Taivaan tähden: Aina kannattaa kylvää
Jeesuksen kylväjävertaukseen sisältyy lupaus sadosta.
Voit halutessasi kuunnella tekstin:
Oletteko huomanneet, että monia loistavia puhujia yhdistää yksi asia? He kertovat tarinoita.
Jeesus on loistava puhuja hänkin. Sunnuntain evankeliumitekstissä käy ilmi hänen tapansa viestiä isoja asioita. Hän puhuu vertauksin. Kertomuksin. ”Kylväjä lähti kylvämään…” Se on varmaan hänen tunnetuin vertauspuheensa.
Jo tätä ennenkin Jeesus oli opettanut tavalla, joka tulee lähelle vertauksia eli kuvin: "Te olette maan suola." "Ei lamppua panna vakan alle." "Katsokaa kedon kukkasia." Kaikissa kerrotaan iso totuus kuvina. Jeesus oli tarinoiden hallitsija ja mestari, mutta miksi Jeesus käytti tätä tapaa? Miksi niin paljon vertauksia?
Siksi, että vertaus on konkreettinen, kun taas abstraktiot ja teoriat ovat monelle vaikeita. Sitä paitsi useinhan ajattelemme kuvilla. Kuvat ovat käytännöllisiä ja nopeita, ja kuulija itse saa antaa niille sisällön. Niissä on tilaa. Ajattele kynttilöitä, suitsukkeita, ikoneja.
Konkreettisissa kuvissa on voimaa. Ja vertaukset alkavat kuvista, jotka jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Lyhyin vertauksen määritelmä on tämä: Maallinen tarina – taivaallinen merkitys.
Mitä Jeesuksen kylväjävertaus avaa minulle? Eri lukukerroilla eri asian. Tänään luin siitä lupauksen.
Jokainen maanviljelijä tietää, että osa kylvämistään siemenistä menee väistämättä niin sanotusti harakoille. Mutta se ei saa häntä lopettamaan, sillä hän tietää kokemuksesta, että kaikesta huolimatta satoa syntyy.
Sunnuntain 24.2. aiheena on kirkon kalenterissa Jumalan sanan kylvö.
Jaa tämä artikkeli: