null Ruuskanen: Tältä tuntuu perheneuvojasta kohdata sateenkaari-ihmisiä kirkossa

Puheenvuorot

Ruuskanen: Tältä tuntuu perheneuvojasta kohdata sateenkaari-ihmisiä kirkossa

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt hakeutuvat perheneuvontaan ihan samoista syistä kuin kuka tahansa.

Hyväksyvän katseen kantomatka on valtava. Se voi kantaa jopa vuosia läpi tuskaisten kokemusten ja vaikeiden aikojen.

Mutta vähintään yhtä pitkä kantomatka on katseella, joka ei hyväksy tai joka katsoo kerran ja toteaa ihmisen kertakaikkisesti vääränlaiseksi tai kelpaamattomaksi.  Useimmat meistä saavat osakseen kaikenlaisia katseita, mutta harva toistuvasti vain niitä, joiden alla ihminen punnitaan kelpaamattomaksi. Juuri sellaisella katseella osa ihmisistä karkotetaan ulos yhteisöstä, joka alun perin on tehty kannattelemaan ja kantamaan. Osa ihmisistä kohtaa kokonaisvaltaisen torjunnan juuri siellä, missä ihminen on luvattu ottaa vastaan rakkaudessa ja armossa, kokonaan turvassa.

Ne, jotka tulevat lähtökohtaisesti hyväksytyksi maailmassa sellaisina kuin ovat, kokevat joskus vaikeaksi tavoittaa sen, että joku toinen joutuu lähtökohtaisesti pelkäämään, ettei häntä kohdella tasaveroisesti ja oikeudenmukaisesti. Että hänessä on olemuksellisesti ja syvällisesti jotain sillä tavalla väärin, että hän joutuu altistumaan kerta toisensa jälkeen syrjinnälle.

Olen ymmärtänyt myös, miten raskasta on, ettei työyhteisössä voi koskaan puhua vapaasti omasta rakkauselämästään.

Olemme usein tavallista haavoittuvaisempia silloin, kun käännymme elämämme kanssa ammattiauttajan puoleen. Jo pelkkä avun piiriin hakeutuminen voi olla voimia vievä matka. Tarvitaan takuu siitä, että kun auttajan luo viimein pääsee, jo lähtökohtaisesti tulisi näkyväksi sellaisena kuin on ja siten hyväksytyksi.

Jos sateenkaaren alle mahtuvat ihmiset ovat jotain minulle opettaneet niin sen, ettei mikään aiheuta niin paljon kärsimystä kuin se, ettei tule hyväksytyksi tai rakastetuksi omana itsenään. Tai että joutuu elämään kaksoiselämää ja salaamaan arvokkaan osan itsestään jopa perheeltään tai sukulaisiltaan.

Olen ymmärtänyt myös, miten raskasta on, ettei työyhteisössä voi koskaan puhua vapaasti omasta rakkauselämästään. Siinä missä jotkut saavat jakaa ihan valtavasti, jonkun osa on vain vaieta omista tärkeistä asioista.

Yhtä lailla olen kokenut myös sen, että sateenkaaren alta tullaan perheneuvontaan ihan samoista syistä kuin muutenkin. Samalla tavalla ratkotaan ajankäytön ongelmia, kasvatukseen liittyviä asioita, surraan lapsettomuutta tai kannetaan syvää yksinäisyyden taakkaa.

Siksi on varmistettava, että tällä kertaa asiakas astuu turvalliseen huoneeseen, jonne hän ei ainoastaan mahdu omana itsenään vaan että hänet toivotetaan tervetulleeksi ja kiitetään, että saadaan toinen mahdollisuus.

Joskus keskusteluissa palataan myös niihin kohtaamisiin, joissa kirkko on näyttänyt kovat ja ankarat kasvonsa. Sitä arvokkaampaa on, että ihminen, joka on kokenut ovien sulkeutumisen, uskaltautuu hakeutumaan perheneuvontaan. Siksi on varmistettava, että tällä kertaa asiakas astuu turvalliseen huoneeseen, jonne hän ei ainoastaan mahdu omana itsenään vaan että hänet toivotetaan tervetulleeksi ja kiitetään, että saadaan toinen mahdollisuus.

Me emme aina korjaannu. Jotkut asiat pysyvät säröinä ja murtumina. Menneisyyden surut, hylätyksi tulemiset ja kelpaamattomuuden kokemukset jatkavat meissä elämää. Niiden korjaamiseen tarvitaan muutakin kuin yksi hyväksyvä katse. Mutta sekin voi olla alku.

Kirkosta löytyy huoneita, joissa jakaa yhtä lailla suuret surunsa kuin pakahduttavimmat onnen kokemuksensa. Huoneita, joissa tietää olevansa rakastettu.

Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.