Suonpää: Raamattu ei ole totta

Suonpää: Raamattu ei ole totta

Ateisti ja kristitty toivottivat Suonpään helvettiin hämmästyttävän samanlaisin perustein.

Tänään muistelin lakia viidennessä Mooseksen kirjassa: “Älkää syökö mitään itsestään kuollutta.” Se on hyvä neuvo, emmehän ole raadonsyöjiä. Kylläpä onkin Jumala viisas ja Raamattu järkevä.

Sain viime viikolla kaksi vihaista palautetta kirjoituksestani. Molemmissa kommentoitiin samaa kolumniani ja käsitystäni Raamatusta. Molempien kirjoittajien mielestä olen väärässä Raamatun suhteen, ja molemmat toivottivat minut helvettiin. Raamattu on vakava asia.

Ensimmäinen viesti tuli kristityltä mieheltä, jonka mielestä olen huono ihminen, sillä en ota Raamattua riittävän tosissani. Toisen kirjoitti ateisti, jonka mielestä olen huono ihminen, sillä olen kristitty ja siksi otan tämän satukirjan liian tosissani.

Kovin erilaisista lähtökohdista olivat kristitty ja ateisti veli päässeet täsmälleen samaan johtopäätökseen: huono ihminen, helvettiin koko mies. Näkökulma oli molemmilla toki hiukan erilainen.

Molempien mielestä kristityn kuuluu uskoa Raamattuun, muuten on huono kristitty.

Kirjeissä oli hämmentävän samanlainen sisältö. Molempiin viesteihin oli liitetty raamatunlainauksia todistamaan, että viestin lähettäjä on oikeassa. Kristityn mielessä näytti päällimmäisenä olevan homoseksuaalisuus, joka siis on jumalatonta ja suuri synti. Hänen mukaansa Raamattu yksiselitteisesti tuomitsee homot ja “sateenkaariaatteen”. Luomiskertomuskin osoittaa, että ihmisen tulee olla joko mies tai nainen ja käyttäytyä sen mukaisesti. Oikein erikseen hän silti korosti sitä, että ei maailmaa välttämättä yhden viikon aikana luotu ja että Jumala ehkä käytti ihmisen valmistamiseen evoluutiotakin. Raamattua ei hänestä tarvitse ottaa kirjaimellisesti, mutta sen viesti pitää uskoa ja se viesti on, että ihminen on mies tai nainen. Jos en tätä suostu uskomaan, en kuulemma ole kristitty ja joudun siksi helvettiin.

Ateisti puolestaan halusi muistuttaa minua siitä, että maailma luotiin viikossa. Hän korosti, että Raamatussa on virheitä eikä siihen siksi kannata uskoa muiltakaan osin. Toisaalta häntä samalla kiusasi se, että me liberaaleina esiintyvät kristityt ohitamme homoseksuaalisuuden tuomitsevat jakeet. Se on hänen mukaansa epärehellistä. Myös hänen mielestään minun tulisi siksi painua Raamattuni kanssa helvettiin.

Molempien pääviesti oli siis sama. Molempien mielestä kristityn kuuluu uskoa Raamattuun, muuten on huono kristitty ja epärehellinen uskovainen. Veli ateisti edellytti Raamatulle kirjaimellista tulkintaa, joka kristittyjen piirissä on todellisuudessa kuitenkin melko marginaalinen. Taisteleva ateisti taisteli tuulimyllyjä vastaan, mutta taistelua kieltämättä hankaloitti, että viholliset eivät suostuneet esiintymään tuulimyllyinä.

Kristitty veljeni kykeni ohittamaan ne kohdat Raamatussa, joissa teksti on selvästi ristiriidassa luonnontieteen kanssa. Sen sijaan hän korosti, että Raamattu on totta. Se totuus on siellä joskus vähän piilotettuna, mutta sieltä se löytyy. Jumalan sana on totta joka sana, kaikesta huolimatta. Meidän vain tulee ymmärtää se sana oikein.

Ateistin raamattukäsitys oli luvalla sanoen lapsellinen – ja siksi oikeastaan melko vaaraton. Paljon pelottavampana pidin kristityn veljeni fundamentalismia. Ei se, että tulkitsee Raamatun kirjaimellisesti, ole fundamentalismia. Fundamentalismia on uskoa Raamatun olevan totta, oikeassa.

Me kristityt usein vääntelemme tekstit oman mielemme mukaisiksi.

Tuntuu jotenkin turvalliselta uskoa, että pohjimmiltaan Raamatun tekstit olevat totta. Siksi me kristityt usein vääntelemme tekstit oman mielemme mukaisiksi. Yksi korostaa sitä, että seitsemän päivän mittainen luominen saattoi kestää seitsemän miljardia vuotta, mutta että pohjimmiltaan se kyllä on totta se teksti. Näin lavealla tulkinnalla luomiskertomus vastaa aina luonnontiedettä. Kirjoittaja ei kuitenkaan niin tarkoittanut.

Viime aikoina moni on muistuttanut siitä, ettei Paavali varsinaisesti tuominnut homoseksuaalisuutta vaan “miesten kanssa makaavat miehet” ja siksi on ihan Raamatun opetuksen mukaista vihkiä sateenkaariparejakin. Tuota älyllistä epärehellisyyttä en ole koskaan ymmärtänyt. Paavali ei ehkä tuntenut käsitettä homoseksuaalisuus. Jos olisi tuntenut, olisi ihan varmasti tuominnut sen iljettävänä.

Erään piispan luin hiljattain perustelevan turvapaikanhakijoiden auttamista sillä, että Raamattu kehottaa vieraanvaraisuuteen. Toki, mutta kehottaa se muukalaisten suhteen paljon muuhunkin: rajat kiinni ja naapureilta henki pois tai orjuuteen.

Muukalaisista puhutaan myös kolumnin alussa lainatussa viidennen Mooseksen kirjan kohdassa. Hyvää neuvoa jatketaan ehdotuksella vastenmieliseen epärehellisyyteen: "Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle.”

Näissä kohdissa kristitty usein päätyy selittämään. Ei Jumala tuota tarkoittanut, vaan jotakin ihan muuta. Rehellisempää olisi myöntää, että todennäköisesti kirjoittaja tarkoitti juuri sitä, mitä tekstissä sanotaankin. Ei siitä tarvitse aina pitää – ja parempi onkin, ettei ihan joka kohtaa usko. Silti Raamatulla on suuri todistusvoima. Ainakin se todistaa kirjoittajansa uskosta – ja siitä kirjoittajan uskosta lukijakin lopulta saa eväitä omaan uskoonsa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi