”Armon merkitys on lapsiperhevaiheessa tärkeä”, sanoo kirjailija Miika Nousiainen, joka kirjoittaa humoristisesti perhe-elämän kipupisteistä
Miika Nousiaisen mukaan hyvinvointiblogeissa ja muussa some-elämässä ongelmat usein peitetään ja kaikki näyttää hienolta.

Miika Nousiaisen mukaan hyvinvointiblogeissa ja muussa some-elämässä ongelmat usein peitetään ja kaikki näyttää hienolta.

”Armon merkitys on lapsiperhevaiheessa tärkeä”, sanoo kirjailija Miika Nousiainen, joka kirjoittaa humoristisesti perhe-elämän kipupisteistä

Pienten lasten kanssa hyvät ja huonot hetket vaihtelevat. ”Sitä kutsutaan ­elämäksi”, Miika Nousiainen toteaa.

Kirjailija Miika Nousiaisen uutuus­romaanin päähenkilö on nelikymppinen Sami, joka etsii epätoivon vimmalla naista, jonka kanssa voisi perustaa perheen. Samilla on ollut vuosien mittaan monia seurustelusuhteita, mutta ne ovat aina lopahtaneet. Perheen kaipuu ajaa miehen surkuhupaisiin ­tilanteisiin.

Nousiainen kertoo, että Samin esikuvana on hänen opiskelukaverinsa, joka tapaili naisia perheenperustamismielessä.

– Minusta se oli erikoista, ja jo silloin mielessäni alkoi kehittyä aiheesta romaani. Kun yli 45-vuotiaana lopulta aloin kirjoittaa kirjaa, mukaan tuli myös Samin lapsettomuudesta kärsivä Henna-sisar. Häntä ahdistavat sukulaisten utelut perheenlisäyksestä, mikä taas on monelle aika tavallinen tilanne.

Parisuhteen muodostaminen ei tunnu olevan sen helpompaa kuin ennenkään, vaikka käytössä ovat Tinderit ja muut deittisivustot. Ongelmana Nousiaisen mielestä on se, että sosiaalinen media on vienyt kumppanin etsimisen julkisivuminuuden suuntaan.

– Hämmästyin, kun näin Tinderiä käyttävän ystäväni kännykältä monen miehen poseeraavan presidentti Putinin tyyliin ilman paitaa. Tavoitteena kai oli erottua muista. Kyllähän ihmiset aikoinaan laittautuivat lavatansseihinkin, mutta ei se ollut näin pitkälle vietyä.

Miehillä tunteet pinnassa

Pintaremontti-romaanissa ovat mukana myös Samin lapsuudenkaverit, kolmen lapsen yksinhuoltaja Markus ja vanhempiensa omaishoitaja Pesonen. Kumpikin joutuu tsemppaamaan, sillä lasten ja vanhempien hoitaminen vie heidät ajoittain lähes hulluuden partaalle.

Markuksen vaimo on jättänyt perheensä, koska hän potee vaikeaa synnytyksen jälkeistä masennusta. Miika Nousiaisesta ei ole mikään ihme, että pienten lasten vanhemmat uupuvat.

– On aika yleinen kaava, että asiat yritetään tehdä täydellisesti. Pitäisi tajuta, ettei jokaisen lapselle tarjotun aterian tarvitse olla itse valmistettua vaan välillä kaupasta ostettukin kelpaa. Armon merkitys on lapsiperhevaiheessa tärkeä.

Kirjoissani on aina ollut melankolinen perusvire. Ihanteenani on viedä lukija itkusta nauruun.

Lapsiperhearki on Nousiaiselle omasta elämänpiiristä tuttua, mutta omaishoitajuudesta hän ei tiennyt ennestään juuri mitään. Hänestä olikin järkyttävää lukea omaishoitajan ­arjesta.

– Omaishoitajan työ ja siitä maksettava kovin pieni rahallinen korvaus ovat todella kova yhtälö varsinkin, kun läheinen ihminen saattaa ajan myötä muuttua rasittavaksi taakaksi.

Romaanin miehet osoittavat suomalaisiksi harvinaisen paljon tunteitaan. He myös tilittävät murheitaan toisilleen.

– Itselleni tällainen on normaalia, eivätkä nämä miehet ole minulle sketsihahmoja. Tosin kirjassa esiintyvä pehmo moottoripyöräkerhon johtaja voi tuntua sellaiselta. Hänen hahmollaan halusin peilata sitä, että vaikka Sami kokee tehneensä kaiken elämässään oikein, hän ei ole onnistunut saamaan perhettä toisin kuin rikolliseksi mielletty prätkä­kerhon pomo.

Somessa esitetään parempaa

Romaani sisältää siis vakavia ja ajankohtaisia teemoja. Miika Nousiainen kirjoittaa niistä kuitenkin vahvalla humoristisella otteella.

– Kirjoissani on aina ollut tietyllä tavalla melankolinen perusvire. Ihanteenani on viedä lukija itkusta nauruun.

Nousiaisen yhtenä inspiraation lähteenä romaania kirjoittaessa ovat olleet netin hyvinvointiblogit. Kirjassa on pätkiä imelästä Pintaremontti-­blogista, jossa nainen kertoo auvoisesta perhe-elämästään sydämenmuotoisine kurkkuineen ja uunituoreine spelttileipineen.

– Se on karikatyyri hyvinvointiblogista ja kertoo someen liittyvästä esitysyhteiskunnasta. Todellisuudessa naisella voi olla kotona lasten kanssa täyttä kaaosta, mutta someen hän laittaa kuvan siitä päivän yhdestä harmonisesta hetkestä.

– Ehkä tällaiset blogit silti antavat joillekuille lohtua ja toivoa. Sitä paitsi yhtä lailla jossain 1980-luvun rivitaloyhtiössä kätkettiin ongelmat onnellisen julkisivun taakse.

Kahden pienen lapsen isä toteaa, että oma elämä heijastuu väistämättä myös kirjoihin.

Kahden pienen lapsen isä toteaa, että oma elämä heijastuu väistämättä myös kirjoihin.

Oma lapsuus tehdasmiljöössä

Kirjailijalla itsellään on kaksi lasta, joista toinen on ala-asteella ja toinen päiväkodissa. Hän toteaa, että oma elämä on väistämättä jonkin verran heijastunut hänen kirjoihinsa.

– Välillä sitä stressaa turhastakin. Onhan pienten lasten kanssa rasittavaa, kun heitä joutuu viemään hikisenä paikasta toiseen ja jompikumpi aina valittaa jostakin. Nämä ovat kuitenkin vain hetkittäisiä vaiheita, ja hyvät ja huonot hetket tunnetusti vaihtelevat. Sitä kutsutaan ­elämäksi.

Oman lapsuutensa Miika Nousiainen vietti Keski-Suomessa sijaitsevassa Säynätsalossa, joka oli 3 000 asukkaan tehdaspaikkakunta.

– Äiti ja isä olivat töissä tehtaalla. Ihmiset elivät siellä lähellä toisiaan, hyvässä ja pahassa. Nykyinen asuinympäristöni Kalliossa ja Hakaniemessä ei kovin paljon eroa siitä.

Nousiaisen mukaan lasten kasvatuksessa oli tuohon aikaan hyvin erilaiset kriteerit kuin nykyään. Hän esimerkiksi vietti kahdeksanvuotiaana aikaansa kahdestaan kaverinsa kanssa Päijänteellä soutelemassa. Se ei olisi mahdollista tänä päivänä.

– Kun meille hankittiin ensimmäinen pelikone, pelasin sillä jatkuvasti. Silloin ei ollut vielä keksitty ruutuaikaa. Olimme jo tuolloin muuttaneet Heinolaan Säynätsalon tehtaan lopetettua toimintansa.

Näistä ympyröistä Nousiainen on ammentanut myös kirjoihinsa, mikä näkyy esimerkiksi Metsäjätti-romaanin tehdasmiljöössä. Tänä vuonna Nousiainen on tehnyt myös uuden aluevaltauksen, sillä hän on julkaissut ensimmäisen satukirjansa, opettavaisen eläinsadun Fretti Mercuri etsii onnea.

– Satukirja sai alkunsa, kun tutustuin Putous-­ohjelmaa käsikirjoittaessani näyttelijä ­Jussi ­Vataseen. Hän toivoi minun kirjoittavan sadun kotiseutunsa Sonkajärvi soi -tapahtumaan. Kun se onnistui hyvin, se julkaistiin nyt myös ­kirjana.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi