Suonpää: Ei ministeriäkään voi kaikesta syyttää

Suonpää: Ei ministeriäkään voi kaikesta syyttää

Kun mies ajoi Helsingissä ihmisten päälle, alkoi syyllisen etsiminen. Monimutkaisessa yhteiskunnassa haukut saa usein väärä henkilö.

Mies ajoi Helsingin keskustassa jalankulkijoiden päälle. Ensimmäiset poliisin tiedotusta siteeranneet otsikot puhuiva väkijoukkoon ajamisesta, joten aika moni meistä ehti jo pelästyä terrorismia: nyt se alkoi.

 

Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että epäilty oli kantasuomalainen eikä edes erityisen punavihervasemmistolainen vaan pikemminkin sitä ainoaa suomalaista ääripäätä, mielenterveysongelmainen rasisti. Syylliseksi tragediaan eivät siis kelvanneetkaan islam ja maahanmuutto. Syyllinen tarvitaan silti aina - ja tällä kertaa sopivaksi syylliseksi löydettiin nopeasti kokoomuslainen sisäministeri Paula Risikko.

 

Teosta epäillyn miehen sukulaiset kertoivat nimittäin Iltalehden haastattelussa osanneensa pelätä pahinta jo pitkään. Epäilty mies oli syyllistynyt useaan varsin pelottavaan rikokseen ja kärsi vakavista, väkivaltaisista mielenterveysongelmista. Ongelma selvästi oli todellinen, miestä on ollut syytäkin pelätä. Ei niinkään sen vuoksi, että hän on mielenterveysongelmainen - se ei yleensä ole pelottavaa ja muille vaarallista, vaan väkivaltaisuuden. Omaisia ei voi syyttää laiminlyönnistä, haastattelun perusteella he ovat jo vuosien ajan yrittäneet saada miehelle apua ja itselleen turvaa. Suomessa kynnys sulkea ihminen lukkojen taakse - edes omaksi turvakseen - on kuitenkin tarkoituksella hyvin korkea. Vankilaan ei yleensä tuomita rikoksista, joita ei vielä ole tehty ja sairaalassa sellaisen potilaan hoitaminen, joka ei itse suostu potilas olemaan, on miltei mahdotonta.

 

Iltalehden haastattelun uutiseksi nousivat lopulta sähköpostiviestit, jotka omaiset olivat huolistaan lähettäneet poliisiasoista vastaavalle sisäministerille, Paula Risikolle. Julkinen keskustelu, joka tarvitsee jokaiselle tragedialle selityksen ja syyllisen, tarttui näihin heti. Selitystä meillä ei annettu, mutta syyllinen sentään löytyi. Kokoomusministerin syytä koko tragedia. Suomen Kuvalehden Tuomo Lappalainen ehtikin Twitterissä jo nopeasti muistuttaa ministerivastuusta: “Ruotsissa ym ministeri todnäk lähtisi”.

 

Mitä ministeri Risikon olisi lopulta pitänyt tehdä? Minä olen käynyt sellaisissa maissa, joissa sähköposti poliitikolle tai turvallisuusviranomaiselle voi johtaa siihen, että kansalainen suljetaan lukkojen taakse. En viihtynyt kovin hyvin, enkä sellaista osaa mitenkään Suomeen kaivata. Ylipäänsä tapahtunut liittyy enemmän sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuin sisäministeriön. Kyse on terveydenhuollosta, mielenterveyspalveluiden saatavuudesta ja siitä, että me kansalaiset emme aina oikein tiedä, kenen puoleen kääntyä. Se, että poliisia lopulta tarvittiin, oli traagista, mutta ei sen enempää poliisin kuin sisäministerinkään syytä. Aika pahasti pitää myös vetää mutkia suoraksi, jos haluaa kaataa jokaisen murhenäytelmän Kokoomuksen tai Sipilän hallituksen leikkauspolitiikan syyksi. Myös tällaiseen, suorastaan vastenmieliseen ja vaaralliseen inhimillisen tragedian politisointiin olemme viime päivinä törmänneet.

Kyse on terveydenhuollosta, mielenterveyspalveluiden saatavuudesta ja siitä, että me kansalaiset emme aina oikein tiedä, kenen puoleen kääntyä.

Sisäministeri Risikko kertoi toisessa haastattelussa, ettei ollut saanut viestiä - eikä siksi ollut siihen vastannutkaan. Se on harmillista, sillä viestiin olisi ehdottomasti pitänyt reagoida. Kansalaiselle, joka tällaisessa hädässä lähestyy ministeriä, pitää ehdottomasti kertoa, mistä hän saa apua. Tällainen velvollisuus on viranomaisille muutenkin. Jos menen palauttamaan veroilmoitustani Kelan konttoriin, virkailijan tehtävä on kertoa minulle, missä on verotoimisto.

 

Mistä kansalaisen tulisi pyytää apua silloin, kun hän pelkää lähimmäisensä järkkyneen mielen purkautuvan väkivaltana? Poliisi ei osaa etukäteen auttaa ja jos terveydenhoitoviranomainen osaisikin, tietääkö meistä kukaan edes, mihin ongelmatapauksissa pitäisi soittaa? Hyvinvointivaltio on monimutkainen kokonaisuus ja apua on tarjolla enemmän kuin huomaamme. Meidän on usein vain kovin vaikea tietää, mistä apua saisi. Jos viranomainen ei tätä meille kansalaisille kykene selvästi kertomaan, jonkun meistä toimittajista ehkä pitäisi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi