Harras hetki: Marjaana Tasala voittaa pimeän pelkonsa valokuvatessaan tähtiä
Tähtitaivas lumosi Marjaana Tasalan jo pikkutyttönä. Hän haluaa kertoa kuvillaan tarinoita.

Tähtitaivas lumosi Marjaana Tasalan jo pikkutyttönä. Hän haluaa kertoa kuvillaan tarinoita.

Harras hetki: Marjaana Tasala voittaa pimeän pelkonsa valokuvatessaan tähtiä

Marjaana Tasala ajattelee tähtitaivaan alla ihmisen pienuutta maailmankaikkeudessa.

Aallot lyövät Porkkalanniemen rantakallioon, jonka päälle Marjaana Tasala on pystyttänyt kameransa jalustan. Tasala suuntaa kameran taivaalla loistavaan kirkkaaseen tähteen. Hän on sammuttanut otsalampun, joten seuraavien tuntien ajan tähdet ovat ainoa valonlähde.

Kiinnostus yöllisen taivaan valokuvaamiseen heräsi muutama vuosi sitten, kun kameran kanssa retkeilyä harrastava Tasala näki vaikuttavan yökuvan sosiaalisessa mediassa.

Tasalan varhaisimmat muistikuvat tähtitaivaan lumosta palautuvat rantasaunan laiturille, jolla pieni tyttö viipyi ihailemassa syksyistä taivaankantta. Isän synnyinmökin laituri löytyy Koillismaalta, Syötteen kansallispuiston ja Pyhitys-tunturin kupeesta.

Luontosuhde syveni rakkaudeksi Lapin hillasoilla, joita Tasala kolusi perheensä kanssa.

Keskittyminen karkottaa pelon

Uusi harrastus vaati kuitenkin itsensä ylittämistä, sillä Tasala kärsii pimeän pelosta.

Ensimmäisillä kuvausretkillä pelko teki kuvaamisen mahdottomaksi. Ongelma ratkesi, kun Tasala kävi kurssin, jolla yökuvauksen tekniikat tulivat tutuiksi. Taitojen kartuttua Tasala löysi keskittyneen tilan, jossa hän ei tunne pelkoa. Myös ympäriltä kuuluvat toisten valokuvaajien äänet antavat turvaa.

Valokuvatessaan Tasala haluaa kertoa tarinan. Hän etsii tunnetilaa, jotakin joka välittää kokemuksen juuri tästä hetkestä.

Siksi kamera ei vangitse vain tähtitaivaan näkymiä. Kuvaan voi tallentua esimerkiksi kohta, jossa Linnunradan valo heijastuu vedenpinnasta tai piirtää etualalla kasvavasta puusta siluetin.

Useimmiten kuvassa on ihminen. Aikalaukaisimen avulla Tasala pääsee osaksi tallentamaansa hetkeä.

Ihmisen pienuus tuntuu samalla kertaa kiehtovalta ja kauhistuttavalta.

Hidas tekeminen viehättää

Tasala viipyy rantalliolla kolme tai neljä tuntia. Pitkillä valotusajoilla kuvaaminen vie aikansa, ja välillä pitää odottaa pilvien väistymistä. Odotellessaan Tasala juo termoksesta lämmintä kaakaota. Tuuli puhaltaa purevasti, mutta repussa on kylmän varalta ylimääräinen toppatakki, joskus kaksikin.

Asioiden tekeminen hitaalla tempolla on keskeinen osa harrastuksen viehätystä. Kuvaaminen, odottelu ja ihmettely nollaavat ajatukset ja saavat mielen rauhoittumaan.

Tähtien valossa Tasala pohtii ihmisen pienuutta suunnattomassa maailmankaikkeudessa. Ajatus tuntuu samalla kertaa kiehtovalta ja kauhistuttavalta.

Auton luokse vievällä metsäpolulla pimeän pelko palaa tietoisuteen. Autossa Tasala huokaisee helpotuksesta. Hän on voittanut itsensä.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi