Suonpää: Pave Maijasta kuunnellessani tajusin, että hyvinvointivaltio on kuollut

Suonpää: Pave Maijasta kuunnellessani tajusin, että hyvinvointivaltio on kuollut

Ei tämä enää olekaan mikään vasemmistohenkinen huolenpitobiisi. Pave Maijanenhan laulaa tuossa suoraan otteita Sipilän hallitusohjelmasta!

Alkuviikosta näin jälleen yhden ensi viikonlopun Kirkkopäivien mainoksista. Tällä kertaa huomiotani ei herättänyt tyttökuva vaan Pave Maijanen, joka soittaa reformaatiohenkisesti nimetyssä Armoa 2017 – Pidetään huolta! -tapahtumassa, arvatenkin lähes 40 vuoden takaisen hittinsä Pidä huolta. Mainos toimi, sillä kappale alkoi heti soida mielessäni, tuli levollinen olo ja seesteinen mieleni lepäsi onnellisen 1980-luvun muistoissa. Ihmisistä pidettiin huolta, isovanhempani olivat elossa ja koko kylä kasvatti lapsia yhdessä tai jotakin muuta sellaista…

Vahingossa aloin kuitenkin kuunnella päässäni soivan kappaleen sanoitusta. Seesteisyys ja nostalgia katosivat. Ei tämä enää olekaan mikään vasemmistohenkinen huolenpitobiisi. Pave Maijanenhan laulaa tuossa suoraan otteita Sipilän hallitusohjelmasta! Pidä huolta on kylmää ja kovaa tekstiä, kuva nyky-yhteiskunnasta, ei mistään lapsuuteni onnelasta.

Nyt, jos koskaan, kaivattaisiin kirkosta profeetallista ääntä.

”Pidä huolta itsestäs”, kappale alkaa, ja pakko kai onkin pitää, kun yhteiskunta purkaa turvaverkkojaan ja perusterveydenhuolto rikotaan pian kuntoon, josta sitä ei enää purukumilla paikata. Koko kappale on kokoomuslaisen tsemppihenkinen: ”pidä huolta itsestäs” tulee ensin, kärsivät ihmiset vasta sitten toisena.

”Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.” Todellakin. Almuyhteiskuntaahan tässä muutenkin ajetaan kuin paratiisista luikerrellutta käärmettä kapitalistin pyssyyn. Käärmeen saa muuten parhaiten houkuteltua sinne pyssyyn viinalla. Kepillä sitä ei pyssyyn aja pirukaan. Tässä yhteydessä se tuntuu jotenkin oudon luontevalta.

”Koeta niitä rohkaista, jotka päätöksissään horjuu.” Nykyisin sanottaisiin mieluummin ”kannustaa”, mutta kai tätä työttömien uhkailua esikoulutehtävillä voisi rohkaisuksikin kutsua.

”Pidä kii päätöksistä, niistä voima itää”. Sotepäätöksestä täällä nyt ainakin pidetään kiinni, siitä huolimatta, että kukaan ei ymmärrä, millainen himmeli siinä lopulta syntyy. Paitsi asiantuntijat, jotka ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että aika paska himmeli tästä tulee.

”Muista, vanhukset ei kuulu vanhainkotiin”. Eivätpä niin. Kotona pitää kohta vanhainkotipaikkojen puutteessa vaari hoitaa – ja muistisairas mummu pannaan vuodeosastolle, kun ei hänelle paremmin sopivia paikkoja ole tarjolla.

Nyt, jos koskaan, kaivattaisiin kirkosta profeetallista ääntä. Meillä osataan olla hienosti yksilön puolella järjestelmää vastaan, mutta laajempi, järjestelmän rakenteellisten vikojen kritiikki on ollut kirkolle vieraampaa. Sotepakettia rakennettaessa kirkko on ollut todella hiljaa. Muiden kritisoidessa tuhoon tuomittua ja perusturvan vaarantavaa ihmehanketta, kirkko on pyrkinyt turvaamaan asemansa perheneuvonnan ja sairaalasielunhoidon palveluntuottajana. Kohta hiippakuntarajojakin muutetaan varmaan sotealueiden rajojen mukaisiksi.

Hyvinvointivaltion tulevaisuus on hämärän peitossa, mutta kirkon sotesuunta selvä. Valtionkirkon aika on ohitse, hyvinvointivaltionkirkko tulee.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi

Minuutissa mystikoksi

Villi city