyptiin, josta hän tuli monien muiden sudanilaisten kanssa kiintiöpakolaisena Suomeen. Kotimaassa Etelä-Sudanissa asuviin sukulaisiin hän pitää yhteyttä sähköpostilla ja puhelimella.

– Viimeksi eilen toivotin veljille ja sisarille Jubaan hyvää joulua, Maliat kertoo.

Hänen äidinkielensä on dinka, ja sudanilaisten yleinen yhteinen kieli arabia. Sitä hän puhuu lapsilleen kotona. Nämä vastaavat äidille suomeksi. Jouluun kuuluu suomalaiseen tapaan kinkku ja riisipuuro – tosin jälkimmäinen sudanilaisittain valmistettuna.

Maliat ja toistasataa muuta sudanilaista osallistuivat tapaninpäivänä Rekolan kirkossa pidettyyn Suomen sudanilaisten kristittyjen joulujuhlaan. Väkeä tuli monesta kaupungista, vaikka ei yhtä paljon kuin viime vuonna vastaavaan juhlaan Mikkeliin. Juhla pidetään joka vuosi eri paikkakunnilla. Nyt oli Vantaan vuoro isännöidä.

Nuoria kiinnostivat tietenkin kännykät.

Nuoria kiinnostivat tietenkin kännykät.

Usko auttoi sotaan joutunutta lasta

Kaikista Suomeen viime vuosina tulleista maahanmuuttajaryhmistä sudanilaiset kristityt ovat löytäneet harvinaisen hyvin tiensä luterilaiseen kirkkoon. Uudenmaan kristittyjä sudanilaisia yhdistävän Cush Christian Fellowshipin puheenjohtaja Daniel Aghot kertoo, että tähän on ainakin kaksi syytä.

– Ensinnäkin se, että luterilainen kirkko on aina valmis auttamaan ja tukemaan muista maista tulleita kristittyjä. Toiseksi siksi, että iso osa sudanilaisista kristityistä on taustaltaan anglikaaneja ja luterilaisuus on sitä lähellä, kuin sukulainen. Kotiutuminen luterilaiseen kirkkoon on ollut helppoa, Aghot sanoo.

Tänne tulleet ovat kaikki maahanmuuttajia ja pakolaisia, ei sillä ole väliä, mistä päin tulet.

– Daniel Aghot

Vantaalainen Aghot tuli Suomeen niin ikään vuonna 2004. Hänen elämäntarinaansa sisältyy niin pakolaisuus kuin aika lapsisotilaana. Sudanissa käytiin sisällissotaa pohjoisen ja etelän välillä ja perheetön Aghot otettiin pakolaisleiriltä kymmenenvuotiaana sotilaaksi.

– Olen nähnyt pienenä, kuinka ystäviäni ammuttiin ja ollut päiväkausia ilman vettä. Usko on ainoa asia, joka auttoi minua ja haluan pitää Jumalan lähellä sydäntäni. Haluan auttaa ihmisiä ja palvella omaa yhteisöäni. Minulla on tradenomin tutkinto ja olen tehnyt monenlaista työtä muun muassa yrittäjänä. Nyt työskentelen kunnossapitomiehenä.

Daniel Aghot on Uudenmaan sudanilaisten kristittyjen yhdistyksen puheenjohtaja. Hän joutui kymmenvuotiaana sotaan ja on kiitollinen Jumalalle ja kirkon ihmisille, jotka ovat häntä auttaneet.

Daniel Aghot on Uudenmaan sudanilaisten kristittyjen yhdistyksen puheenjohtaja. Hän joutui kymmenvuotiaana sotaan ja on kiitollinen Jumalalle ja kirkon ihmisille, jotka ovat häntä auttaneet.

Sota etelän ja pohjoisen välillä johtui monista syistä, kuten heimorajoista, kulttuurieroista, taloudesta, luonnonvaroista, politiikasta ja myös uskonnosta. Etelä-Sudanissa on enemmän kristittyjä ja animisteja, pohjoisessa muslimeja. Etelä-Sudanin itsenäistyttyä siellä on käyty vuosia sisällissotaa. Täällä Suomessa sudanilaiset haluavat pitää yhtä.

– Tänne tulleet ovat kaikki maahanmuuttajia ja pakolaisia, ei sillä ole väliä, mistä päin tulet. Meidän on helppo olla yhdessä, myös muslimien ja kristittyjen. Totta kai usko yhdistää, kuten vaikka tässä juhlassa, joka on kristittyjen juhla, Aghot sanoo.

Uudenmaan sudanilaisten oman yhdistyksen tavoite on pitää yhteyttä, opettaa lapsia tuntemaan juurensa ja luoda mahdollisuuksia rukoilla äidinkielellä.

– On tärkeää voida rukoilla niin kuin kotona opetettiin, Aghot sanoo.

Suomessa asuvista sudanilaisista yli puolet on kristittyjä, heitä lienee vähän yli tuhat. Tarkkaa määrää Aghot ei osaa sanoa, sillä täällä on syntynyt paljon lapsia. Heitä näkyi runsaasti myös eilisessä juhlassa, jossa erityisesti lapsia varten oli tehty makaronilaatikkoa. Muut kokiksi pyydetyn Kai Toivokaisen ja hänen apunaan toimineiden sudanilaisten naisten valmistamat ruuat olivat enemmän aikuisten makuun.

Pinaatti, sipulia, valkosipulia ja tomaattia sisältänyt vihreä kastike oli niin suosittua, että se loppui kesken. Myös lammas ja kana maistuivat.

Pinaatti, sipulia, valkosipulia ja tomaattia sisältänyt vihreä kastike oli niin suosittua, että se loppui kesken. Myös lammas ja kana maistuivat.

Juhlaa varten leivottiin 350 sämpylää

Vantaalla asuva Zenab Musa käytti ystävänsä Viola Jokin kanssa suuren osan joulupäivästä sämpylöihin. Niitä he leipoivat 350 kappaletta.

– Tämä on tärkeä kristittyjä yhdistävä tapaaminen. Meillä on myös omaa säännöllistä toimintaa. Joka sunnuntai on kirkko Asolan seurakuntatalolla. Sielläkin on messun jälkeen yhteinen ateria ennen kuin ihmiset lähtevät koteihinsa, Musa kertoo.

Kirkkoherra Laura Maria Latikan mukaan sudanilaiset ovat aktiivisia myös ystävämessussa, jota Rekolan, Korson ja Tikkurilan seurakunnat järjestävät yhteistyössä.

Kirkkoherra Laura Maria Latikan mukaan sudanilaiset ovat aktiivisesti mukana myös seurakunnan ystävämessussa.

Kirkkoherra Laura Maria Latikan mukaan sudanilaiset ovat aktiivisesti mukana myös seurakunnan ystävämessussa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi