”Jos toisen luterilaisen kirkon pappi toimii säännöllisesti papillisissa tehtävissä kirkkomme piirissä, hänen tulee hakea pappisoikeuksia alueensa hiippakunnasta”, arkkipiispa Tapio Luoma sanoo.
Sley ja Kansanlähetys laiminlöivät piispainkokouksen päätöksen Keniassa vihityn papin tapauksessa – ”Tätä ei näy noudatetun”, arkkipiispa Tapio Luoma sanoo
Tällä viikolla kokoontuneen piispainkokouksen mukaan Sley ja Kansanlähetys eivät kotimaan toiminnassaan noudattaneet piispojen ohjetta toisen kirkon papin toiminnasta Suomessa. Sopimusrikkomusta ei piispojen mukaan kuitenkaan tapahtunut.
Evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous palasi käsittelemään Sleyn ja Kansanlähetyksen toiminnan arviointia, jonka piispat olivat palauttaneet Kirkon ulkoasiain osaston jatkovalmisteluun lokakuussa 2025. Lähetysjärjestöiltä pyydettiin lisäselvitystä Keniassa keväällä 2025 tapahtuneesta pappisvihkimyksestä ja kyseisen papin toimimisesta Suomessa papillisissa tehtävissä.
Keniassa tapahtuneen vihkimyksen selvittäminen liittyy Sleyn ja Kansanlähetyksen virkakäsitykseen eli siihen, voivatko näiden järjestöjen papit toimia yhteistyössä kirkon naispuolisten pappien kanssa. Hakemalla pappisvihkimyksen ulkomailta toisesta evankelis-luterilaisesta kirkosta näiden järjestöjen työntekijät ovat välttäneet vihkimyksiä, joissa vihitään samaan aikaan papeiksi naisia.
Näin tapahtui esimerkiksi syyskuussa 2023, kun Sleyn ja Kansanlähetyksen työntekijöitä vihittiin Pietarissa Inkerin kirkon papeiksi. Joulukuussa 2024 piispainkokous antoi erillisen ohjeen, jonka mukaan lähetysjärjestöjen työntekijät eivät saa kiertää kirkon virkaratkaisua ulkomailla toteutuvilla pappisvihkimyksillä.
Tässä tapauksessa jumalapalvelustehtävissä toimiminen ei ole ollut yksittäistapaus.
Nyt käsillä oleva selvitys koski keväällä 2025 Kenian luterilaisessa kirkossa papiksi vihittyä Kristian Tienhaaraa, joka aloitti viime syksynä työn Kansanlähetyksen Uudenmaan piirijohtajana. Tienhaara oli työskennellyt aiemmin Sleyn palveluksessa. Pappisvihkimyksensä aikaan hän ei ollut työsuhteessa kumpaankaan järjestöön. Lokakuussa lähetysjärjestöjen ohjauskeskusteluihin osallistunut piispa Jari Jolkkonen arvioi Kotimaalle (27.10.), että Tienhaara toimi pappisvihkimysasiassa yksin, oma-aloitteisesti ja järjestöistä riippumatta.
Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan piispojen aikaisemman linjauksen tarkoituksena oli varmistaa, että lähetysjärjestöjen piirissä toimivia teologeja vihitään kumppanikirkoissa papiksi vain siinä tapauksessa, että he tosiasiallisesti jatkavat toimintaansa kumppanikirkon piirissä. Luoma vastasi Kirkko ja kaupungin kysymyksiin sähköpostitse.
– Toistaiseksi sellaisiin vihkimyksiin, joissa papiksi vihitty on tosiallisesti siirtynyt hyvin pian vihkimyksen jälkeen toimimaan papillisissa tehtävissä Suomessa, on liittynyt työsuhde johonkin kirkkomme lähetysjärjestöön. Piispainkokous on halunnut viestiä, että teologin, joka toimii papillisissa tehtävissä, tulisi ensisijaisesti hakea vihkimystä oman kirkkomme piispalta. Tätä ei näy noudatetun.
Tällä viikolla kokoontunut piispainkokous katsoo, ettei tarkastelun alla oleva pappisvihkimys suoraan muodosta niin sanottua sopimusrikkomusta. Piispat arvioivat, että kumpikin lähetysjärjestö on tarkastelukaudella noudattanut kansainvälisessä työssään lähetystyön perussopimusta sekä Yhteinen todistus -asiakirjan toimintaperiaatteita.
Saatujen selvitysten perusteella piispainkokous toteaa kuitenkin, että sekä Sley että Kansanlähetys ovat laiminlyöneet velvollisuuden huolehtia siitä, että lähetysjärjestön toiminnassa kotimaassa noudatetaan piispainkokouksen päätöstä toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön papin edellytyksistä suorittaa yksittäistapauksissa jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia.
Tienhaara on toimittanut ehtoollisjumalanpalveluksia Sleyn jumalanpalvelusyhteisössä, ja nyt hän toimittaa niitä Kansanlähetyksen jumalanpalvelusyhteisössä.
Tapio Luoma tähdentää, että jokaisella henkilöllä on oikeus hakea pappisvihkimystä siitä kirkosta, joka on antanut hänelle kutsun kirkon palvelukseen. Kun puhutaan papin oikeudesta toimittaa ehtoollisjumalanpalveluksia, ei ole Luoman mukaan olennaista, onko pappi työsuhteessa järjestöön vai ei. Jos toisen luterilaisen kirkon pappi toimii säännöllisesti papillisissa tehtävissä kirkkomme piirissä, hänen tulee hakea pappisoikeuksia alueensa hiippakunnasta.
– Säännöllisellä tarkoitetaan tässä muutoin kuin esimerkiksi yksittäisen vierailun yhteydessä. Piispainkokous katsoo, että tässä tapauksessa jumalapalvelustehtävissä toimiminen ei ole ollut ”yksittäistapaus”, vaan Kenian luterilaisen kirkon pappi on säännöllisesti toimittanut ehtoollisjumalanpalveluksia Sleyn ja Kansanlähetyksen jumalanpalvelusyhteisössä, Luoma sanoo.
Kummankin järjestön kanssa on Luoman mukaan käyty aktiivisesti keskusteluita liittyen toisten luterilaisten kirkkojen pappien toimimiseen järjestön palveluksessa tai järjestön piirissä papillisissa tehtävissä. Tällä perusteella piispainkokous on voinut olettaa niiden olevan tietoisia piispainkokouksen tällaisia tapauksia koskevista ohjeistuksista.
– Sleyn ja Kansanlähetyksen olisi pitänyt ohjeistaa Kenian kirkossa vihittyä pappia hakemaan pappisoikeuksia kirkossamme ennen kuin hän toimittaa ehtoollisjumalanpalveluksia niiden jumalanpalvelusyhteisöissä säännöllisesti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispainkokous määritteli ehdot lähetysjärjestöjen ulkomailla toimitettaville pappisvihkimyksille – kirkon virkaratkaisun kiertäminen ei enää käy
AjankohtaistaLähetystyöntekijä voidaan vihkiä papiksi ulkomaisessa kumppanikirkossa vain poikkeustapauksessa. Vihkimyksillä ei saa pyrkiä välttämään tavanomaisia pappisvihkimyksiä, joissa vihitään myös naispuolisia pappeja.
