Suonpää: Messiaskompleksi jalkapuussa – Sadinmaan synnit

Suonpää: Messiaskompleksi jalkapuussa – Sadinmaan synnit

Kirkossa kaikki on poliittista. Ainakin tässä Kai Sadinmaa on oikeassa, olkoonkin muuten miten ärsyttävä ja itsekeskeinen tahansa.

”Tee kirkosta itsesi näköinen!”, ehdotti seurakuntavaalien mainos vuonna 2014. Ja mehän teimme. Me todella teimme kirkosta itsemme näköisen. Saimme väsyneen ja kyräilevän, arjesta vieraantuneen kirkon. Meidän näköisessämme kirkossa vuoden merkittävin uutinen on, rangaistaanko pappia, joka on vihkinyt kaksi seurakuntalaista Herran pyhään avioliittoon. Siinä on jotakin todella masentavaa.

Siihen mainoksen maailmaan on jäänyt kiinni myös pastori Kai Sadinmaa, joka ei tuon mainoskampanjan jälkeen ole ollut päivääkään töissä kirkossa. Sadinmaan julkinen elämä on viime vuodet ollut yhtä suurta performanssia seurakuntavaalien sloganin hengessä. Hän yrittää tehdä kirkosta itsensä näköisen, kiivaan kapitalismikriitikon ja tasa-arvotaistelijan. Sellaisen, millaisena Kai Sadinmaa epäilemättä näkee niin itsensä kuin Jeesuksenkin. Meidät muut on opetettu näkemään Sadinmaa itsekeskeisenä ressukkana.

Sadinmaa ärsyttää, kuten haluaakin – ja Sadinmaata kritisoivat kirkon sisällä lähes kaikki. Sadinmaalla on, näin olen tämänkin aamun aikana saanut kuulla, messiaskompleksi. Hän tekee itsestään aivan liian suuren numeron ja, mikä pahinta, politiikkaa kirkossa.

Meillä eletään tässä omituisen itsepetoksen vallassa.

Tätä kirjoittaessani messias sitten istua nököttää jalkapuussa Bulevardilla, tuomiokapitulin ulkopuolella, odottamassa rangaistusta homojen vihkimisestä. Ryövärin rooliin hän on saanut vierelleen parin, jonka on vihkinyt. Vaikka yhteiskunta onkin riisunut häpeää homoseksuaalisuuden yltä, he ovat solidaarisuudesta vihkipappiaan kohtaan tulleet häpeämään sinne, missä homoseksuaalisuutta yhä pitää hävetä, kirkon piiriin.

Yli puolet papeista ja yli puolet seurakuntalaista ajattelee, että myös samaa sukupuolta olevat voitaisiin vihkiä kirkossa. Sadinmaan luulisi siis olevan sankari tässä joukossa. Yleensä ei ole, sillä ”Kaitsu haluaa vaan olla esillä”. Muille näkyvyys on kirkossa ihailun aihe. Mehän suorastaan palvomme niitä hovikelpoisia sankaripappeja, jotka rohkeasti näkyvät yhteiskunnassa, kommentoivat lehdissä ja esiintyvät televisiossa.

Näkyvyyttä arvostetaan kirkossa enemmän kuin teologista osaamista. Piispanvaaleissakin suurin synti kuuluu olevan se, ettei ole riittävän tunnettu. Sadinmaan rosoisempi näkyvyys on toista maata. Sitä me pidämme itsekeskeisenä performanssina. Kun Sadinmaa vihkii homoparin televisiokameran edessä, kaikki suuttuvat. Osa sen takia, että hän vihki ja ehkä jopa suurempi osa sen television takia. Olisi pitänyt vihkiä piilossa ja salaa, tekemättä itseään niin tykö.

Kiinnostavin Sadinmaan synneistä on politiikka, sillä kirkossa ei pidä tehdä politiikkaa. Meillä eletään tässä omituisen itsepetoksen vallassa. Poliittisena kirkossa pidetään sitä, kun joku vassaripappi kyseenalaistaa kapitalismin. Poliittista sen sijaan ei ole se, kun kirkkoa kehitetään, brändätään ja palvelumuotoillaan kuin se olisi liikeyritys. Se on innovatiivista ja dynaamista.

Poliittista on kritisoida kapitalismia papinpaidassa. Poliittista ei ole kännykkäliittymien mainostaminen alttarilla. Poliittista ei liene sekään, että Paavalin kirkon alttarilta on mainoksessa piilotettu risti, vähän kuin Lidlin juustopaketista.

Kuva: Esko Jämsä ja Kauppalehti

Kuva: Esko Jämsä ja Kauppalehti

Kirkko vastustaa syrjintää, mutta vielä enemmän sitä, että syrjivien ihmisten tunteita loukattaisiin. Myös se pitäisi tunnistaa poliittiseksi. Se on paljon poliittisempaa kuin Sadinmaa, vihkiminen ja jalkapuu. Ei pelkästään syrjittyjen puolustaminen ole politiikkaa vaan myös se, ettei puolusta.

Todellisuudessa kaikkein poliittisinta kirkossa on tämä matalamielinen ykseyspuhe, joka juuri nyt tunkee sisään ovista ja ikkunoista. Ykseyspuhe tarkoittaa käytännössä sitä, että hyväksytään naisetkin papeiksi, mutta kerran, pari, kuussa komennetaan heidät pois konservatiivien tieltä, piiloon siihen samaan kaappiin, jossa kirkon homojakin säilytetään sateenkaarimessujen ja Kirkko Pridella -kulkueiden välinen aika. Siellä samassa kaapissa myös Kai Sadinmaan olisi pitänyt odottaa tuomiokapitulin päätöstä, nöyränä ja hiljaa.

Politiikasta Sadinmaa on yrittänyt jo vuosia puhua. Kirkossa kaikki on poliittista. Ainakin tässä Sadinmaa on oikeassa, olkoonkin muuten miten ärsyttävä, miten itsekeskeinen ja miten kommunisti tahansa.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi