Ruuskanen: Joskus on helpompaa ostaa keinutuoli kuin kohdata ikävä tunne
Kun joudumme yhtäkkiä mieliteon valtaan, kannattaa tarkistaa, mitä tarpeen takana piilee. Vastaus voi olla kaikkea muuta kuin se, mitä luulemme.
Aamuyöstä nainen heräsi ajatukseen, että hänen olisi hankittava itselleen keinutuoli. Sellainen tukeva korkeaselkäinen tuoli, joka keinuu hiljalleen, varsinkin jos antaa silloin tällöin jalalla vauhtia. Ajatus poltteli naista siinä määrin, että häneltä jäi aamiainen väliin, samoin kuin pukeutuminen päivävaatteisiin.
Ostohalu voimistui muutamassa tunnissa yhä voimakkaammaksi. Nettikaupat ja kirpputorit tarjosivat mahdollisuuksia upota tähän vimmaiseen tarpeeseen yhä syvemmälle. Olo muuttui yhä tuskaisammaksi, kun juuri sopivaa tuolia ei löytynyt. Naisesta tuntui kuin häntä olisi uhannut jokin katastrofi, jos hän ei onnistuisi hankkeessaan välittömästi.
Lopulta nainen joutui pitämään tauon. Samalla hänestä tuntui kuin hän olisi astunut ulos pyörteestä. Toiseen huoneeseen kävellessä polttava tunne alkoi hiipua. Tunnin päästä se, mikä oli juuri äsken tuntunut välttämättömältä, tuntui jo kaukaisemmalta. Mistä on kyse, kun yhtäkkiä tuntee tarvitsevansa jotain niin pakottavasti?
Mitä voimakkaampi äkillinen tarve hankkia jotain on, sen varmemmin alta löytyy jotain sellaista, jota ei voi ostaa.
Kun joudumme äkillisen tarpeen pyörteeseen, tulisi meidän tarkistaa, lymyääkö mielihalun takana jokin muu tarve, josta emme saa otetta. Usein tunne on epämieluisa, haavoittava tai suorastaan vaarallinen. Sivuutamme sen mielellämme. Mitä voimakkaampi äkillinen tarve hankkia jotain on, sen varmemmin alta löytyy jotain sellaista, jota ei voi ostaa. Rahalla ei saa ystävyyttä, anteeksiantoa tai sovintoa. Kaupasta ei löydy huonekaluja tai vaatteita, jotka poistavat syyllisyyttä, lievittävät yksinäisyyttä tai antavat läheisyyttä.
Oman mielen tutkiminen on kuin sinnikästä salapoliisityötä. On seurattava johtolankoja ja uskaltauduttava kurkistamaan yhä syvempiin mielikuviin ja motiiveihin. Miksi juuri keinutuoli? Mitä siitä tulee mieleen? Kuka tuolissa istuu mielikuvissasi? Yleensä mieli paljastaa salaisuuden, jonka on piilottanut jonnekin syvälle. ”Keinutuolin arvoitus” oli oikeastaan aika helppo tapaus. Keinutuoli edusti naiselle ystävää, jonka kanssa yhteys oli särkynyt. Keinutuoli oli ollut ystävän lapsuudenkodissa, ja siellä he olivat vuorotellen siinä istuneet ja keinuneet.
Hetken meillä on onnekas olo, koska olemme löytäneet juuri sen,
mitä etsimme.
Onneksi nainen ei ehtinyt sijoittaa rahojaan keinutuoliin. Se ei olisi nimittäin korjannut ongelmaa. Ikävä on sellainen tunne, jota ei voi ratkaista ostamalla tuolia. Joskus vain on monin kerroin helpompi ostaa tuoli kuin ottaa yhteyttä ystävään.
Toisinaan paikkailemme syvimpiä tarpeitamme ostamalla asioita, joita emme varsinaisesti tarvitse. Mieli tekee kepposet ja tarjoaa meille haaleaa korviketta. Hetken meillä on onnekas olo, koska olemme löytäneet juuri sen, mitä etsimme. Pian mieli tarjoaa meille seuraavan asian, joka meidän on pakko saada. Sitten seuraavan, kunnes tajuamme, ettei mikään tavara täytä tyhjyyttämme ja vastaa tarpeisiimme.
Aina tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Joskus ihmisen on ostettava tuoli. Sillä toisinaan on syytä istua ja keinua hiukan.
Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruuskanen: ”Kuin villieläin joutuisi takaisin häkkiin” – Jos töihin paluu puristaa, syy voi olla muualla kuin työssä
PuheenvuorotLomaltapaluun tuskaan soveltuu sama lääke kuin moneen elämän hankaluuteen.