Ruuskanen: Aivot tarvitsevat hetkiä, joista ei ole mitään hyötyä – ja se on loman tarkoitus
Lapsi osaa kuljeskella ilman suorittamista, ja juuri se ravitsee hänen mielikuvitustaan. Sama tepsii aikuiseen.
Katselen lasta, joka kulkee rantaviivaa pitkin. Välillä hän pysähtyy ja poimii maasta kepin, kävyn tai kiven. Hän katselee niitä hetken ja heittää sitten pois. Hän puhelee hiljaa itsekseen ja välillä lauleskelee. Kävellessään hän pyrähtelee ja pyörähtelee. Tämän kaiken hän tekee luonnostaan, kenenkään siihen kehottamatta.
Jos lapselta kysyttäisiin, mitä hän juuri äsken ajatteli, puheli tai näki, hän ei osaisi todennäköisesti vastata vaan hymyilisi salaperäisesti päätään pudistaen kuin sanoen: turha selittää, kun et sinä kuitenkaan ymmärtäisi…
Millainen aikuinen hänestä mahtaa tulla? Osaako hän vielä silloin kuljeskella ilman päämäärää, ei tehokkaasti, itseään kuunnellen, mitään suorittamatta tai mitään erityisesti tekemättä? Vai pystyykö hän samaan ainoastaan silloin, kun hän osallistuu jollain kurssilla harjoitukseen, jossa on ohjattu ”päämäärättömästi kuljeskelemaan puolen tunnin ajan, havainnoimaan luontoa, mutta olla kiinnittymättä mihinkään erityisesti”.
Tällainen leikki ravitsee lasta, vahvistaa hänen mielikuvitustaan ja lujittaa suhdetta itseen.
Mitä meille tapahtuu, kun kasvamme aikuisiksi? Miksi emme enää osaa vain kuljeskella, miksi ryhdymme tunkemaan itsemme ja ympäröivän maailman väliin tapoja, joilla siitäkin ajasta tulee suorittamista tai hyödyllistä? Miksi emme voi antaa itsemme vain olla?
Kuljeskelulla tarkoitan ylipäänsä sellaista aikaa, jolloin ihminen ei tee mitään erityistä mutta on silti aktiivinen. Niinä hetkinä ihminen ei ole itselleen tai kenelläkään hyödyksi, se on aikaa, jolloin ihminen ei saa näennäisesti mitään aikaiseksi eikä kehity paremmaksi.
Lasten kohdalla puhutaan vapaasta leikistä. Se on leikki, jonka lapsi itse keksii ja jota hän itse johtaa. Vapaan leikin säännöt eivät tule ulkoapäin. Tällainen leikki ravitsee lasta, vahvistaa hänen mielikuvitustaan ja lujittaa suhdetta itseen.
Jos vapaa leikki ravitsee lasta, niin tekee se sitä aikuisellekin. Se toimii samoin kuin syvä uni tai meditaatio. Se lepuuttaa aivojamme ja virkistää mieltä. Mutta millainen on aikuisen vapaa leikki, tavoitteeton hetki?
Sinun ei tarvitse raportoida sitä minnekään eikä saavuttaa tulosta.
Loma antaa aikuiselle mahdollisuuden pudottautua toisenlaiseen olemisen tilaan. Siinä missä lapsi tarvitsee yhden hetken irrottautuakseen itsestään, me tarvitsemme vähintään viikon tai mielellään kaksi. Lomalla me irrottaudumme siitä, miten rakennamme arkemme. Lomalla on mahdollisuus tehdä asiat toisin. Siksi meidän tulisi varjella itseämme niin, ettemme kesän tai loman alkaessa ryhdy touhuamaan ja rehkimään.
Vapaa kuljeskelu antaa aikuiselle saman vapauden kuin lapsellekin. Voit aloittaa ja lopettaa sen itse. Sinun ei tarvitse raportoida sitä minnekään eikä saavuttaa tulosta. Kuljeskellessasi voit unohtaa hiljalleen omat pyrkimyksesi ja sisäiset kaiken aikaa raksuttavat tekemättömien asioiden listat.
Ja kun joku kysyy, mihin olet menossa tai kenen kanssa puhut tai miksi pitelet linnunsulkaa kädessäsi, huomaat hymyileväsi salaperäisesti päätäsi pudistellen.
Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruuskanen: ”Kuin villieläin joutuisi takaisin häkkiin” – Jos töihin paluu puristaa, syy voi olla muualla kuin työssä
PuheenvuorotLomaltapaluun tuskaan soveltuu sama lääke kuin moneen elämän hankaluuteen.