null Sammalpossut viihtyvät kotonasi eivätkä tuhoudu millään – nyt niitä suurennetaan 3D-printterillä koristeeksi takanreunalle

Jokaisella itseään kunnioittavalla medialla täytyy olla juttu karhukaisista, joten tässä sitä ollaan. 3D-kuvassa jutun päähenkilö.

Jokaisella itseään kunnioittavalla medialla täytyy olla juttu karhukaisista, joten tässä sitä ollaan. 3D-kuvassa jutun päähenkilö.

Hyvä elämä

Sammalpossut viihtyvät kotonasi eivätkä tuhoudu millään – nyt niitä suurennetaan 3D-printterillä koristeeksi takanreunalle

Karhukainen, hellittelynimeltään sammalpossu, on hämmentävä eliö, joka kurkottaa kohti ikuisuutta. Niitä tutkitaan myös Suomessa.

”Miniatyyrikarhu.” Siten saksalainen pappi J. Goeze niitä luonnehti löytäessään ne vuonna 1773. Mutta karhukaiset olivat kulkeneet täällä jo satoja miljoonia vuosia. Ne ovat selvinneet kaikista viidestä massasukupuutosta, ja selviävät seuraavistakin. Parhaillaan maapallolla vieraileva Homo sapiens on alkanut viime vuosina fanittaa näitä mikroskooppisia selviytyjiä.

Karhukaisilla (Tardigrada, engl. water bear) on kieltämättä hyvä valttikortti elämän pelissä: tuhoutumattomuus. Karhukainen voi mennä jopa vuosiksi lepotilaan, kryptobioosiksi kutsuttuun äärimmäiseen horrokseen, jonka aikana se on selvinnyt esimerkiksi kuumentamisesta 151 asteeseen ja jäädyttämisestä päiväkausiksi miinus 200 asteeseen. Kun peräti 30 vuotta jäädytettynä olleet karhukaiset sulatettiin, heräsi yksi henkiin ja lisääntyi.

Lepotilassa karhukainen ottaa vastaan röntgensäteilyä tuhatkertaisesti sen annoksen, joka tappaa ihmisen. 1200 ilmakehän paineessa karhukaiset eivät ole moksiskaan. Tyhjiökään ei ole niille kovin iso ongelma – avaruuteen lähetetyistä karhukaisista suurin osa selvisi hengissä kymmenen päivän matkasta ja alkoi reissun jälkeen lisääntyä. Tällä hetkellä pari tuhatta karhukaista vierailee Kuussa, kiitos israelilaisen luotaimen.

Internet rakastaa karhukaistarinaa

Sitkeistä, pienen karhun näköisistä karhukaisista on kasvanut viime vuosina nettihitti. On karhukaisblogeja, -videoita, -someryhmiä ja -postauksia, joissa pieniä sankareita ihastellaan. On karhukaispehmoleluja ja -tatuointeja. 3D-printterit suoltavat karhukaissuurennoksia takanreunuksille. Karhukainen patsastelee taideteoksissa, populaarikulttuurissa ja lasten tiedeleireillä. Jopa sitä on arvuuteltu, kumpi on maapallon kestävin otus, karhukainen vai Rolling Stonesin kitaristi Keith Richards.

 

 

 

 

 

Kuvaava on myös otuksen suomenkielinen nimi, joka on muodostettu ‑kAinen-johtimella, jolla osoitetaan suhtautumista tai tunnetta puheena olevaa asiaaa kohtaan (vrt. lapsukainen, neitokainen, keijukainen). Hellittelyä osoittavat myös lempinimet sammalpossu ja vesikarhu.

– Kun selviää avaruudessa ja näyttääkin vähän avaruusoliolta, saa yleisön mielikuvituksen puolelleen. Karhukaisilla on myös karismaattinen ulkonäkö ja merkittäviä saavutuksia kestävyyden saralla, arvioi evoluutiobiologi Sara Calhim karhukaismanian syitä.

Calhim on Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori, joka tutki aiemmin laululintujen lisääntymisevoluutiota. Eräänä päivänä hän törmäsi kirjassa kuvaan karhukaisen oudosta siittiöstä, ja tutkimusaiheen vaihto oli sinetöity. Tällainen vaikutus karhukaisilla tuntuu olevan.

Sara Calhim vahvistaa väitteet joidenkin karhukaisten kyvyistä. Eri karhukaislajeja on yli tuhat.

– Lepotilassa jotkin lajit ovat käytännössä tuhoutumattomia. Mutta ne eivät voi olla lepotilassa ikuisesti, vaan tarvitsevat kosteutta ravinnokseen ja lisääntyäkseen.

Lepotilassa ilman vettä karhukainen voi viettää kuitenkin useita vuosia, jotkut lajit ehkä jopa kymmenen vuotta. Kuuhun ei kuitenkaan voi syntyä pysyvää karhukaispopulaatiota, koska alueella, johon karhukaiset tippuivat, ei ole vettä.

Karhukaiset ovat kotonasi, työpaikallasi ja kesämökilläsi

Miksi karhukaiset ovat olemassa?

– Kuten muutkin mikrokokoiset selkärangattomat, esimerkiksi plankton, karhukaiset ovat ison ravintoketjun pohjalla. Niitä löytyy joka puolelta maapalloa, Calhim kertoo.

Karhukaisia on löydetty valtameren pohjasta ja Himalajan huipulta. Jopa kuumista lähteistä ja ikijään alta. Autiomaista, Antarktikselta ja ilmakehästä kilometrien korkeudesta. Niitä löytyy talosta ja puutarhasta. Ne ovat ruokaa, jota on kätevästi kaikkialla.

Kaikkein eniten niitä on jäkälissä, sammaleissa ja soilla.

– Lähiympäristöstä löydät parhaiten karhukaisia sammalista, jotka ovat kiven tai puunrungon päällä, Calhim vinkkaa.

Täysikasvuiset sammalpossut ovat tyypillisesti puolen millimetrin mittaisia, joten paljaalla silmällä ei karhumaisia piirteitä pääse tutkimaan.

Sara Calhim johtaa tutkimushanketta, jossa tutkitaan karhukaisten lisääntymistä.

– Niiden lisääntymisbiologia on valtavan monipuolista, emmekä vielä tiedä miksi. Kaikki lajit lisääntyvät munimalla, mutta jotkut lajit lisääntyvät neitseellisesti, jotkut ovat hermafrodiitteja (sama yksilö tuottaa sekä siittiön että munasolun) ja joillain on sekä uroksia että naaraita, hän kuvailee.

Tutkimusryhmä yrittää ymmärtää muun muassa sitä, kuinka karhukaiset löytävät ja valitsevat kumppaninsa. Kun tästä jotain selviää, voimme olla varmoja, että tieteellisen tiedon karttumisen lisäksi internetin maallikkofanien söpöily eliön ympärillä sen kuin yltyy.

Lisää karhukaisista:

  • Tilaa karhukaisia koskeva uutiskirje
  • The International Society of Tardigrade Hunters kertoo videolla, kuinka löydät karhukaisia
  • Twitterissä karhukaismateriaalia esim. aihetunnisteella #TardigradeTuesday
  • Instagramissa karhukaismateriaalia aihetunnisteella #tardigrade
  • Muuan Mies -yhtyeen musiikkivideo Karhukaiset


Lähteenä käytetty: Tieteen kuvalehti, Helsingin Sanomat, Wikipedia, Yle, Livescience

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.