Samuli Mänttäri tuntee korsolaisen kulinarismin – jälkiruuilla ei Korsossa turhia hienostella
Korsolainen jälkiruoka -kirjaa tehdessään Samuli Mänttäri vieraili parissakymmenessä korsolaiskodissa.
Jos miettii ruokakulttuuristaan tunnettuja alueita maailmassa, Korso ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen. Tai ehkä jollekin pian tuleekin, kiitos vantaalaisen Samuli Mänttärin. Vuonna 2015 hän teki Korsolainen kotiruoka -kirjan, ja nyt se on saanut jatkoa, Korsolainen jälkiruoka -kirjan (Rautareiska 2018).
Idea jälkiruokakirjasta alkoi muhia Mänttärin mielessä jo edellistä kirjaa tehdessä, sillä silloin hän päätti rajata jälkkäriohjeet pois.
Osa kirjan resepteistä on Mänttärin omia, osa tavallisten korsolaisten. Mänttäri otti yhteyttä tuttuihin ja tutuntuttuihin ja kävi kameran kanssa kokkaamassa parinkymmenen korsolaisten kotona. Reseptin antaneille Mänttäri antoi vapaat kädet.
– En rajoittanut sitä mitenkään, millaisia reseptejä tulee, paitsi silloin jos tarjottiin jotakin sellaista, jota joku muukin halusi tehdä. Esimerkiksi mustikkapiirakkaohjetta tarjottiin useamman kerran.
Tätä vapautta korsolaiset hyödynsivät siten, että mukaan tuli myös muutama jälkkärijuoma.
– Niin, kuka on sanonut, että jälkiruoan pitää olla syötävä? Mänttäri kysyy.
Korsolainen ruokakulttuuri oli aika vaihtelevaa. Myös hyvin kakkupainotteista.
Korsossa ei hifistellä
Korsolaisia ei ollut vaikea saada mukaan kirjaan tekoon. He kertoivat myös mielellään tarinoita jälkiruokien takaa. Suurimmalla osalla oli resepti kirjoitettuna, mutta jotkut olivat tehneet jälkkäriä aina vain "näppituntumalla", joten ohjeita kirjoitettiin ylös ihan kirjaa varten.
– Korsolainen ruokakulttuuri oli aika vaihtelevaa. Myös hyvin kakkupainotteista. Se yllätti minutkin, Samuli Mänttäri luonnehtii.
Kun Mänttäriltä kysyy, jäikö jokin jälkiruoka erityisesti mieleen, hän miettii ensin hetken ja mainitsee sitten yhden hyvin perinteisen suomalaisen jälkiruoan, Margit Valtosen valmistaman mustikkakukon.
Korsolainen jälkiruoka -kirjan ohjeet ovat sellaisia, että raaka-aineita löytyy korsolaisista ruokakaupoista. Joillakin oli myös muutamia raaka-aineita omasta takaa, esimerkiksi omenoita. Monet ohjeet ovat myös hyvin mutkattomia, sillä Korsossa ei ole tapana hifistellä. Helpoimmasta päästä on Mänttärin oma jälkiruokaohje, kovat lakut. Se kysyy lähinnä aikaa ja kärsivällisyyttä.
– Tämä ohje tulee äidiltäni. Laitetaan pussillinen lakuja puulaatikkoon ja puukaappiin niin, että ne kuivuvat. Jos tammikuussa laittaa, ne ovat loppuvuodesta hyviä, Mänttäri kertoo.
Korsolaisuus ei ole asuinpaikasta kiinni
Ruokakirjojen teko on ollut Samuli Mänttärille harrastus ja muistutus juurista. Hän on alkuperäiseltä koulutukseltaan kokki, mutta työskentelee nykyään viittomakielen tulkkina. Välillä hän palaa vanhaan ammattiin muuallakin kuin kotona.
– Teen välillä vuoroja ekstraajana ravintola Kosmoksessa, etteivät taidot pääse unohtumaan.
Korsolaisen ruokakulttuurin esilläpitäjänä Mänttäri on sikäli erikoinen tapaus, että hän ei asu enää Korsossa vaan muutti joitakin vuosia sitten Tikkurilaan. Miten siinä niin kävi?
– No, olosuhteiden vuoksi. Poikani ovat Myyrmäessä koulussa ja kun Kehärata valmistui, Tikkurila oli heidän kulkemisensa kannalta parempi paikka. Mutta olen kyllä yhä henkinen korsolainen!
– Korsossa on kaikki tarpeellinen ja kaikki lähellä. On luontoa, elämää ja ihmisiä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuinka vantaalainen olet, näyttelijä Simo Routarinne? ”Vesitornin ja aseman välissä kaikki tuntevat toisensa”
Hyvä elämäTuulipuku- ja sauvakävely-vantaalaisuus on Simo Routarinteen mielestä merkki siitä, että täällä ollaan yhdessä.
