Joulun tähden arvoitusta on pohdittu jo kahden vuosituhannen ajan ja ratkaisuksi on esitetty useita erilaisia teorioita.
Betlehemin tähdeksi on ehdotettu muun muassa Halleyn komeettaa ja supernovaräjähdystä
Ennen ajanlaskun alkua antiikin taivaalla tapahtui jotakin, mikä saattoi johdattaa idän tietäjät matkalle kohti Betlehemiä.
Matteuksen evankeliumissa kerrotaan idän tietäjistä, jotka lähtivät etsimään juuri syntynyttä juutalaisten kuningasta nähtyään hänen tähtensä nousevan taivaalle. Tähti liikkui tietäjien edellä lännen suuntaan ja seisahtui Betlehemissä sen paikan yläpuolelle, jossa lapsi oli.
Joulun tähden arvoitusta on pohdittu jo kahden vuosituhannen ajan ja ratkaisuksi on esitetty useita erilaisia teorioita. Jos kertomuksella Betlehemin tähdestä on historiallinen pohja eikä se ole vain osa Jeesuksen syntymän ympärille kasvanutta legendaa, silloin jokin nykyisen tieteen tuntemia luonnonlakeja noudattava taivaankappale sai tietäjät liikkeelle.
Etenkin planeettoja pidettiin jonkinlaisina jumalten sanansaattajina, toisinaan myös itse jumaluuksina.
Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Markus Hotakainen ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Pekka Särkiö käyvät läpi tähän saakka esitettyjä vaihtoehtoja syksyllä ilmestyneessä kirjassaan Kun aurinko seisahtui – Raamatun ilmiöt tieteen valossa (Vastapaino).
Heidän mukaansa muutamaa vuotta ennen ajanlaskun alkua antiikin taivaalla alkoi tapahtua jotakin, mikä saattoi kiinnittää tietäjien huomion vanhoihin kirjoituksiin ja niiden ennustuksiin Messiaan saapumisesta.
Antiikin aikana taivaankappaleiden liikkeet tunnettiin hyvin
Antiikin ajan tähtitaivaan tuntijoilla oli yllättävän paljon tietoa taivaankappaleiden liikkeistä. Astronomia ja astrologia eli tulevaisuuden tapahtumien päätteleminen taivaankannen tapahtumien pohjalta olivat tuohon aikaan käytännössä yksi ja sama asia.
Markus Hotakaisen mukaan tähtien tarkkailu ja enteiden etsiminen niiden mukaan oli erityisen kehittynyttä Mesopotamiassa nykyisen Irakin ja Syyrian alueilla.
– Auringon, Kuun ja planeettojen liikkeet sekä niihin liittyvät ilmiöt tunnettiin, ja niitä osattiin myös ennustaa. Auringon- ja kuunpimennykset sekä planeettojen kohtaamiset eivät tulleet yllätyksenä. Taivaan tapahtumien seuraaminen oli tärkeää esimerkiksi ajanlaskun kannalta, Hotakainen sanoo.
– Taivaankappaleiden olemuksesta ei ollut todellista tietoa, vaan niitä, etenkin planeettoja, pidettiin jonkinlaisina jumalten sanansaattajina, toisinaan myös itse jumaluuksina.
Pekka Särkiön mukaan ennen kuningas Daavidin aikaa Jerusalemin kanaanilaiset kunnioittivat iltaruskon ja aamuruskon jumaluuksia, jotka näyttäytyivät Aamu- ja Iltatähtenä eli Venus-planeettana. Kanaanilaiset olivat Välimeren itärannikon eli silloisen Palestiinan ja Foinikian alueen ei-juutalaisia asukkaita, jotka joutuivat vähitellen väistymään israelilaisten tieltä ja osittain sulautuivat näihin.
Profeettojen aikakaudella enteiden etsiminen taivaankappaleiden liikkeiden perusteella oli muinaisessa Israelissa kiellettyä. Kanaanilaisesta perinteestä välittyi kuitenkin Israelin uskontoon puhe aamuruskosta ja Jumalan pelastavan valon koittamisesta. Luukkaan evankeliumissa valon koittaminen liitetään Jeesuksen syntymään.
