Jääkiekkojoukkueen "Pastorista" tuli kirkkoherra Korsoon – maanpäälliseen paratiisiin, jossa on myös käärmeitä
Korson keskustaan rakennetaan parhaillaan uusia kerrostaloja. Kirkkoherra Tuomas Antola on iloinen siitä, että aluetta kehitetään.

Korson keskustaan rakennetaan parhaillaan uusia kerrostaloja. Kirkkoherra Tuomas Antola on iloinen siitä, että aluetta kehitetään.

Jääkiekkojoukkueen "Pastorista" tuli kirkkoherra Korsoon – maanpäälliseen paratiisiin, jossa on myös käärmeitä

Korso-paita päälle ja kuva Facebookiin, mietti Tuomas Antola tultuaan valituksi kirkkoherraksi. Kuvan saama suosiokin osoitti, ettei Korso ole mitäänsanomaton paikka.

Korsolla on maine, niin hyvässä kuin pahassa. Siellä tunnetaan aitoa ja vahvaa kotiseutuylpeyttä, toimitaan yhdessä ja puhutaan kuningaskunnasta ja maanpäällisestä paratiisista. Toisaalta mieleen tulevat sosiaaliset ongelmat, levottomuus ja väkivalta, ne ovat paratiisin käärmeitä.

– Ainakin Korso herättää tunteita. Se ei ole mitäänsanomaton paikka, sanoo Korson uusi kirkkoherra Tuomas Antola, 35.

Tunteita Korso herätti Antolan kavereissakin, kun hän valintansa jälkeen puki ylleen Korso-paidan ja liitti kuvan Facebookiin.

– Tykkäyksiä tuli enemmän kuin koskaan, eli Korso tunnetaan, myhäilee Antola.

Hän on ollut Korsossa maaliskuun alusta, joten tutustuminen uuden seurakunnan alueeseen ja ihmisiin on vasta alussa. Jo työhaastatteluun tullessaan hän kuitenkin kierteli autolla alueella ja havaitsi, ettei ole vain yhtä Korsoa. On Korson keskusta, urbaani kylä. On Mikkola kerrostaloineen, ja on monia alueita, kuten Vierumäki, Nikinmäki ja Leppäkorpi, joissa suurin osa ihmisistä asuu pientaloissa.

Kirkkoa vastapäätä olevaan Lumo-keskukseen Antola aikoo tutustua mahdollisimman pian. Siellä ovat koulu, kirjasto ja urheiluhalli. Hieman kauempana sijaitseva jalkapallohalli herättää uteliaisuutta aikanaan jalkapalloammattilaisuudesta haaveilleessa papissa.

Korsossa papin kannattaa mennä baariin

Aseman seutu näyttää päiväsaikaan tavalliselta, mutta ilta- ja yöaikaan se muuttuu toisenlaiseksi, jopa pelottavaksi. Siellä Korson ikävämmät puolet tiivistyvät.

– Mietin, voisiko seurakunta yhdessä kaupungin kanssa tehdä asialle jotakin. Seurakunnan kuuluu mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, Antola sanoo.

Luottamuksen rakentaminen vie aikaa, joten voidaan hyvin jutella ensin vaikka säästä tai urheilusta. - Tuomas Antola

Keskusta-alueella on baaria ja kuppilaa vieri vieressä. Antolalle ne ovat paikkoja,joissa on hyvä pistäytyä liperit kaulassa ja papin paita päällä tapaamassa seurakuntalaisia. Hän tietää, että Korson seurakunta on järjestänyt baareissa muun muassa Kauneimpia joululauluja.

– Käyn mielelläni siellä juttelemassa ihmisten kanssa. Minusta on oleellista, ettei ihmisten luo mennä valmiiden vastausten kanssa, vaan kuunnellaan heidän elämänkysymyksiään. Luottamuksen rakentaminen vie aikaa, joten voidaan hyvin jutella ensin vaikka säästä tai urheilusta.

Graffiti näyttää suuntaa Ankkalammelle, korsolaisten puistoon. Tuomas Antola kertoo käyneensä Ankkarockissa.

Graffiti näyttää suuntaa Ankkalammelle, korsolaisten puistoon. Tuomas Antola kertoo käyneensä Ankkarockissa.

Puolimaraton liperit kaulassa

Samalla tavalla, ja papinpaita päällä, Antola toimi edellisessä työpaikassaan Myrskylässä. Hänet valittiin vajaan parintuhannen asukkaan yksipappiseen seurakuntaan Suomen nuorimmaksi kirkkoherraksi, 29-vuotiaana. Koska Myrskylä on juoksija Lasse Virenin kotipaikka, uusi kirkkoherra teki itseään tutuksi juoksemalla Lassen hölkässä puolimaratonin liperit kaulassa.

– Totta kai lähes 18 000 jäsenen seurakunnan ja 35 työntekijän työyhteisön johtaminen on toisenlaista kuin pienen maaseutupaikkakunnan papin työ, mutta ei minua hirvitä. Myrskylässä oppi tekemään kaikenlaista, kuten käymään kirkon kupolissa mittaamassa tarvittavan lisäeristyksen paksuuden ja tekemään metsäkauppoja. Täällä ei onneksi tarvitse osata kaikkea, vaan voi luottaa ammattitaitoisiin työkavereihin, sanoo Antola.

Antola on aina ollut sitä mieltä, että seurakunnan ei pidä jäädä ihmettelemään kirkon seinien sisäpuolelle, vaan mennä ulos ihmisten pariin. Myrskylässä hän sai paljon miehiä mukaan Pyhää höyryä -saunatapahtumaan, jossa oli viisi erilaista saunaa ja telttasaunassa pidettiin jumalanpalvelus.

– Siinä sanottiin aina aamen, kun heitettiin löylyä. Se oli hartaimpia tapahtumia, joissa olen ollut. Meillä oli myös Förskottia taivaasta -tapahtuma, jossa paistettiin rosvopaistia maakuopassa sadalla hengelle. Marttojen kanssa valmistimme ehtoollisleivät torimessuun.

– Täällä Korsossa on paljon maahanmuuttajia. Löytyisiköhän vaikka afrikkalaistaustaisia muusikoita kirkon ja Lumon välisellä torilla pidettävään tanssimessuun, miettii Antola.

Pirkko Yrjölä sai läksiäislahjaksi nuijan, mutta hän ei usko tarvitsevansa sitä kotona. Niinpä nuijan sai seuraaja Tuomas Antola.

Pirkko Yrjölä sai läksiäislahjaksi nuijan, mutta hän ei usko tarvitsevansa sitä kotona. Niinpä nuijan sai seuraaja Tuomas Antola.

Korsoon kuuluu mutkattomuus

Korson kirkolla Antola keskustelee edeltäjänsä Pirkko Yrjölän kanssa. Yrjölä on ollut kaksi viikkoa perehdyttämässä Antolaa ja jää haastattelupäivänä eläkkeelle. Yrjölän mukaan Korso on omanlaisensa paikka Vantaalla.

Antola ja Yrjölä keskustelevat siitä, miten Korsoon kuuluu reilu mutkattomuus riippumatta siitä, onko ihminen paremmin toimeentuleva vai niin sanotusti kadun kansaa. Seurakunnassa jokaista kohdellaan samalla tavalla, yhtä arvokkaana. Katulähetyksen ruokailussa, jonne Yhteinen pöytä toimittaa ruokaa, on kauniit pöytäliinat ja pöytiintarjoilu.

Osa Korsoa on, että siellä on ihmisiä, joilla ei mene elämässä hyvin, Yrjölän sanoin ”joiden sielu on repaleinen.”

Toisaalta on ihmisiä, jotka harrastavat, toimivat aktiivisesti yhdistyksissä ja joilla on talot ja tavarat. Antola kuitenkin toteaa, ettei se, että ihmisellä menee ulkonaisesti hyvin, kerro siitä, ettei elämässä olisi rosoja.

– Jokainen meistä kantaa rosoja mukanaan ja kohtaa tilanteita, jotka ovat raskaita.

Urheilu-ura katkesi polvivammoihin

Kaksikko on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Korso ei sosiaalisista ongelmistaan huolimatta ole mikään surkula, päinvastoin. Se on paikka, jossa moni sanoo syystäkin ylpeästi asuvansa.

Lisäksi se on lukemattomien yhdistysten kaupunginosa. Seurakunta toimii monien kanssa yhteistyössä ja Antola aikoo jatkaa perinnettä. Hän toivoo saavansa luotua lisää kontakteja muun muassa urheiluseuroihin.

– Olen pelannut jääkiekkoa TPS:n B-junioreissa ja jalkapalloa Turun Interin A-junioreissa. Haaveilin jopa jalkapalloammattilaisuudesta, mutta aktiiviura katkesi toistuviin polvivammoihin. Pelaan silti vielä sekä jääkiekkoa että jalkapalloa, ja lentopalloakin olen pelannut. Mikä vaan, missä on pallo tai muu peliväline, käy, Antola vinkkaa.

Vaikka urheilu-ura kävi mielessä, pappeus on hänelle varsinainen kutsumus. Siitä kertoo sekin, että jääkiekkojoukkueessa hänen lempinimensä oli Pastori.

– En pannut sitä nimeä ollenkaan pahakseni. Isäni oli pappi, isoisäni oli pappi ja suvussa on muutenkin paljon pappeja. Äitini mukaan ensimmäinen kokonainen lauseeni oli ”minusta tulee pappi”. Tässä sitä nyt ollaan, mutta ei se tarkoita, että kaikki olisi aina ollut helppoa ja itsestään selvää.

Isän kuolema siirsi Jumalan jäähypenkille

Tuomas Antola kertoo käyneensä nuoruudessaan läpi omat kapinavaiheensa, mutta onko hän koskaan epäillyt Jumalan olemassaoloa?

– Kun isäni kuoli, minun oli vaikea kestää tunnetta Jumalan poissaolosta. En epäillyt, etteikö Jumalaa olisi, mutta siirsin hänet jäähypenkille. Kun hän palasi sieltä takaisin kaukaloon, tuntui, että kaiken pimeän keskellä löytyi syvempi ymmärrys elämästä.

Tässä sitä nyt ollaan, mutta ei se tarkoita, että kaikki olisi aina ollut helppoa ja itsestään selvää. - Tuomas Antola

Piispa Teemu Laajasalo asetti Antolan virkaan messussa, joka oli tupaten täynnä korsolaisia. Laajasalon saarnasta Antolalle jäi mieleen kohta, jossa tämä puhui kahdenlaisesta leivästä. Siitä leivästä, jota Yhteinen pöytä tarjoaa ja joka liittyy kirkon diakoniaan, ja elämän leivästä, joka on Jeesus Kristus. Korson kirkko on Antolan mukaan ”pelastusasema”, jossa on tarjolla näitä molempia.

– Kirkon kuitenkin pitää entistä enemmän miettiä sitä, millaisella kielellä asioista puhutaan, jotta ihmiset ymmärtävät, mistä on kyse. Nyt kieli on etäällä monien arjesta.

Antola toivoo, että hänellä kirkkoherrana olisi aikaa sekä työyhteisölleen että korsolaisille. Hän on huomannut, että Vantaan seurakuntayhtymässä on paljon kokouksia, ja asioita suunnitellaan paljon.

– Kun on suunniteltu ja hyväksytty strategia, pitäisi kuitenkin jo tarttua asiaan, antaa aikaa ihmisille. Byrokratiaa ei pidä enää yhtään lisätä, pikemminkin karsia, Antola toteaa.

– Sitä täällä monet työntekijät toivovat: keskitytään täysillä työhön, sanoo Yrjölä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi