Ruuskanen: Pitkästyminen auttaa olemaan läsnä ja tyytyväinen
Pitkästyminen mielletään huonoksi jutuksi, jopa lomalla. Entä jos se ei olekaan hyödytöntä?
Olen vielä yöpuvussa, syön aamiaista ja kello lähenee puoltapäivää, mummi ei koskaan herätä mua. Tepsuttelen hitaasti pihalle, mummi virkkaa puutarhakeinussa pelkät alusvaatteet päällä, kun on niin kuuma. ”Mä en keksi enää mitään tekemistä”, sanon naukuvalla äänellä. Mummi kohottaa katseensa ja sanoo silmät viirullaan ”No sehän on hyvä juttu se!”
Mummini, mindfulness-opettajani seiskytluvulla, osasi nauttia joutilaisuudesta ja laiskottelusta, johon ei ennen eläkkeellä oloa ollut mahdollisuutta. Mummi osasi myös nauttia lapsen lomailusta ja oleilusta. Mummin kanssa ei tarvinnut touhuta aamusta iltaan, sillä hänelle ei joutilaisuus ollut uhkaavaa tai laiskottelu epäsopivaa. Mummi kesti senkin, ettei lapsella aina ollut tekemistä.
Joku kumma siinä on, että pitkästyminen mielletään lomallakin negatiiviseksi. Kun pitkästyminen uhkaa näköpiiriämme, olemme työntämässä sitä kaikin voimin kauemmas. Tyhjä tila ja venyvä aika saavat meidän nopeasti ahtamaan lomapäiviimme kaikenlaista hyödyllisenä pitämäämme toimintaa. Olemme oppineet, että pitkästyminen on uhkaavaa, koska se on hyödytöntä olemista. Entä jos se ei olekaan?
Joutilaisuudessa ja pitkästymisessä on jotain uskaliasta.
Ennemmin kuin että yrittäisimme työntää pitkästymistä pois, meidän tulisi antautua ja pysähtyä tuohon tunteeseen. Ennemmin kuin että yrittäisimme täyttää tyhjän tilan tekemisellä ja touhulla, meidän tulisi pysähtyä kellumaan tuohon tahmeaan epämukavuuden tilaan. Pitkästymisen takana lymyää kyky olla läsnä ja tyytyväinen.
Joutilaisuudessa ja pitkästymisessä on jotain uskaliasta. Siinä menettää kontrollin, kun ei yritä enää hallita aikaa aktiivisesti toimimalla. Joutilaisuus on kuin asettuisi ajan päälle makaamaan. Se voi tuntua epämukavalta, mutta siihen tottuu kyllä. Lapsilla tuo ominaisuus, kyky elää hetkessä, on luonnostaan, mutta sitä pitää vaalia ja arvostaa. Jos lapsi sen sijaan oppisi sietämään pitkästymistä, se kasvattaisi hänen mielensä sitkeyttä. Se auttaa ymmärtämään, ettei epämukavasta saa aina mukavaa ja että odottaminen on arvo sinänsä.
Joskus sanotaan, ettei loma tunnu lomalta, ellei saa uusia elämyksiä ja vaihda maisemaa. Voi olla. Mutta elämyksien saamiseksi tai uusien maisemien katseluun ei aina tarvita matkustamista, paikallaan olo saattaa riittää oikein hyvin.
Makasin yöpuvussani ruohikolla, keskipäivän aurinko lämmitti selkää. Kuulin kuinka keinu narisi, kun mummi antoi jalalla vauhtia. Ehdin ajatella vaikka kuinka monta ajatusta ennen kuin kuulin mummin nousevan: ”Jaahas, jos sitten mentäisiin järveen”, sanoi hän, kun virkkuukoukku kävi liian kuumaksi.
Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruuskanen: Kun pesä tyhjenee, vanhemmankin pitää nauttia uudesta elämänvaiheesta
PuheenvuorotMuutoksiin kuuluu aina myös jostakin luopumista. Vaikka mieli tekisi, vanhemman ei pitäisi jakaa omia tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteita lapsensa kanssa.