Syöpäläinen: Sanat punnitaan, kun totuus tulee esiin
Olen mukana prosessissa, jossa toiset ilmoittavat minulle, mitä on edessä.
Kun tutkimukset alkavat viimein, mieleni rauhoittuu. Kohta tiedän, mikä minua vaivaa ja mikä on ennusteeni. Kieltämättä outo tunne. Saan ensin soiton kotiin ja heti perään postitse listan tutkimusajoista ja paikoista. Olen mukana prosessissa, jossa toiset ilmoittavat minulle, mitä milloinkin tapahtuman pitää. Kumma kyllä, juuri se on hyvä.
Tutkimusten tästä vaiheesta huolehtii HYKSin vatsakeskus. PET-kuvaus, tietokonetomografia, spirometria – lääketiede on niin kiinnostavaa. Sitten seuraa ultraääniendoskopia, jossa tähystin viedään suun kautta ruokatorveen ja mahalaukkuun ja tutkitaan limakalvon alaisia seinämämuutoksia sekä mahan lähielinten kuten haiman ja sappiteiden sairauksia. Uusi gastroskopiakin eli mahalaukun tähystys seuraa kaikkine näytteenottoineen, eikä nyt puhuta nukutuksesta mitään. Selviän siitäkin.
Koko ajan lääkärit puhuvat selvästi ja suoraan, että syöpä se on. On vielä epäselvää, rajoittuuko se ruokatorveen ja mahalaukun sisäpuolelle ja olisi siis leikattavissa. Vitsailen mukavan naislääkärin kanssa, että mahalaukun poistohan olisi sama kuin laihdutusleikkaus. Hymyilemme molemmat. Muutaman päivän leikittelen ajatuksella, että minusta tulee vielä hoikka nainen.
Sitten seuraa kutsu tähystysleikkaukseen, jolla kurkistetaan nahkani alle, mutta mahalaukun ulkopuolelle. Tulosta ei tarvitse pitkään odottaa. Leikkaava lääkäri ilmaantuu jo iltapäivällä vuoteeni viereen ja kertoo, että etäpesäkkeitä löytyi palleasta, rasvakudoksesta ja vatsakalvolta, mahdollisesti syöpä kasvaa myös kiinni maksaan. Syöpääni ei voida leikata, mutta onneksi se ei ole syöpäklinikan tarjoamien hoitojen ulottumattomissa. Lääkäri toivottaa hyvää jatkoa, minä hänelle mukavaa viikonloppua.
Minut on tutkittu nyt läpikotaisin ja totuus tiedetään. Peitto ympärilläni olen silti merkillisen rauhallinen.
Illalla reippailen edestakaisin osaston käytävää, kuulemma sänkyyn ei kannata jäädä makaamaan, kun on kolme reikää mahassa. Käytävillä on hiljaista, vastaan tuleva hoitaja hymyilee kannustavasti. Ystävä poikkeaa iltakävelyllä katsomaan.
Leikkaussalissa saamani lämpöpeitto tuntuu yhä suloisen lämpimältä. Peitosta on tullut kuin kaiken huolenpidon symboli. Minut on tutkittu nyt läpikotaisin ja totuus tiedetään. Peitto ympärilläni olen silti merkillisen rauhallinen.
Viattoman tietämättömänä on helppo sanoa, että kaikkea voi sattua kaikille näissä elämäksi kutsutuissa suurissa arpajaisissa ja olla vielä reipaskin siihen päälle. Sanat punnitaan, kun totuus napsahtaa omalle kohdalle. Tervetuloa, nyt tiedän.
Kun kävelen seuraavana päivänä kotiin sairaalasta, aurinko paistaa ihan kuin ennenkin. Syksy on poikkeuksellisen kaunis – vai katsonko sitä vain uusin silmin?
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka sairastaa parantavan leikkaushoidon ulottumattomiin levinnyttä vatsasyöpää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Syöpäläinen: Pidän petollisesta ajasta kiinni kaksin käsin
PuheenvuorotLapsena ajan ja haaveiden kanssa saattoi leikkiä, sillä aikaa oli loputtomiin. Nykyisin toisinaan kiukkuinen ja kateellinen ihmisille, joilla näyttää olevan aikaa.
Syöpäläinen: Minuuden etsiminen ei koskaan lopu
Puheenvuorot
Syöpäläinen: Sairastunuttakin vaanii syyllisyys
Puheenvuorot
Syöpäläinen: Uusi, kutistunut aika
Puheenvuorot