Suonpää: Ei kannustinloukku vaan nöyryytysloukku
Miksi sosiaalipolitiikasta haastatellaan sotaveteraania, kun oikeitakin köyhyyden asiantuntijoita olisi tarjolla?
Sieltä ne taas tupsahtivat keskusteluun: kannustinloukut, eli se, että köyhille annetaan ilmaista rahaa, eivätkä he viitsi tehdä töitä. Iltalehden toimittaja Mika Koskinen oli lukenut Iltalehdestä sotaveteraanin ”uskomattoman selviytymistarinan”, ja hän päätti vähän kannustaa köyhiä. Sotaveteraanin selän taakse kun piiloutuu, voi itsenäisyytemme juhlavuonna huudella mitä sattuu.
Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi lehti oli käynyt kysymässä veteraanien kuulumisia. Raumalaiselle Väinö Halmajärvelle kuului sellaista, että häntä oli Ilomantsin lähellä ammuttu ja että nuoriso on velttoa. Henki jatkosodassa säästyi, mutta lippalakin, puukon ja leipälaukun naapuri vei suureen hätäänsä. Tästä sotasaaliista päästiin näppärästi ”sosiaalisaaliiseen” eli siihen, miten illat ”jumalattoman pitkään erilaisten vempaimien kanssa” valvoville nuorille lykätään rahaa ovista ja ikkunoista.
”Nyt puhutaan, että meillä on 100 000 vapaata työpaikkaa, mutta samaan aikaan 300 000 työtöntä”, ihmetteli Halmajärvi, joka oli kai vahingossa uskonut kun ministeri Lintilä oli noin puhunut. Tästä veteraania on vaikea moittia.
Jos nuoruutensa parhaat päivät itsenäisen Suomen pelastamiselle uhrannut mies on jotakin ansainnut, niin ainakin oikeuden luottaa suomalaisen demokratian päättäjiin. Toimittajan sen sijaan voisi kuvitella perustavan käsityksensä suomalaisesta sosiaalipolitiikasta johonkin muuhun kuin sotaveteraanin väärinkäsityksiin.
Yrittäjiä ei kannusteta samanlaisilla kuittisulkeisilla kuin köyhiä.
Leipäjonoista, asumistuista ja toimeentulotuesta on hyvä puhua, mutta olisi meillä asiantuntijoitakin tarjolla. On köyhyyttä tutkineita, köyhyyttä kokeneita ja ylipäänsä sosiaalipolitiikasta jotakin ymmärtäviä. Vaan ei. Suomalaisuuden kansalliseen menestystarinaan nähtävästi kuuluu sotaveteraani, josta on konepistoolitulessa kuoriutunut sosiaalipolitiikan asiantuntija.
Maanviljelijänä itsensä elättänyt Halmajärvi oli ylpeä siitä, ettei ole koskaan joutunut turvautumaan sosiaalitoimen apuun. Se olisi häpeällistä, kuten köyhyys ja heikkous yleensä ovat. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla on toimeentulotukeen oikeutettuja paljon enemmän kuin tuen saajia. Niin vaikeaa ja häpeällistä toimeentulotuen hakeminen Suomessa on, että suuri osa kaikkein köyhimmistäkin jättää hakematta tukea, johon heillä olisi oikeus.
Eikä sosiaaliturva ihan automaattistakaan ole – paitsi tietenkin sen eläkkeen osalta, jota jutun sotaveteraani ansaitusti nauttii. Itse asiassa yrityksen veroilmoituksen tekeminen on paljon näppärämpää kuin toimeentulotukihakemuksen.
Yrittäjiä ei kannusteta samanlaisilla kuittisulkeisilla kuin köyhiä ihmisiä, jotka joutuvat liittämään hakemuksensa tueksi lippuja, lappuja ja tiliotteita joskus useammaltakin kuukaudelta. Edes arvonlisäveropalautuksia eli selvää rahaa hakevan ei tarvitse liittää hakemukseensa todisteita vaan verottajalle riittää, että kuitteja toimitetaan tarvittaessa. Köyhiä meillä pidetään lähtökohtaisesti epäluotettavina.
Pahin nöyryytysloukku on leipäjono, jonka ohi me hyväosaiset voimme kävellä silmäkulmastamme köyhiä vilkuillen. Toisin kuin toimittaja Koskinen uskoo, leipää ei jonoteta yhtä kevyellä mielellä kuin ilmaisia ämpäreitä. Leipäjonot eivät ole kannustinloukku ja työllistymisen este vaan nöyryyttävä köyhyysnäyttely.
Tämänkin toimittaja olisi ehkä oppinut, jos olisi sotaveteraanin lisäksi kuunnellut leipäjonossa seisovaa köyhää – tai kuunnellut, kun kirkossa luetaan diakoniatyön leipäjonoissa keräämiä kertomuksia siitä arjesta, joka iltapäivälehden toimitukseen ei näy.
Puhutaan siis ihmeessä leipäjonoista. Mutta otetaan nyt huomioon niidenkin kokemukset, jotka leipäjonoissa ovat seisseet. Tarinoita leipäjonoista on luettu kirkossa ja syksyllä voitaisiin lukea taas. Tuletko, toimittaja Koskinen, yhdessä kanssani Helsingin Vanhaankirkkoon lukemaan niitä tekstejä? Voisimme molemmat oppia paljon. Mennään vaikka lokakuun puolivälissä, kun sunnuntain tekstinä on rakkauden kaksoiskäsky.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Syrjäytymisen hintalappu tekee ihmisestä kuluerän
PuheenvuorotSyrjäytyneen sanotaan maksavan miljoona euroa. Hintalappu perustuu ajatukseen, että syrjäytynyt on menetetty tapaus.
Suonpää: Pari vinkkiä poliisin kriisiviestintään
Puheenvuorot
Suonpää: Mitä kirkossa saa sanoa?
Puheenvuorot