null Sosiaalialalla työskentelevä Elina Airio hyödynsi raivoaan ja kirjoitti romaanin: ”Halusin kuvata, mitä tapahtuu, jos tuottavuudesta tulee tärkeämpää kuin ihmisten kohtaamisesta”

Elina Airion esikoisromaani kertoo yhden työntekijän ja perheen kautta sosiaalialan yksityistämisen ja tuottavuuden vaatimusten vaaroista.

Elina Airion esikoisromaani kertoo yhden työntekijän ja perheen kautta sosiaalialan yksityistämisen ja tuottavuuden vaatimusten vaaroista.

Sosiaalialalla työskentelevä Elina Airio hyödynsi raivoaan ja kirjoitti romaanin: ”Halusin kuvata, mitä tapahtuu, jos tuottavuudesta tulee tärkeämpää kuin ihmisten kohtaamisesta”

Perheitä työssään tapaavan Elina Airion mielestä yksi suurimmista ongelmista on pienten lasten vanhempien yksinäisyys.

Perhevalmentaja yrittää auttaa kahden pienen tytön äitiä, Mimiä, arjesta selviytymisessä. Varsin pian käy selväksi, että Mimi kärsii yksinäisyydestä ja mielenterveysongelmista.

Yksityisessä hoivayrityksessä töissä oleva perhevalmentaja kokee riittämättömyyttä siitä, ettei pysty työnantajan antamien tiukkojen raamien takia tukemaan tarpeeksi Mimiä ja muita vanhempia. Ahdistusta lisää se, ettei sosiaalialalla mikään muu taho tunnu ottavan tosissaan Mimin pahenevaa tilaa.

Romaani Metsässä juoksee nainen (Gummerus) käsittelee ajankohtaista aihetta.

Elina Airio ei alun perin halunnut kirjoittaa romaania sotealasta. Se tuntui liian läheiseltä aihepiiriltä, koska hän on itse töissä sosiaali­alalla.

– Aloin työn ohessa opiskella Kriittisessä korkeakoulussa kirjoittamista. Sain sieltä sellaista palautetta, että lennokas kieleni kaipaisi vastapainoksi jotain arkista. Yksi palautteen antajista kysyi, miksi en kirjoittaisi siitä, että empatia on paskaa. Se sai minut suivaantumaan niin, että päätin kirjoittaa dystopian sosiaalialasta.

Airio hyödynsi romaania kirjoittaessaan omia raivojaan naisvaltaisen alan huonosta arvostuksesta.

– Halusin kuvata, mitä tapahtuu, jos sosiaaliala yksityistetään ja rahasta ja tuottavuudesta tulee tärkeämpää kuin ihmisten kohtaamisesta.

Viherkasvit kuvastavat tunnelmia

Elina Airio kehuu Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulua, josta hän sai nuoresta asti harrastamaansa kirjoittamiseen paljon uutta oppia.

Isossa roolissa Metsässä juoksee nainen -romaanissa ovat viherkasvit, jotka kuvastavat kirjan tunnelmia muuttumalla lopulta suorastaan pahantahtoisiksi.

– Viherkasvit tulivat mukaan romaaniin vähän vahingossa. Ensin sinne ilmestyi lyyraviikuna ja pian myös muita.

Viherkasvien läsnäolo kirjassa ei ihmetytä, kun selviää, että Airiolla on niitä melkoinen määrä kodissaan.

– Asuntomme yksi ikkuna on varsinainen viherseinä. On ihanaa katsella kasvien kasvua ja tietynlaista oikullisuutta. Minulle se on kuitenkin kallis harrastus, sillä kastelen kasveja liikaa, minkä vuoksi ne yleensä kuolevat. Nytkin on peikonlehti ja muutama muu menossa tuonelan porteille, Airio kertoo.

On tärkeää auttaa perheitä ajoissa

Sosionomiksi opiskellut Elina Airio työskentelee Helsingin kaupungilla perheiden varhaisessa tuessa. Osa asiakkaista tulee päiväkodin kautta. Hän neuvoo perheitä arjessa heidän toiveidensa ja tarpeidensa mukaan. Monesti perheissä tarvitaan tukea lasten unen, ruokailun ja uhma­iän kanssa.

– Yksi suuri ongelma on pienten lasten vanhempien yksinäisyys. Esimerkiksi hoitovapaalla moni kokee jäävänsä yksin, kun ei ole sukulaisia ja ystäviä ympärillä tukemassa. Jos huomaan, että asiakas tarvitsee myös mielenterveydellistä apua, ohjaan hänet niiden palvelujen pariin.

Hoivapuhe kyllästyttää minua. Sen sijaan pitäisi puhua sosiaalialan työntekijöiden asiantuntemuksesta.

Airio kertoo nähneensä työssään pääsääntöisesti rohkeita ja voimakkaita ihmisiä. Hänestä on hienoa, että vanhemmat haluavat ottaa apua vastaan ajoissa, ennen kuin perheen tilanne kehittyy todella vaikeaksi.

– On arvokasta, että pystymme auttamaan perheitä jo varhaisessa vaiheessa. Jos tilanne pääsee kriisiytymään, se vie sosiaalialalta ja kaikiltakin paljon enemmän resursseja. Perheiden kanssa pyritään ylipäätään tekemään kaikki mahdollinen ennen kuin aletaan puhua lasten huostaan ottamisesta, Airio sanoo.

Elina Airio on itse kolmen lapsen äiti, joten hän tietää myös omasta kokemuksestaan, että perhe-elämä voi olla välillä vaativaa.

Elina Airio on itse kolmen lapsen äiti, joten hän tietää myös omasta kokemuksestaan, että perhe-elämä voi olla välillä vaativaa.

Soteala pyörittää koko yhteiskuntaa

Sosiaalialasta puhutaan Elina Airion mielestä julkisuudessa hieman outoon ja alentuvaan sävyyn. Usein siinä painotetaan pelkästään hoivapuolta.

– Hoivapuhe kyllästyttää minua. Sen sijaan pitäisi puhua sosiaalialan työntekijöiden asiantuntemuksesta, olemmehan me korkeasti koulutettua väkeä.

Airiosta sotealalle tarvitaan enemmän työntekijöitä, paremmat työolot ja palkat, sillä se pyörittää koko yhteiskuntaa.

– Jos alan työntekijöitä ei ole tarpeeksi, ihmisten huonovointisuus lisääntyy. Erityisesti lapsiperheiden ja vanhusten hyvinvointi on paljon meistä kiinni.

Vanhemmille päiväkoti on iso voimavara, osa läheisten ihmisten piiriä.

Itähelsinkiläinen kolmen lapsen äiti tietää omasta kokemuksestaan, ettei lapsiperheen elämä aina ole helppoa. Hän on ollut pari vuotta hoitovapaalla ja aikoo palata töihin syksyllä.

Airio haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, miten tärkeää työtä päiväkodit tekevät perheiden tukemisessa. Hänestä päiväkotien ryhmäkoot ovat kuitenkin nyt liian isoja.

– Lasten varhaiskasvatus on kovaa työtä ja edellyttää valtavaa ammattitaitoa. Vanhemmille päiväkoti taas on iso voimavara, osa läheisten ihmisten piiriä.

Airiolla on jo työn alla uusi romaani. Myös se kertoo naisen elämästä.

– Yhteiskunnallinen ja vihainen kirja taitaa tulla siitäkin, hän toteaa hymyillen.

Kirjoittamisesta on tullut Airiolle vuosien mittaan tärkeä osa elämää. Häntä alkoi ahdistaa, kun kahden ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen kirjoittamisessa oli pidempi tauko. Nyt hän pyrkii ottamaan siihen työn ja perheen keskellä aikaa aina kun mahdollista. 

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: