Vatikaanin Observatorion Virallisen Vuosikalenterin kansikuva alkavalle vuodelle 2025. Sharpless 157 sijaitsee Kassiopeian tähdistössä noin 11 000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Kuvassa näkyy useita tähtien syntyalueita, tähtijoukkoja sekä planetaarinen sumu eli kuolleen auringon jäänteet. Copyright: J-P Metsävainio
Tähtitaivaan sanaton ihailu on Jukka-Pekka Metsävainiolle elinkeino ja henkinen harjoitus – ”Tähän työhön ei voi kyllästyä”
Tähtikuvaaja ja kuvataiteilija Jukka-Pekka Metsävainio taltioi avaruuden kauneutta ja runoutta oululaisen kerrostalon katolta. Nyt hän tekee kirjaa yhdessä Queen-yhtyeen kitaristi Brian Mayn kanssa.
Vatikaanin observatorio julkaisee vuosittain virallisen kalenterin, jonka jokaisen kuukauden avaa valokuva jostakin avaruuden kohteesta. Tänä vuonna kalenterin kansikuva on Oulussa asuvan Jukka-Pekka Metsävainion käsialaa, ja se on taltioitu tavallisen kerrostalon katolta.
Kuvassa on Sharpless 157 -niminen kaasusumu, joka sijaitsee Kassiopeian tähdistössä. Kassiopeia on helppo löytää taivaalta sen kirkkaimpien tähtien muodostaman W-kirjaimen ansiosta.
– Tähtisumussa erottuu räjähtäneen tähden jäänteitä sekä samassa tähtien ryhmässä sijaitseva kaasupilvi, jossa syntyy uusia tähtiä. Kenties näkymä tähden syntymään ja kuolemaan vetosi Vatikaaniin, Metsävainio arvelee.
– Kun Vatikaani lähestyi minua kuvapyynnöllä ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten, pohdin, haluaako katolinen kirkko hyvitellä tähtitieteilijä Galileo Galilein saamaa kohtelua.
Suuret observatoriot voivat kuvata sellaisia asioita, joita minä en voi, ja minä voin kuvata sellaista, mitä ne eivät voi.
Vatikaanin observatorio osoittautui vakavasti otettavaksi tieteelliseksi tutkimusyksiköksi, jonka nykyinen teleskooppi sijaitsee Arizonassa Yhdysvalloissa. Metsävainio mainitsee, että katolisen kirkon tähtitieteellisen tutkimuksen juuret alkavat jo 1500-luvulta: paavi Gregorius XIII halusi uudistaa kalenterin, ja sitä varten Vatikaanin apostolisen palatsin torniin rakennettiin tähtitorni vuonna 1580.
Metsävainio on kansainvälisesti menestynyt astronominen luontokuvaaja ja kuvataiteilija, jonka valokuvia on julkaistu näyttelyiden lisäksi eri maiden medioissa, televisiossa ja elokuvissa. Myös vuonna 2019 Vatikaanin observatorion kalenterin kansikuva oli Metsävainion käsialaa, ja Nasa on valinnut useita hänen valokuviaan päivän kuvaksi.
Parhaillaan Metsävainio valmistelee valokuvanäyttelyä Lontooseen, ja tämän vuoden aikana tarkoituksena on järjestää näyttely myös pääkaupunkiseudulla.
Metsävainio tekee myös galakseja käsittelevää kirjaa yhdessä Queen-yhtyeen kitaristin Brian Mayn kanssa. Osa kirjan kuvista on otettu Etelä-Afrikassa sijaitsevalla 11-metrisellä teleskoopilla. Hankkeen taiteellisena johtajana toimivalla Maylla on tohtorintutkinto astrofyysikan alalta.
”Nouseva Fenixlintu” eli WR-134 on Jukka-Pekka Metsävainion tämän syksyn kuvasatoa. Sumu sijaitsee Joutsenen tähdistössä noin 6 000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Massiivinen tähti on puhaltanut uloimpia kerroksiaan ympäröivään avaruuteen ja se näkyy sinisenä kehänä kuvassa. Copyright: J-P Metsävainio
Vaimolle ostettu joululahja näytti suunnan
Jukka-Pekka Metsävainion mukaan hänestä tuli päätoiminen tähtitaivaan valokuvaaja sattumalta. Kaikki alkoi vajaat kolme vuosikymmentä sitten, kun vaimo pyysi häneltä joululahjaksi pientä harrastajakaukoputkea.