Idän tietäjistä ei kerrota Uudessa testamentissa muuta kuin se, että tähti-ilmiö johdatti heidät Jeesus-lapsen luo ja että he toivat kuninkaallisia lahjoja. Särkiö toteaa, että itämaan tietäjien taustat jäävät historian hämärään.
– Myöhemmin syntyneen legendan mukaan tietäjät edustivat maailman eri kolkkia. Legenda tuntee myös heidän nimensä Caspar, Melchior ja Balthasar.
Markus Hotakainen yllättyi siitä, miten tarkkoja kuvauksia monista ilmiöistä ja hyviä johtolankoja ”ihmeiden” selityksiksi Raamatun sivuilta löytyy. Hotakainen valokuvattiin Tiedemuseo Liekin observatoriossa Helsingissä.
Halleyn komeetta, supernova vai jättiplaneettojen lähentyminen?
Vuonna 1986 laajaa huomiota herättänyttä Halleyn komeettaa on pidetty vahvana ehdokkaana Betlehemin tähdeksi. Se nimittäin vaelsi öisellä taivaalla myös Jeesuksen syntymää edeltäneinä vuosina 12–11 eKr.
Komeetat eli pyrstötähdet ovat herättäneet huomiota varhaisista ajoista lähtien, ja niistä on jäänyt jälkiä eri kansojen taruihin, teksteihin ja taiteeseen. Yleensä odottamatta taivaalle ilmestyvät komeetat on nähty tauteja, sotia ja kuolemaa tuovina ennusmerkkeinä. Markus Hotakaisen ja Pekka Särkiön mukaan Halleyn komeetan näkymisen ajankohta oli kuitenkin useita vuosia liian varhainen sopiakseen joulun tähdeksi.
Kiinalaiset astronomit puolestaan havaitsivat keväällä 5 eKr. toistaiseksi nimeämättömän komeetan, mutta se on näkynyt idän suunnalla, eikä siksi voinut opastaa länteen matkaavia tietäjiä. Paljain silmin taivasta tarkkaileville komeetat ovat myös liian lyhytikäisiä ilmestyksiä voidakseen toimia oppaana tietäjien kuukausia kestäneellä matkalla.
Toisen suositun teorian mukaan antiikin taivaalle ilmaantunut Betlehemin tähti saattoi olla supernova eli räjähtävä jättiläistähti. Kehityksensä loppuvaiheessa suuret tähdet voivat kirkastua niin paljon, että aikaisemmin paljaalle silmälle näkymätön tähti ilmestyy taivaalle kuin tyhjästä.
Supernovat ovat melko harvinaisia, ja kotigalaksissamme Linnunradassa tapahtuneen supernovaräjähdyksen tiedetään valaisseen taivasta viimeksi vuonna 1604. Jeesuksen syntymää lähellä olevilta vuosilta ei ole säilynyt merkintöjä kirkkaan tähden yhtäkkisestä ilmestymisestä, vaikka esimerkiksi kiinalaiset tekivät jo tuolloin tarkkoja havaintoja taivaan tapahtumista. Avaruudesta ei ole myöskään löytynyt supernovaräjähdyksen synnyttämää kaasupilveä, joka sopisi iältään Betlehemin tähden selittävän supernovan jäänteeksi.
Näky on ollut hämmästyttävä: aivan kuin taivaalle olisi syttynyt uusi kirkas tähti.
Yhden tunnetun selitysmallin mukaan joulun tähti selittyisi aurinkokunnan suurimpien planeettojen Jupiterin ja Saturnuksen kohtaamisilla vuosina 7–6 eKr.
Hotakaisen ja Särkiön mukaan Jupiter ja Saturnus eivät kuitenkaan tulleet niin lähelle toisiaan, että ne olisivat missään vaiheessa näyttäneet yhdeltä tähdeltä. Kohtaamiset eivät myöskään tulleet ihmisille yllätyksenä, vaan babylonialaiset tähtien tutkijat osasivat ennustaa ilmiön.
Kuninkaalliset enteet edelsivät Venuksen ja Jupiterin kohtaamista
Markus Hotakainen ja Pekka Särkiö pitävät Betlehemin tähden uskottavimpana selityksenä antiikin yötaivaalla näkyneitä Jupiterin kohtaamisia Venuksen ja Leijonan tähdistöön kuuluvan Regulus-nimisen tähden kanssa. Tämän teorian on esittänyt tähtiharrastaja, rovasti ja teologian lisensiaatti Risto Heikkilä vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassaan Joulun tähti (WSOY).
Tapahtumasarja alkoi elokuussa vuonna 3 eKr, kun kaksi kirkkainta planeettaa, Venus ja Jupiter, olivat aamutaivaalla hyvin lähellä toisiaan. Tuolloisen babylonialaisen käsityksen mukaan Venus oli jumalolentojen äiti ja Jupiteria pidettiin ylijumalana, joten näiden planeettojen kohtaamisella oli suuri symbolinen merkitys.
Noin kuukautta myöhemmin Jupiter ohitti hyvin läheltä Leijonan tähdistön kirkkaimman tähden Reguluksen, joka tunnettiin ”kuningastähtenä” jo muinaisessa Persiassa viisituhatta vuotta sitten. Tulevien kuukausien aikana Jupiter ohitti Reguluksen vielä kahdesti vuoden 2 eKr. helmikuussa ja toukokuussa. Jupiterin liike muodosti Regulus-tähden yläpuolelle silmukan, kuin kruunun.
Vuoden 2 eKr. kesäkuussa Jupiter oli jälleen lähellä Venusta läntisellä taivaalla. Kesäkuun 17. päivänä planeetat olivat niin lähekkäin, että ne näyttivät sulautuvan yhdeksi kirkkaaksi valopisteeksi. Näky on Hotakaisen ja Särkiön mukaan ollut hämmästyttävä: aivan kuin taivaalle olisi syttynyt uusi kirkas tähti.
Venus merkitsi juutalaisille Jerusalemin tähteä ja Leijonan tähdistö viittasi Juudan kuningassuvun tunnuseläimeen, joten nämä taivaankannen tapahtumat saattoivat hyvinkin saada tietäjät lähtemään liikkeelle kohti Betlehemiä. Jos tietäjät kertoivat löytäneensä Jeesus-lapsen tähden johdattamana, tällainen muistitieto saattoi tallentua myöhemmin Raamatun lehdille.
Pekka Särkiön mukaan Raamatussa kerrottuihin ilmiöihin näyttää usein liittyvän todellinen tausta, jonka uskonnollista merkitystä tekstien kirjoittajat ovat laajentaneet. Särkiön takana näkyy Senaatintorin joulukuusen tähti.
Joulutähti luo yhteyden lapsuuden muistoihin ja menneisiin sukupolviin
Markus Hotakainen laittaa adventtiaikana ikkunaan tähden, ja joulunpyhinä tähti koristaa myös kuusenlatvaa. Hotakainen pitää tärkeänä sitä, että erilaiset perinteet yhdistävät meidät menneisiin sukupolviin ja tapahtumiin sekä lapsuuden muistoihin.
– Tähtiharrastajana suhtautumiseni joulunaikaisiin kausivaloihin on kuitenkin kahtalainen. Vuoden pimeimpään aikaan on kiva, että valoa on tavallista enemmän. Toisaalta erilaiset ulkosalle viritellyt valosarjat lisäävät valosaastetta, joka asutuilla alueilla peittää alleen oikeat tähdet.
Myös Pekka Särkiön joulunviettoon kuuluu perinteinen joulukuusi. Hän kertoo, että perhe on tehnyt oljista tähdet sekä kuusen oksille että latvaan.
– Betlehemin tähti osoittaa Jeesuksen syntymän universaalia merkitystä koko ihmiskunnalle ja luomakunnalle. Tähden kautta vanha perinne valon koittamisesta pimeyteen saa uuden merkityksen.
– Poltamme kuusessa oikeita kynttilöitä. Nekin muistuttavat Jeesuksesta maailman valona. Kausivaloja emme harrasta.
Jaa tämä artikkeli:
