– Meillä on viime aikoina ollut sellainen työnjako, että hoidamme median haastatteluja Kaisan (oik.) kanssa vuorotellen. Se on meidän linjamme, Anna Karjalainen (vas.) sanoo.
Maustetytöt ovat menestyneet tinkimättömällä asenteella – lottorivi taisi mennä oikein
”Olemme olleet Kaisan kanssa kuin paita ja peppu”, Anna Karjalainen sanoo.
Ensin oli Kaneli. Bändiin kuului kolme Karjalaisen siskosta, jotka soittivat ja lauloivat itsetehtyä englanninkielistä musiikkia. Siitä on nyt kymmenen vuotta.
– Kaneli oli DIY-bändi, eli hoidimme kaiken itse, myös keikkamyynnin ja levyn teon. Ensimmäisen pitkäsoiton tuottajaksi saimme sitten 22-Pistepirkko-yhtyeen Asko Keräsen, kertoo siskosten keskimmäinen Anna Karjalainen, 31.
Kaneli-bändi ei kuitenkaan menestynyt toivotulla tavalla. Siskokset pohtivat, että pitäisikö keksiä jotain muuta.
Kuopus Kaisa Karjalaisella, 29, oli tuohon aikaan toinenkin bändiviritelmä Ehkä, joka teki erityyppistä musiikkia kuin Kaneli ja käytti lauluissaan suomen kieltä.
– Ehkä hajosi, ja Kaisa ehdotti, että mitä jos me siskokset alkaisimme esittää suomenkielisiä biisejä. Päätimme kokeilla, Anna kertoo.
Bändin kauhea nimi
Siskokset panivat uusiksi biisien sovitukset ja bändin kokoonpanon. Alun perin Karjalaisten vanhimman siskon oli tarkoitus soittaa rumpuja uudessa bändissä.
– Hän ei kuitenkaan ilmaantunut aktiivisesti bänditreeneihin, ja niin päätimme Kaisan kanssa jatkaa kahdestaan, Anna Karjalainen sanoo.
Kun laulukieli vaihtui englannista suomeksi, siskokset halusivat muuttaa myös bändin nimen. Kaneli-bändin levyn tuottajalla oli ollut tapana kutsua Karjalaisia ”maustetytöiksi”.
– Totesimme jostain syystä, että siinä on meille nimi: Maustetytöt. Tosin saimme aika nopeasti kommenttia, että ’toi on kauhea nimi, vaihtakaa äkkiä’.
– Mutta olemme periaatteen ihmisiä. Jos jotain on päätetty, se pitää, Anna sanoo.
Anna Karjalainen (vas.) ja Kaisa Karjalainen (oik.) elävät unelmaansa tekemällä levyjä ja keikkoja.
Maustetytöillä on levy-yhtiö ja keikkamyyjä. Bändiltä ilmestyi tänä keväänä kolmas albumi, joka on nimeltään Maailman onnellisin kansa. Viime vuonna Maustetytöt teki kiertueen ja EP-levyn Agents-yhtyeen kanssa. Maustetytöt esiintyy myös Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvassa.
– Aika pitkään meillä on ollut unelma omasta bändistä, joka menestyy sen verran, että voi tehdä keikkoja ja levyjä. Olemme tehneet tosi paljon töitä sen eteen, Anna sanoo.
– Kaiken aikaa tajusimme myös sen, että kovasta työstä huolimatta menestyminen musiikkialalla on arvaamatonta.
Lottorivistä se lähti
Maustetyttöjen kiinnostus musiikkiin lähtee lapsuudesta. Heitä kannustettiin sen harrastamiseen. Isä kuunteli musiikkia ja soitti kitaraa.
– Olin ala-asteen neljännellä tai viidennellä, kun isä osti meille kotiin kaikki bändisoittimet ja saimme harjoitella niillä, Anna Karjalainen kertoo.
– Vaalassa oli myös rikas kansalaisopisto. Siellä oli kuorolaulua, soittotunteja ja musiikin teoriaopintoja. Niitä tuli nuoruudessa harrastettua.
Kaisa Karjalaisen musiikillinen polku on Annan mukaan lähes samanlainen kuin hänellä itsellään.
– Olemme olleet Kaisan kanssa kuin paita ja peppu. Teimme nuorena samanlaisia asioita vähän eri variaatioilla. Minä kävin klassisen kitaran tunneilla, ja Kaisa kävi harmonikkatunneilla. Lauloimme molemmat Vaalan nuorisokuorossa.
Maustetytöissä Anna soittaa sähkökitaraa. Kaisa soittaa koskettimia ja hoitaa rumpukonetta. Molemmat laulavat.
Esikoissingle Tein kai lottorivini väärin ilmestyi vuonna 2019. Siitä suosio alkoi. Maustetyttöjen musiikin on sanottu olevan epäkaupallista. Sanoituksissa kuuluu ihmisen surkea, arkinen todellisuus ja aitous, kuten Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään -kappaleessa.
Anna ei oikeastaan haluaisi luokitella heidän musiikkiaan mihinkään lokeroon.
– Musiikin tyylilajia tärkeämpänä pidän sitä, että osaisi tehdä mahdollisimman hyviä biisejä melodisesti ja sanallisesti.
– Mutta kai se jonkinlaista elektronista popmusiikkia on, hän kuitenkin sanoo.
Toistaiseksi kaupungissa
Karjalaisten lapsuudenperhe asui maalla. Lapsilla oli rajaton vapaus mennä ja tulla miten vaan.
– Tykkäsimme leikkiä metsässä. Keksimme paljon tekemistä luonnossa ja kuljimme porukoiden mukana marjassa, sienessä ja kalassa, Anna Karjalainen kertoo.
Nykyään Anna ja Kaisa asuvat Helsingissä. Anna pyrkii käymään kotona Vaalassa niin usein kuin pystyy.
– Olen asunut Kalliossa jo kymmenen vuotta ja edelleen ajattelen, että tänne en jää ja että asun maaseudulla sitten, kun löydän sieltä kodin. Niin, toistaiseksi asun vielä täällä.
Maustetytöillä on neljäs levy tähtäimessä, mutta vielä sillä ei ole kiire. Annaa kuitenkin jo mietityttää, mitä se voisi olla.
– Haluaisin kehittyä musiikillisesti. En halua juuttua tiettyyn muottiin. Haluan pitää avoimena sen, että voimme kokeilla erilaisia asioita, hän sanoo.
Keikka kirkossa on Maustetytöille ennenkokematon tilaisuus.
– Uudet paikat ja kokemukset ovat tämän työn suola. Jos aina kiertäisi vain samat paikat läpi, voisi keikkailu käydä tylsäksi. Odotamme mielenkiinnolla Tikkurilan kirkon keikkaa, sanoo Anna.
Maustetytöt pe 27.10. klo 18 Tikkurilan kirkossa, Asematie 12 a. Liput 15 e: holvi.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kun minulta loppuvat sanat, laulut alkavat” – Viitasen Piia antaa lauluissaan äänen niille, joilta se puuttuu, eli syrjäytetyille ja luonnolle
Hyvä elämäViitasen Piian tuore albumi Ihmisen aika kertoo kyydistä pudonneista ihmisistä, ihmiskuntaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta ja elämän hauraudesta.