– Valosaasteen välttämiseksi lähdimme kaukoputken kanssa Nallikarin virkistysalueelle kaupungin ulkopuolelle. Saatuamme putken pystyyn suuntasimme sen kohti suhteellisen kirkkaalta näyttävää tähteä.
Kaukoputken näkymässä kalpea keltainen piste muuttui kokonaan toiseksi maailmaksi. Kyseessä oli aurinkokunnan toiseksi suurin planeetta Saturnus, joka näytti leijuvan tyhjyyden keskellä. Planeetan renkaat ja kuut erottuivat selvästi.
– Kokemus oli visuaalisesti ja henkisesti niin vahva, että minussa syntyi halu tallentaa näkymä kuvataiteilijana. Sillä tiellä olen yhä. Tähän työhön ei voi kyllästyä, Metsävainio sanoo.
Metsävainio aloitti tähtitaivaan kuvaamisen oman aurinkokuntamme planeetoista, mutta nykyisin hän on erikoistunut avaruussumuihin, jotka sijaitsevat Linnunradan ”kosmisella takapihalla” 500–15 000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Metsävainio valaisee mittakaavaa kertomalla, että kotigalaksimme halkaisija on noin 100 000 valovuotta.
Avattava kupoli suojaa Jukka-Pekka Metsävainion kaukoputkea sääoloilta kerrostalon katolla. Kuva: Esko Jämsä
Tekniikka on vain itseilmaisun väline
Tähtitaivaan valokuvaaminen ei Jukka-Pekka Metsävainion mukaan vaadi raskasta tekniikkaa: kännykkä, järjestelmäkamera ja jalusta riittävät pitkälle, ja tavalliset kiikarit ovat oivallinen apu. Nykyisin Metsävainio käyttää 14 tuuman peiliteleskooppia ja jäähdytettyä astronomista kameraa, joka painaa noin kahdeksan kiloa.
Metsävainio vertaa työtään vaikean instrumentin soittamiseen. Tekniikkaa olennaisempaa on tuhansien tuntien harjoittelua seurannut oppimiskäyrä, joka on ollut hänen kohdallaan jyrkkä.
– Tekniikan opetteleminen on minulle välttämätöntä, jotta voin käyttää sitä itseilmaisuun. Tekniset laitteet ovat kuitenkin vain taiteen tekemisen väline samalla tavalla kuin pensseli jollekin toiselle.
– Jos huippuviulisti saa käsiinsä viidensadan euron arvoisen harjoitusviulun, hän soittaa sillä upeasti, mutta aloittelijan käsissä huippuviulukaan ei soi kauniisti.
Metsävainion astrovalokuvia voi ihailla Facebookissa, Instagramissa ja Youtubessa. Niihin voi tutustua myös kuvauspäiväkirjana toimivassa blogissa ja kuva-arkistossa, jotka löytyvät hänen Astroanarchy-nimiseltä nettisivultaan. Nettisivun nimi liittyy taiteilijan työtapojen alussa saamaan vastaanottoon.
– Kun jokin asia herättää uteliaisuuteni, pyrin hankkimaan siitä kaiken saatavilla olevan tiedon. Sitten puran sen kappaleiksi ja hahmotan sen uudella tavalla. Aloitettuani astronomisen luontokuvauksen moni sanoi minulle, että et voi tehdä noin. Vastasin, että voinhan, kun juuri tein. Kukaan ei voi kertoa toiselle ulkoapäin, miten jokin asia pitää nähdä.
Velhosumu on Jukka-Pekka Metsävainion viimeisin kuva. Siinä näkyy tähtien syntyalue, joka sijaitsee Kefeuksen tähdistössä 7200 valovuoden etäisyydellä. Copyright: J-P Metsävainio
Taiteella ja tieteellä on erilaiset tehtävät
Tänään Jukka-Pekka Metsävainion kehittämät kuvaustekniikat ovat tieteellisesti hyväksyttyjä ja tunnustettuja, ja hän on kiertänyt eri puolilla maailmaa opettamassa niitä. Taiteilija korostaa kuitenkin, että hänen työtään ei ohjaa tieteellinen kunnianhimo.
Kerran CNN-kanavan toimittaja kysyi Metsävainiolta, mikä tekee hänen valokuvistaan erityisiä. Eivätkö tieteellisten observatorioiden suuret teleskoopit kuvaa sellaisia tuosta vain?
– Tieteelliset observatoriot jakavat tutkijoille teleskooppien kuvausaikaa viisitoista minuuttia kerrallaan. Tunnin kuvausaika maksaa satoja tuhansia euroja. Siksi on mahdotonta, että satoja tunteja uhrattaisiin kuvaan, jonka ainoana tarkoituksena on paljastaa kosmista kauneutta ja runoutta, hän sanoo.
