Amerikkalaisen uutistoimittajan luova kielenkäyttö synnytti mielikuvan lentävistä lautasista.
Moni suomalainen uskoo, että maahan on tehty vierailuja ulkoavaruudesta – ufokontaktiliike ja kristillinen ufologia ovat kuitenkin pienen piirin juttuja
Kesäkuussa 1947 amerikkalainen uutinen lentävästä lautasesta synnytti ufohavaintojen aallon. Jo samana kesänä kaksi miestä näki ufon Helsingin taivaalla.
Huhtikuun lopulla Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi kolme lyhyttä videota, joissa näkyy tunnistamattomia lentäviä kohteita. Hävittäjälentäjien kuvaamat videot ovat kiertäneet netissä jo aiemmin, mutta nyt Pentagon vahvisti ne virallisesti aidoiksi (Helsingin Sanomat 28.4.).
Lentävien lautasten historia alkoi 24. kesäkuuta 1947, kun yhdysvaltalainen apulaisseriffi ja pelastuslentäjä Kenneth Arnold näki taivaalla yhdeksän outoa kohdetta. Arnold vertasi niiden liikkumista vedenpintaan viskattuun teevatiin. Tapauksesta kertoneessa lehtijutussa kohteiden liikettä kuvannut ilmaus kääntyi niiden muodon kuvaukseksi, vaikka Arnold itse kuvasi näkemiään kohteita sirppimäisiksi.
Uutinen ”lentävistä lautasista” levisi nopeasti ja synnytti uusien havaintojen aallon. Heinäkuun puolivälissä kaksi miestä näki lentävän lautasen Helsingin taivaalla.
1950-luvulla ufohavainnot täydentyivät kertomuksilla humanoideista, joita nähtiin maastoon laskeutuneiden alusten läheisyydessä. Modernia ufoaikaa edeltäneen vuosisadan aikana taivaalla nähtiin mystisiä ilmalaivoja, kummituslentokoneita ja aaveraketteja.
Suomalainen ufousko on kevyttä pohdintaa
Huhtikuussa ilmestynyt tietokirja Arvoituksia avaruudesta – näkökulmia ufouskomuksiin tarkastelee ufohavaintoja, ufokulttuuria ja osittain myös virallista ufotutkimusta modernina kansanomaisena uskonnollisuutena. Kirjan ovat toimittaneet uskontotieteilijät Jaakko Närvä ja Jussi Sohlberg.
Tiedebarometrin (2019) mukaan suomalaisista 17 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa, että maahan on tehty vierailuja ulkoavaruudesta. Vuonna 2007 tehdyssä Kirkkomonitor-tutkimuksessa useampi kuin kaksi kolmesta suomalaisesta piti ufohavaintoja todellisina tai mahdollisina vieraan sivilisaation vierailuina.
Kyse ei kuitenkaan ole elämälle suuntaa antavasta ufouskovaisuudesta vaan kevyemmästä ja tilannekohtaisesta pohdinnasta. Ufohavaintoihin liittyvä alakulttuuri on tärkeä vain pienelle osalle suomalaisista.
Vaikutteita teosofiasta ja tieteiselokuvista
Humanoidien ympärille kehittyneiden ufokontakti- ja ufosieppausliikkeiden kertomuksissa humanoidit kommunikoivat ihmisen kanssa esimerkiksi viittoilemalla tai telepatian avulla.
Ufokontaktiliike ja ufosieppausliike ammentavat vaikutteita teosofiasta, kansanuskonnollista perinteistä ja new age -henkisyydestä. Populaarikulttuuriakaan ei ole unohdettu: 1980-luvulla humanoidien ulkonäöksi vakiintui harmaa kapea keho, iso päärynämäinen pää ja suuret mustat silmät. Piirteet ovat tuttuja Steven Spielbergin tieteiselokuvasta Kolmannen asteen yhteys.
Kristillinen ufologia sijoittaa ufoilmiöt kristilliseen tulkintaan ja antaa niille roolin hyvän ja pahan taistelussa.
Jussi Sohlbergin mukaan ufokontaktiliike onkin osa laajempaa esoteerisesti painottunutta new age -kenttää.
– Jo 1950-luvulla Yhdysvalloissa syntyi ufouskonnollisia ryhmiä, joita voi pitää eräänlaisina new age -henkisyyden edeltäjinä. Ufokontaktihenkilöt painottivat uuden henkisen aikakauden tuloa, apokalyptisia uskomuksia, henkistä kehitystä ja pelastusta.
Uskomukset vaikuttavat ufohavaintoon
Uskontotieteellä on sanottavaa myös ufohavaintojen syntymisestä. Tunnettujen ilmiöiden virhetulkintoihin perustuvissa havainnoissa kohteen ufomaisuus selittyy huonoilla havainto-olosuhteilla kuten pimeällä ajankohdalla ja pitkällä havaintoetäisyydellä. Kohteiden tunnistamista vaikeuttaa myös tiedon puute siitä, mitä kaikkea taivaalla voi näkyä.
Valtaosa ufokokemuksista kuuluu Jaakko Närvän mukaan virhetulkintoihin. Kyse ei siis ole mielisairauden oireista tai tosista ufohavainnoista. Havaintotilanteeseen vaikuttaa myös ufon käsitteen ja ufouskomusten psykologinen vetovoima.
– Ufohavainnot vertautuvat selvästi aikaisempiin kansanuskonnollisiin kokemuskertomuksiin, kuten keijukokemuksiin, joissa esiintyi kuvauksia ihmisten ja yli-inhimillisten olentojen välisistä kohtaamisista. Vuosikymmeniä jatkunut ufokulttuuri kokonaisuudessaan antaa mallia tulkintoihin, Närvä sanoo.
Sohlbergilla ei ole omaa kokemusta ufohavainnoista. Närvä kertoo nähneensä ufon kaltaisen kohteen Helsingin taivaalla keväällä 1997. Amerikkalaisten hävittäjälentäjien kuvaamille ilmiöille ei ole löytynyt virallista selitystä.
Ufokulttuuriin liittyvää sanastoa
Skeptinen ufotutkimus pitää ajatusta ufoista mahdottomana tai erittäin epäuskottavana ja etsii ufohavainnoille tavanomaisia selityksiä.
Maltillinen ufologia pyrkii noudattamaan tieteellistä lähestymistapaa ja erottelemaan kiinnostavat ufohavainnot mielikuvitusaineistosta. Ufohavainnot otetaan vakavasti vähintäänkin mahdollisesti todellisina ilmiöinä.
Ufokohtaamisiksi kutsutaan ufokokemuksia, joihin liittyy vuorovaikutusta havainnoitsijan ja kohteen välillä. Tunnistamaton lentävä kohde näyttää esimerkiksi seuraavan autoilevaa silminnäkijää tai aiheuttavan teknisiä häiriöitä.
Ufokontaktit ovat kokijalleen vapaaehtoisia ja toivottuja kohtaamisia humanoidien kanssa, kun taas ufosieppausliikkeen kertomuksissa kohtaaminen tai vierailu humanoidien aluksessa ei ole tahdonalainen.
MIB (”men in black”) on ufoihin liittyvissä salaliittoteorioissa esiintyvä hahmo, joka yrittää vaientaa ufojen arvoituksia urkkivat aktivistit. MIB voi olla Yhdysvaltojen hallituksen agentti tai ihmiseksi naamioitunut avaruusolento.
Muodista poistunut muinaiset astronautit -teoria etsii Raamatusta ja muista uskontojen pyhistä teksteistä, myyteistä, legendoista ja arkeologisesta taiteesta todisteita avaruussivilisaation vierailuista. Vierailijoiden uskotaan vaikuttaneen ihmiskunnan historiaan tai jopa luoneen ihmisen.
Kristillinen ufologia sijoittaa ufoilmiöt kristilliseen tulkintaan ja antaa niille roolin hyvän ja pahan taistelussa. Herätyskristillisissä tulkinnoissa ufoilmiöt on usein otettu sillä tavalla todesta, että niiden taustalla on ajateltu olevan todellisia ilmiötä tai entiteettejä. Nämä tulkitaan yleensä demonisiksi voimiksi. Ufoilmiöitä on pidetty myös yleisemmin lopun aikojen merkkinä.
Lähde: Arvoituksia avaruudesta. Näkökulmia ufouskomuksiin (Gaudeamus 2020). Toimittaneet Jaakko Närvä ja Jussi Sohlberg.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Paholainen, Horna ja ylijumala Ukko – taivas on täynnä myytteihin ja uskontoihin viittaavia nimiä
Hyvä elämäToisin kuin moni ajattelee, Jumalaa teleskoopin avulla etsivä ei joudu pettymään.