– Suuret observatoriot voivat kuvata sellaisia asioita, joita minä en voi, ja minä voin kuvata sellaista, mitä ne eivät voi. Olen käyttänyt useita vuosia esimerkiksi vetykaasupilvien säikeiden kuvaamiseen.
Nämä kokemukset saavat minut tuntemaan, että olen osa jotakin paljon suurempaa.
Metsävainio muistuttaa, että erilaisista tehtävistä huolimatta luonnontieteellä ja taiteella on pitkä yhteinen historia. Taide ja tiede ovat kulkeneet yhdessä renessanssinero Leonardo da Vincin ajoista tähän päivään saakka.
– Taide lähtee siitä, että ihminen pysähtyy hämmästelemään jotakin yksityiskohtaa ja näkee siinä kauneutta. Kuvataiteilijana katson asioita eri vinkkelistä kuin toiset ja pyrin kertomaan tarinan näkemästäni.
Tähtisumu hohtaa kuin himmeä loisteputki
Jukka-Pekka Metsävainio kuvaa työnsä ulkoisia olosuhteita haastaviksi. Pohjoisessa tähtitaivaan kuvaaminen on mahdollista vain pimeänä vuodenaikana. Lisäksi sään pitää olla kirkas ja pilvetön. Sellaisena talvisena yönä Metsävainion työpäivä alkaa, kun ilta pimenee ja aurinko on laskenut reilut kymmenen astetta horisontin alapuolelle.
Tavallisesti Metsävainio kuvaa samaa kohdetta useamman vuoden ajan. Ympäröivän kaupungin valosaaste ei estä kuvaamista, koska hän käyttää suodattimia, jotka taltioivat vain yhden valokanavan kerrallaan. Menetelmää kutsutaan kapeakaistakuvaukseksi.
Toisin kuin moni kuvittelee, Metsävainion näyttäviä valokuvia ei ole värjätty jälkikäteen, vaan kuvat syntyvät kuvaamalla. Hän mainitsee, että esimerkiksi kosmisen vetykaasun väri on syvänpunainen ja happi näkyy kuvissa turkoosinsinisenä.
– Tähtisumut ovat liian laajoja, jotta tähdet voisivat valaista niitä, mutta avaruuden säteily ionisoi kaasun niin, että se hohtaa himmeää valoa. Loisteputket toimivat samalla periaatteella.
Kuvauskohde löytyy tähtien avulla, kun Jukka-Pekka Metsävainio ohjaa teleskooppia ja kameraa tietokoneella kaukoputken lähellä sijaitsevasta huoneesta. Kuva: Esko Jämsä
Kaikkeudessa ihminen on pieni, mutta ei mitätön
Nettisivullaan Jukka-Pekka Metsävainio kuvaa taiteellista työtään zen-harjoitukseksi ja sanattomaksi ihailuksi kaiken sen edessä, mitä hän pystyy näkemään. Tähtitaivaan alla vietetty aika on vaikuttanut siihen, mitä hän ajattelee elämästä.
– Taloudellisesti tällaisella työllä ei rikastu, mutta henkisesti koen olevani upporikas. Katsoessani taivaalle saan vahvoja henkisiä kokemuksia, jotka ovat siirtäneet henkistä horisonttiani aika paljon kauemmas.
Välittömien kokemusten lisäksi näköalaa ovat laajentaneet avaruuden valtavien etäisyyksien hahmottaminen ja perehtyminen tähtitieteen edistysaskeliin.
– Nyt elävä ihmissukupolvi voi onnitella itseään, koska olemme ensimmäiset koskaan eläneet ihmiset, joilla on mahdollisuus sijoittaa itsensä jonnekin maailmankaikkeudessa, Metsävainio sanoo.
– Moni on kysynyt minulta, saako avaruuden suunnattomuus minut kokemaan itseni mitättömäksi ja surkeaksi, mutta asia on melkein päinvastoin. Nämä kokemukset saavat minut tuntemaan, että olen osa jotakin paljon suurempaa, ja näyttävät, miten harvinaista ja ainutlaatuista ihmiselämä on.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Betlehemin tähdeksi on ehdotettu muun muassa Halleyn komeettaa ja supernovaräjähdystä
Hyvä elämäEnnen ajanlaskun alkua antiikin taivaalla tapahtui jotakin, mikä saattoi johdattaa idän tietäjät matkalle kohti Betlehemiä.
